Toggle sidebar

Mitä tarkoittaa "menettää nuoruus" jos haluaa äidiksi nuorena?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ajatuksia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

Ajatuksia

Vieras
Ajatteletteko todellakin asiat noin mustavalkoisesti itsenne kautta?
Mistä olette saaneet päähänne että se "nuoruus" on juuri ne asiat mitä itse koitte ja piditte "nuoruutena"?

Joskus tuohon törmää ja aina jaksaa naurattaa. Mielestäni en menettänyt nuoruuttani, päinvastoin. Elin sen juuri kuten itse halusin pienten lasten nuorena äitinä. Eli minäpä olisin nuoruuden menettänyt tekemällä kuten tällainen kommentoija. Oletteko tulleet ajatelleeksi?

Miksi eläisin nuoruuden jota en halua?

Ihan mielenkiinnosta kuulisin mielelläni vastauksia tähän. Mitä se oikeanlainen nuoruus on jonka voi ihan menettää vaikkei sitä halua? Kamalaa että on pakko haluta ja tykätä jostain tietystä ja ahtaa itsensä johonkin muottiin ettei vaan sitten menetä jotain mitä ei halua. :D

Ja kyllä, haikailen varmasti nuoruuden perään. Mietin kuinka ihania kesämuistoja lasten kanssa mökkeilessä ja vaikka mitä reissuja! Se menee ohi se nuoruus teki miten tahansa, nyyh. Onneksi on kauniit muistot! :)
Omaan elämääni paras lastensaanti-ikä on 20-25v.

Ajatuksia ajatuksia!
 
  • Tykkää
Reactions: Tír na nÓg ja demdem
Minä en omaa napaani edes menettänyt, tottakai ajattelen myös itseäni. Nykyään nautin niistä vapaista hetkistä oikeastaan enemmänkin kuin ennen, kun eivät ole enää arkipäivän tylsiä itsestäänselvyyksiä. Ihana lähteä ystävien kanssa ulos ja ihanaa palata omaan rakkautta pursuavaan kotiin. Minulla on kaikki, nuorikin vielä olen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
Koska nuorena pitäs nussia ristiin rastiin, juoda ja vetää päihteitä, tehdä rötöksiä ja kuseksia kännissä mutasilla festarialueilla, pelätä sukupuolitauteja ja raskauksia, olla vastuuton bilettäjä vailla päämäärää. Muuten on onneton ikuisesti.
Click to expand...

Tai sitten sen tekee vanhempana kun on eronnut. :xmas:
 
  • Tykkää
Reactions: VV (Vapahtaja), Salla07, Millenia ja 2 muuta
Mietin asiaa näin. Jos minulta kysyttäisiin nyt että haluanko unohtaa koko elämäni 18 vuotiaasta eteenpäin ja vaihtaa sen lapsiperhearkeen. Niin en todellakaan! Voi sitä kultaista aikaa:D ja voi tätä kultaista aikaa nyt kun saa elää perheenä ja muistella samalla villiä nuoruutta lopun ikäänsä.

Kuinkahan moni joka on perustanut perheen 30 vuotiaana haluaisi pyyhkiä nuoruutensa pois koska ei anna sille suurta arvoa vapaana aikana? Ehkä ne jotka ovat lapsettomia tai ehkä ne joilla oli vaikkapa masennusta koko ikänsä.

Enkä halua halveksua nuoria äitejä mutta kovin usein he ovat tulleet äideiksi vahingossa. Onnekkaampia ovat he jotka jakavat unelmansa perheestä suunnitellen.
Moni on silti onnellinen lapsestaan mutta, mutta.. sitä nuoruutta ei korvaa mikään. Lapset kerkeää tehdä myöhemminkin:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dragonfly77:
Mietin asiaa näin. Jos minulta kysyttäisiin nyt että haluanko unohtaa koko elämäni 18 vuotiaasta eteenpäin ja vaihtaa sen lapsiperhearkeen. Niin en todellakaan! Voi sitä kultaista aikaa:D ja voi tätä kultaista aikaa nyt kun saa elää perheenä ja muistella samalla villiä nuoruutta lopun ikäänsä.

Kuinkahan moni joka on perustanut perheen 30 vuotiaana haluaisi pyyhkiä nuoruutensa pois koska ei anna sille suurta arvoa vapaana aikana? Ehkä ne jotka ovat lapsettomia tai ehkä ne joilla oli vaikkapa masennusta koko ikänsä.

Enkä halua halveksua nuoria äitejä mutta kovin usein he ovat tulleet äideiksi vahingossa. Onnekkaampia ovat he jotka jakavat unelmansa perheestä suunnitellen.
Moni on silti onnellinen lapsestaan mutta, mutta.. sitä nuoruutta ei korvaa mikään. Lapset kerkeää tehdä myöhemminkin:)
Click to expand...

Ajattelen asian näin, kuinka moni suunnitellusti parikymppisenä äidiksi tullut vaihtaisi nuoruutensa pienten lasten äitinä lapsettoman kaverin nuoruuteen, TODELLA HARVA! :D
Minä en todellakaan ikimaailmassa. Elän unelmaani. :) En vaihtaisi mitään elämästäni pois, varsinkaan kullannuppujani ja sitä että sain olla nuori freesi äiti juuri silloin kun halusin. Löysin kumppanin aikaisin joka sekin todella hyvää tuuria että saan vain onneani kiittää. :) alle 21v iässäni ei ole mitään sellaista jota kaipaan nykyiseen elämääni, hyviä muistoja tietysti. :) Ehdin elää itsekin sellaista lapsetonta nuoruutta, enempää en kaivannut.
 
Kyllä siinä jotain menettää, mutta saa paljon eri asioita tilalle. Mä esimerkiksi menetin useamman rakkaan lapsuudenystävän. Elämäntilanteet oli niin erit ja osa muutti muualle opiskelemaan jne. Vaikka ehdin juhlimaan paljon ennen 18v päiviäni, niin silti tunsin pudonneeni "kelkasta" jollain lailla, kun mulla esikoinen syntyi, kun paras baari-ikä alkoi. Se harmitti, että meidän tiivis porukka hajosi.

Ja mä sain pojan siis 18v iässä, olin tuntenut mieheni 7kk, kun tulin raskaaksi. Totuus on se, että olis hyvä olla vähän enemmän elämää takana sen toisen puoliskon kanssa. Vuosia ja yhdessä asumista, arkea. Vaikka meillä meni/menee hyvin, niin olis varmasti ollut helpompaa, kun olis odottanut kauemmin.

Ja vaikka nuori aikuinen ei olis bilehenkinen, siltikin kasvu on kesken. Vaikka kuinka väittäis muuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dragonfly77:
Mietin asiaa näin. Jos minulta kysyttäisiin nyt että haluanko unohtaa koko elämäni 18 vuotiaasta eteenpäin ja vaihtaa sen lapsiperhearkeen. Niin en todellakaan! Voi sitä kultaista aikaa:D ja voi tätä kultaista aikaa nyt kun saa elää perheenä ja muistella samalla villiä nuoruutta lopun ikäänsä.

Kuinkahan moni joka on perustanut perheen 30 vuotiaana haluaisi pyyhkiä nuoruutensa pois koska ei anna sille suurta arvoa vapaana aikana? Ehkä ne jotka ovat lapsettomia tai ehkä ne joilla oli vaikkapa masennusta koko ikänsä.

Enkä halua halveksua nuoria äitejä mutta kovin usein he ovat tulleet äideiksi vahingossa. Onnekkaampia ovat he jotka jakavat unelmansa perheestä suunnitellen.
Moni on silti onnellinen lapsestaan mutta, mutta.. sitä nuoruutta ei korvaa mikään. Lapset kerkeää tehdä myöhemminkin:)
Click to expand...

Minusta taas on mukavaa, etten ole kuusikymppinen kun lapset muuttavat kotoa. Monesti näillä "villiä nuoruutta" muistelevilla on ihme ajatus, että elämä loppui lasten syntymään, puhutaan lapsiperhehelveteistä jne. Ei musta nuorena siltä tuntunut, lapset tulivat luontevana osana mukaan elämään, eivät sen keskipisteeksi ja ainoaksi tarkoitukseksi.
 
Nuoruus oli parasta aikaa... Kolmen pienen lapsen äitinä. Aivan ihanaa. Joku sanoi että tulee vielä "juoksuaika". Ei sitä ainakaan vielä ole tullut ja kolmenkympin kriisitkin jo kriiseilty ja omien lasten teini-ikää podettu. Pitkiä olivat nuoruuden kesät. Nyt menee hujauksessa.

Miten se aika kulkeekin vuosi vuodelta nopeammin. Olen iloinen että lasteni lapsuuden kesät tuntuvat pitkiltä. Tämän pikkukuopuksen vauva-aika on suorastaan kiitänyt. Olenko ehtinyt nyt nauttia niin paljon kuin silloin? En ole. Työelämä tuo oman kellotuksen. Kaipaan niitä vauvantuoksuisia nuoruusvuosia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ajatuksia:
Miksi eläisin nuoruuden jota en halua?
Click to expand...

Todella surullinen lause. Miksi joku ei halua elää yhtä vaihetta elämässään, sitä en tule ikinä ymmärtämään.

Ja nuoruus tarkoittaa mulle huolettomuutta, kasvamista aikuiseksi ja oman itsensä löytämistä. Siihen voi kuulua bileet, siihen voi kuulua matkustelua, opiskelua, muuttamista toiselle paikkakunnalle, poika-/tyttöystäviä, itsensä tutkiskelua jne. Siihen EI mun mielestä kuulu lasten saanti ja perheen perustaminen. Ne kuuluvat aikuisuuteen ne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ajatuksia:
Ajatteletteko todellakin asiat noin mustavalkoisesti itsenne kautta?
Mistä olette saaneet päähänne että se "nuoruus" on juuri ne asiat mitä itse koitte ja piditte "nuoruutena"?

Joskus tuohon törmää ja aina jaksaa naurattaa. Mielestäni en menettänyt nuoruuttani, päinvastoin. Elin sen juuri kuten itse halusin pienten lasten nuorena äitinä. Eli minäpä olisin nuoruuden menettänyt tekemällä kuten tällainen kommentoija. Oletteko tulleet ajatelleeksi?

Miksi eläisin nuoruuden jota en halua?

Ihan mielenkiinnosta kuulisin mielelläni vastauksia tähän. Mitä se oikeanlainen nuoruus on jonka voi ihan menettää vaikkei sitä halua? Kamalaa että on pakko haluta ja tykätä jostain tietystä ja ahtaa itsensä johonkin muottiin ettei vaan sitten menetä jotain mitä ei halua. :D

Ja kyllä, haikailen varmasti nuoruuden perään. Mietin kuinka ihania kesämuistoja lasten kanssa mökkeilessä ja vaikka mitä reissuja! Se menee ohi se nuoruus teki miten tahansa, nyyh. Onneksi on kauniit muistot! :)
Omaan elämääni paras lastensaanti-ikä on 20-25v.

Ajatuksia ajatuksia!
Click to expand...

Se on viinaa, bilettämistä ja irtosuhteita? Olet outo jollet ole nuorena näitä "harrastanut"? :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Kyllä siinä jotain menettää, mutta saa paljon eri asioita tilalle. Mä esimerkiksi menetin useamman rakkaan lapsuudenystävän. Elämäntilanteet oli niin erit ja osa muutti muualle opiskelemaan jne. Vaikka ehdin juhlimaan paljon ennen 18v päiviäni, niin silti tunsin pudonneeni "kelkasta" jollain lailla, kun mulla esikoinen syntyi, kun paras baari-ikä alkoi. Se harmitti, että meidän tiivis porukka hajosi.

Ja mä sain pojan siis 18v iässä, olin tuntenut mieheni 7kk, kun tulin raskaaksi. Totuus on se, että olis hyvä olla vähän enemmän elämää takana sen toisen puoliskon kanssa. Vuosia ja yhdessä asumista, arkea. Vaikka meillä meni/menee hyvin, niin olis varmasti ollut helpompaa, kun olis odottanut kauemmin.

Ja vaikka nuori aikuinen ei olis bilehenkinen, siltikin kasvu on kesken. Vaikka kuinka väittäis muuta.
Click to expand...

Tässä puhuttiin nyt suunnitellusta perheestä kun nainen on 20-25v. Tottakai on eri lähtökohdat jos lapsi tulee suunnittelematta 18v:nä vaikka halusi ehkä alunperin jotain muuta. Silloin voi tavallaan puhuakin jonkin asian menettämisestä.

Ei oikein voi menettää asiaa jota ei halua. Samalla tavalla se 30v äiti menettää nuoren äitiyden ja 35v äiti menettää alle 35v äitiyden. Hullulta kuulostaakin.

Minä menetin koiran jota en kyllä halunnut, mutta menetinpä kun en hankkinut. :D


Luonto on tarkoittanut parhaaksi kehitysvaiheeksi nuorelle naiselle lapsen 20-25v ikävuosille. Nainen on opiivaisimmillaan ja tottuvaisimmillaan juuri tällä ikävälillä, kyllä sillä jokin yhteys on vaikka luonnon kiellämmekin. Huippuikä äidiksi tulemiseen on 22v. Eikä se olekaan erityisen nuori äiti.
 
No olihan se aivan helvetin siistiä, kun laskujen maksu ja opiskelu tai töissäkäynti olivat ainoat velvoitteet, eikä tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Ei ollut vastuuta muista eikä joutunut koko ajan täyttämään toisten tarpeita. Lapsen tekemällä joutuu ihan eri tavalla arjen oravanpyörän sisälle, kun lapsen tarpeet pitää aina täyttää ensin. Nuoruus oli vapautta lähteä minne vaan melkein koska vaan, kun kaikki oli niin yksinkertaista. Jos jollekin nuoruus on yhtä kuin juhliminen päihteiden kera, niin eipä voi kuin sääliä ankean maailmankuvan vuoksi.

Muutama hedonistinen vuosi ennen lapsia on ainakin mulle tarkoittanut sitä, että voin nyt hyvillä mielin huolehtia muista, kun ei ole tarvinnut suoraan koulun penkiltä alkaa laittamaan omia tarpeitaan taka-alalle.
 
  • Tykkää
Reactions: MsGodDammit
Mie kerkesin elää nuoruuteni vaikka tulin äidiksi 21-vuotiaana.
Ei se baareissa pyöriminen ym jaksanut kiinnostaa kuin alle vuoden,samat naamat viikosta toiseen jne.Kerkesin kierrellä maailmaa,opiskella ja tehdä töitä.Omassa asunnossakin asuin jo 16v lähtien,joten vastuun olin ottanut jo elämästäni muutenkin.
 
[QUOTE="vieras";27980306]Todella surullinen lause. Miksi joku ei halua elää yhtä vaihetta elämässään, sitä en tule ikinä ymmärtämään.

Ja nuoruus tarkoittaa mulle huolettomuutta, kasvamista aikuiseksi ja oman itsensä löytämistä. Siihen voi kuulua bileet, siihen voi kuulua matkustelua, opiskelua, muuttamista toiselle paikkakunnalle, poika-/tyttöystäviä, itsensä tutkiskelua jne. Siihen EI mun mielestä kuulu lasten saanti ja perheen perustaminen. Ne kuuluvat aikuisuuteen ne.[/QUOTE]

Tuo tarkoittaa ettei halua elää sellaista nuoruutta jota ei halua. Elää nuoruuden tavalla jolla itse haluaa. Ei nuori äidiksi haluava menetä nuoruuttaan kun vauva syliin tulee. Voi luoja onko täällä keskimääräistä tyhmempää porukkaa?! :laugh:
 
[QUOTE="vieras";27980306]Todella surullinen lause. Miksi joku ei halua elää yhtä vaihetta elämässään, sitä en tule ikinä ymmärtämään.

Ja nuoruus tarkoittaa mulle huolettomuutta, kasvamista aikuiseksi ja oman itsensä löytämistä. Siihen voi kuulua bileet, siihen voi kuulua matkustelua, opiskelua, muuttamista toiselle paikkakunnalle, poika-/tyttöystäviä, itsensä tutkiskelua jne. Siihen EI mun mielestä kuulu lasten saanti ja perheen perustaminen. Ne kuuluvat aikuisuuteen ne.[/QUOTE]

Luonto on todellakin tarkoittanut, että ensimmäisen lapsen paras saanti-ikä on 20-25v nuori AIKUINEN. Myös aivot ovat juuri siinä kehitysvaiheessa siinä vaiheessa, jossa nainen on parhaassa käänteessä. Juuri viimeiset rippeet kehittyvät ja siksi siinä vaiheessa nainen mm oppii parhaiten, vastaanottaa uusia tilanteita ja sopeutuu. :)

Aikuisuuden käsitän täysi-ikäisyydestä hamaan hautaan asti.
 
No rehellisesti sanottuna se voi olla esimerkiksi sitä, että voi ilman huolen häivää matkustella ristiin rastiin pitkin maailmaa ja nähdä upeita paikkoja ja tavata ihmisiä.

Ei sellasta nyt vaan voi enää tehdä samalla tavalla kuin lapset on a) hoidossa jollain ja on niitä kamala ikävä b) ne on mukana.

Esimerkiksi sitä voi se kadotettu nuoruus olla. Tai ihan vaan sitä, että oppii tuntemaan itsensä kunnolla ennen kuin saa lapset. Mutta kaikki kasvaa eri aikaan, haluaa elämältään eri asioita ja elää erilailla omaa unelmaansa. Ei kannattais varmaan kenenkään tuomita toisen valintoja, jos ihmiset itse on onnellisia valintoihinsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eihelee:
Tuo tarkoittaa ettei halua elää sellaista nuoruutta jota ei halua. Elää nuoruuden tavalla jolla itse haluaa. Ei nuori äidiksi haluava menetä nuoruuttaan kun vauva syliin tulee. Voi luoja onko täällä keskimääräistä tyhmempää porukkaa?! :laugh:
Click to expand...

Ei se ole nuoruutta, jos lapsi tulee kuvioihin. Nuoruuteen kuuluu vastuuttomuus ja huolettomuus, ei lapset.

Mutta mitäpä te siitä tiedätte, nuoruudesta, kun ette ole sellaisesta ehtineet edes nauttia. Niinpä tämäKIN vääntö lapsentekoiästä on ihan yhtä tyhjän kanssa :)
 
  • Tykkää
Reactions: Dragonfly77
[QUOTE="vieras";27980349]No rehellisesti sanottuna se voi olla esimerkiksi sitä, että voi ilman huolen häivää matkustella ristiin rastiin pitkin maailmaa ja nähdä upeita paikkoja ja tavata ihmisiä.

Ei sellasta nyt vaan voi enää tehdä samalla tavalla kuin lapset on a) hoidossa jollain ja on niitä kamala ikävä b) ne on mukana.

Esimerkiksi sitä voi se kadotettu nuoruus olla. Tai ihan vaan sitä, että oppii tuntemaan itsensä kunnolla ennen kuin saa lapset. Mutta kaikki kasvaa eri aikaan, haluaa elämältään eri asioita ja elää erilailla omaa unelmaansa. Ei kannattais varmaan kenenkään tuomita toisen valintoja, jos ihmiset itse on onnellisia valintoihinsa.[/QUOTE]

No jospa haluaa matkustella perheenä ja se on se haave? Tai jos on niin kuin minä joka en matkustelusta pidä? :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa