M
"Mimi"
Vieras
Pakko johonkin vähän purkautua ennenkuin nostan kissan pöydälle kotona.
Eli taustatietoina että ollaan 29v. pariskunta, yhdessä reilut 2 vuotta oltu. Itselläni reilut puoli vuotta ollut pienoista vauvakuumetta, varsinkin kun alkaa 30v. olla lähellä niin mielestäni olisi korkea aika alkaa yrittämään lasta. Ollaan siis joskus alkuaikoina keskusteltu ja mies on tehnyt selväksi että ehdottomasti haluaa saada omia lapsia. Otin sitten tuossa keväällä asian puheeksi enkä saanut oikein mitään vastausta, eikä asiasta saanut keskustelua aikaiseksi sitten millään. Loppujen lopuksi sain nyhdettyä sen verran että kuulemma pitää olla omakotitalo ensin (nyt asutaan omassa rivarikolmiossa) No, sitä projektia on nyt suunniteltu vuoden alusta eikä meillä ole vielä edes tonttia...eli tällä menolla se omakotitalo on todellisuutta joskus parin vuoden päästä jos sillonkaan. Enkä todellakaan halua odotella niin kauan enää, varsinkin jos käykin niin että yrityksestä huolimatta en tulisikaan raskaaksi.
No annoin asian olla koska en halunnut ahdistaa toista. Nyt kuitenkin edelliset kuukautiset oli viikon myöhässä ja ehdin jo asiasta miehelle sanoa ja kyselin että mitä jos olen raskaana. Siihen sanoi että sitten vain odotellaan että millainen vesseli sieltä tulee ja kuulosti jopa vähän innostuneelta. Menkat kuitenkin alkoi seuraavana päivänä, mutta sai vauvakuumeen kovasti päälle itselle. Ajattelin sitten että sopivana hetkenä otan asian puheeksi että jätetään "ehkäisy" (keskeytetty yhdyntä) pois. Eilen siinä hommailessa sitten sanoin että mun puolesta voit tulla sisälle. No, melkein samassa mies alkaa kaivaa kortsua yöpöydän laatikosta ja jatkaa hommia niinkuin ei mitään. Mullahan meni totaalisesti fiilikset ja aktin jälkeen vaan käänsin kylkeä ja toivotin hyvät yöt. Mies kyllä kyseli että mikä nyt tuli ja tokasin vaan että ei mikään ja hyvää yötä...
Siis mitä mun nyt pitäis tästä kaikesta ajatella ja miten otan asian puheeksi etten ahdista toista nurkkaan...?
Eli taustatietoina että ollaan 29v. pariskunta, yhdessä reilut 2 vuotta oltu. Itselläni reilut puoli vuotta ollut pienoista vauvakuumetta, varsinkin kun alkaa 30v. olla lähellä niin mielestäni olisi korkea aika alkaa yrittämään lasta. Ollaan siis joskus alkuaikoina keskusteltu ja mies on tehnyt selväksi että ehdottomasti haluaa saada omia lapsia. Otin sitten tuossa keväällä asian puheeksi enkä saanut oikein mitään vastausta, eikä asiasta saanut keskustelua aikaiseksi sitten millään. Loppujen lopuksi sain nyhdettyä sen verran että kuulemma pitää olla omakotitalo ensin (nyt asutaan omassa rivarikolmiossa) No, sitä projektia on nyt suunniteltu vuoden alusta eikä meillä ole vielä edes tonttia...eli tällä menolla se omakotitalo on todellisuutta joskus parin vuoden päästä jos sillonkaan. Enkä todellakaan halua odotella niin kauan enää, varsinkin jos käykin niin että yrityksestä huolimatta en tulisikaan raskaaksi.
No annoin asian olla koska en halunnut ahdistaa toista. Nyt kuitenkin edelliset kuukautiset oli viikon myöhässä ja ehdin jo asiasta miehelle sanoa ja kyselin että mitä jos olen raskaana. Siihen sanoi että sitten vain odotellaan että millainen vesseli sieltä tulee ja kuulosti jopa vähän innostuneelta. Menkat kuitenkin alkoi seuraavana päivänä, mutta sai vauvakuumeen kovasti päälle itselle. Ajattelin sitten että sopivana hetkenä otan asian puheeksi että jätetään "ehkäisy" (keskeytetty yhdyntä) pois. Eilen siinä hommailessa sitten sanoin että mun puolesta voit tulla sisälle. No, melkein samassa mies alkaa kaivaa kortsua yöpöydän laatikosta ja jatkaa hommia niinkuin ei mitään. Mullahan meni totaalisesti fiilikset ja aktin jälkeen vaan käänsin kylkeä ja toivotin hyvät yöt. Mies kyllä kyseli että mikä nyt tuli ja tokasin vaan että ei mikään ja hyvää yötä...
Siis mitä mun nyt pitäis tästä kaikesta ajatella ja miten otan asian puheeksi etten ahdista toista nurkkaan...?
Miehet ajattelee liikaa tuota rahapuolta ja muuta ei ihan niin oleellista kun taas naisetmenee biologian ja vaistojen varassa sydäntä seuraten. Miten nämä kaksi sitten kohtaa? En tiedä mutta innolla mies nyt jo seuraavaa odottaa, eikä enää edes tullut alkupaniikkia 
