mitä tapahtuu kun ihminen ei enää jaksa?

["pahis, syntipukki"]

oli uni ongelmia nukuin 4-5 tuntia yössä 3kk. pakotin itseni jaksamaan.
mutta raja tuli eteen kun pelkäsin mennä töihin lapsia hoitamaan. pelkäsin että teen jotain kauheeta lapsille. pari kertaa raivostuin ihan turhasta lapsille.
ajattelin että pakko jäädä saikulle ennenkuin teen jotain kauheeta lapsille (tapan tai jotain muuta) . sitten löysäsin annoin itteni olla heikko. ei enään tarvinnu jaksaa. olin siinä kunnossa että olin sairaalassa 10kk. yhteen vetona että jos ei ihminen jaksa niin sairastuu mieleltään.

Minä olen tuo ylikiltti "muka-ilkeä-ex-vaimo", joka olen syntipukki ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan ja solvattu julkisesti jos vaikka mistä... Kaikkeni olen yrittänyt, hoitanut lapset yksin, joustanut, pyydellyt anteeksi kaikkea, mitä olen keksinyt. Anyway, hain siis apua. Kerroin, että en jaksa, että uuvun, että pelkään sekoavani jne. Pakko oli jaksaa. Todettiin vain, että uusi vaimo on niin vaikea ihminen, että viranomaisilla ei ole keinoja. Sanottiin, että "harva olisi sinun tilanteessasi kestänyt NOIN HYVIN" ja että olen osannut tukea hyvin lapsia. Jos minä en jaksa, niin kuka sitten. Elämäni on tuhottu täysin ja sisältää pääosin kärsimystä. Kärsin myös lasteni takia. Ei siinä auta hyvä palaute sosiaalitoimesta tms. Jos jokin tilanne on korjaamaton, niin se on vain kestettävä ja jos ei kestä, sekoaa tai masentuu. Välillä olen lähellä tätä (kuten juuri nyt, kun taas tuli täysin yllättäen lunta tupaan ), välillä kauempana. Kohtuuttomia joskus ihmiseltä vaaditaan. Muistan, kun joku sanoi joskus, ettei kenellekään kasata kuormaa enemmän kuin on voimia. Minä olen eri mieltä!

 

[vieras]

Aika monta vastausta avaukseen, mutta kukaan ei kysy vastaavasti, miksi ei jaksa. Mikä siinä on, että nyt kun on kaikki mahdolliset apuvälineet, jotka toimii sähköllä ja muutenkin elämä erittäin helppoa, niin yhtäkkiä ihmiset "ei jaksa". Mitä te ette jaksa ? Arkea on vastaus. Jaksaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Se ei yleensä ole fyysinen juttu, vaan psyykkinen. Ihminen ei ole valmistautunut tekemään normaaleja elämään kuuluvia rutiineja. Tottakai olisi helpompaa vain bilettää ja elämän tulisi olla pelkkää hauskaa ja shoppailua, mutta kun tähän liittyy eritryisesti vanhmepana myös vastuuta ja velvollisuuksia. Niitä kaiketi jotkut eivät "jaksa".

 

[vieras]

Mä vastaan jaksamisen kyselijöille silloin kun on rankkaa että "pakkohan se on". Yleensä hiljentää kysyjän kummasti, silti apua ei juurikaan tarjota.

Mä aikoinaan vastasin "onko muka jotain vaihtoehtoja?", mutta sama lopputulos kuin sullakin.

Joo, mua huvitti kans kun lapseton ystäväni kyseli ( muka huolissaan ) että miten sää jaksat?! Onko mulla muka jotain muita vaihtoehtoja??

Sillä onko lapsia vai ei, ei aina ole ratkaisevaa merkitystä siihen jaksamiseen. Ihmisen tilanne voi olla hyvinkin tuskallinen, vaikka lapsia ei olisi, takana saattaa olla monien vuosien ja tapahtumien yhteensattuma. Lapseton ystäväni joutui nuorena kokemaan paljon sellaista tuskaa, jota ei voi mitata lasten määrällä. Lapset kuitenkin kuuluvat elämän normaaliin kiertokulkuun.

Joten ei kannata kuvitella, että se lapsettoman elämä olisi jotenkin helpompaa kuin niillä joilla on lapsia. On lapsettomia, joiden selkä on kuvaannolliseti katkaistu jo ennen kuin niitä lapsia on siunaantunut.

 

[Heavyfreak]

Aika monta vastausta avaukseen, mutta kukaan ei kysy vastaavasti, miksi ei jaksa. Mikä siinä on, että nyt kun on kaikki mahdolliset apuvälineet, jotka toimii sähköllä ja muutenkin elämä erittäin helppoa, niin yhtäkkiä ihmiset "ei jaksa". Mitä te ette jaksa ? Arkea on vastaus. Jaksaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Se ei yleensä ole fyysinen juttu, vaan psyykkinen. Ihminen ei ole valmistautunut tekemään normaaleja elämään kuuluvia rutiineja. Tottakai olisi helpompaa vain bilettää ja elämän tulisi olla pelkkää hauskaa ja shoppailua, mutta kun tähän liittyy eritryisesti vanhmepana myös vastuuta ja velvollisuuksia. Niitä kaiketi jotkut eivät "jaksa".

Aika rankka yleistys.

Tottakai on sellasia ihmisiä jotka ei jaksa edes sitä yhden yön valvomista lapsen kans. Ja valitsevatkin biletyksen normaalin perhearjen sijaan.'

Mutta kannattaa pitää mielessä se että on myös sellaisia ihmisiä, joiden niskaan jostain syystä kasaantuu kauheasti ikäviä asioita. Sellaisia, joille nämä ihmiset ei itse pysty mitään eikä niihin pysty vaikuttamaan. Asioita vaan tapahtuu. Kun niitä tapahtumia on liikaa, voi se perus arjessa jaksaminen olla täysin mahdotonta.

Mä en koskaan kehtais mennä kritisoimaan kenenkään jaksamisia. Ainakaan tälleen palstalla missä en tiedä yksityiskohtia. Ja niputtaa kaikki väsyneitä samaan nippuun.

 

[hiljalleen poistuu hiljalleen]

Aika monta vastausta avaukseen, mutta kukaan ei kysy vastaavasti, miksi ei jaksa. Mikä siinä on, että nyt kun on kaikki mahdolliset apuvälineet, jotka toimii sähköllä ja muutenkin elämä erittäin helppoa, niin yhtäkkiä ihmiset "ei jaksa". Mitä te ette jaksa ? Arkea on vastaus. Jaksaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Se ei yleensä ole fyysinen juttu, vaan psyykkinen. Ihminen ei ole valmistautunut tekemään normaaleja elämään kuuluvia rutiineja. Tottakai olisi helpompaa vain bilettää ja elämän tulisi olla pelkkää hauskaa ja shoppailua, mutta kun tähän liittyy eritryisesti vanhmepana myös vastuuta ja velvollisuuksia. Niitä kaiketi jotkut eivät "jaksa".

ensin ajattelin etten jaksa edes vastata tähän sinun hölmöön vastaukseen.
Vaan vastaan lyhyesti että se ettei jaksa ei aina, ei läheskään aina johdu lapsista, lasten hoidosta... voi sinua jos noin ajattelet että ihminen joka ei jaksa haluaisi ennemmin bilettää ja pitää hauskaa... kovin on suppea näkökulma. Mutta pidä se ja ole onnellinen, en jaksa alkaa vääntämään....

Mikä laittaisi minut jaksamaan? Kun olis aikakone jolla pääsis eteenpäin niin että nyt avoinna olevat asiat olisi selvitetty ja ohi. en tarvitsisi mitään biletystä enkä shoppailua, vain ikävät asiat, joita on liikaa kasaantunut, olisi hoidettu pois, se riittäisi

 

[minttu]

Itse en jaksa enää tätä perhe-elämää, jatkuvaa lasten tappelua ja teinien rääkymistä. Nukkua ei saa koskaan pitkään ja kaikki on pitänyt tehdä yksin jo 14v. joten aika lopussa mennään. En välitä enää mistään, en jaksa syödä mikä näkyy alhaisena painona en jaksa viedä lapsia joka pv pvkotiin vaikka paikat ovat. Huono äiti-saapi haukua. Itse usein mietin mikä vie niin voimat kun en jaksa tehdä mitään enkä jaksa edes olla,

 

[.]

vaikka ei ole lapsia. en jaksa siivota. en jaksa lenkkeillä. suihkussa käyminen vie hirveästi voimia. just ja justiin jaksan käydä työtoiminnassa. työ on istumatyö kevyttä sellaista. olen ma-ke 9-13.30. ja sekin tuntuu raskaalle. en ole laska vaan sairaus vie niin paljon voimia.

 

[Hiljalleen]

Mutta kumminko päin se menee? Sairastuuko ihminen ja siksi ei jaksa? Vai kasaantuuko niin paljon raskasta taakkaa kannettavaksi että sen takia sairastuu? Onko se sitten oikeasti sairaus?

Voiko jaksamattomuuden taustalla olla edes masennus jos itse tiedostaa että ei vaan jaksa? Onko silloin aina kyseessä masennus? Tai sairaus? eikö ihminen voi olla vaan jaksamatta, kuppi tulla täyteen ilman että kyseessä sairaus, masennus...?

 

[jaksaako]

Minä olen masentunut, sillä taustalla on mm. vuosien kiusaaminen, vanhempien alkoholismi ja laiminlyönti...löytyy myös pers.häiriö eikä paljon naurata. Olen sairas enkä itse syyllinen näihin ollenkaan, siksi turhauttaakin kun ei pysty nykyään normaaliin elämään yhtään!

 

[sinulle hiljalleen]

olen samaa mieltä.
on jotenki hienompaa todeta masennus ja saada diagnoosi ja ehkä lääkitys. sitä ei saa sanoa että on vaan hirvittävä väsynyt eikä levätä ssaa koskaan.

sinä joka puhuit koneista. ennen vaatimukset lastenhoidon suhteen olivat erilaiset. niitä ei voi verrata keskenään.

 

[Neith]

kun mä en enää jaksanut, halusin kuolla.. toivoin koko ajan että kuolisin, en kyennyt mihinkään.. mutta en voinut kuolla kun mulla oli lapsi... tein muutoksen elämässäni, hain apua, elin kuin sumussa hetken, meni lujaa.. ihan liian lujaa mutta sitten kaikki muuttui paremmaksi, ja nyt on kaikki hyvin, nyt taas jaksan

 

[Emilyn]

Silloin alkaa pimahtaa, ajatella kamalia asioita. Haluaa saada vain sen tuskan loppumaan.

Minulla pysyi pää kasassa exän oikeudenkäyntiprosessin ajan, vaikka tiukkaa teki sekin. Kroppa, elimistö petti ja korjailen vaurioita yhä.

Ratkaisu asiaan on se, että hänen ja vaimonsa käytöstään en voi muuttaa, mutta voin asennoitua siihen, että meuhkatkoon luonnehäiriöiset skitsot keskenään mitä lystäävät. Alkaa jo helpottaa.

 

[been there]

Aika monta vastausta avaukseen, mutta kukaan ei kysy vastaavasti, miksi ei jaksa. Mikä siinä on, että nyt kun on kaikki mahdolliset apuvälineet, jotka toimii sähköllä ja muutenkin elämä erittäin helppoa, niin yhtäkkiä ihmiset "ei jaksa". Mitä te ette jaksa ? Arkea on vastaus. Jaksaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Se ei yleensä ole fyysinen juttu, vaan psyykkinen. Ihminen ei ole valmistautunut tekemään normaaleja elämään kuuluvia rutiineja. Tottakai olisi helpompaa vain bilettää ja elämän tulisi olla pelkkää hauskaa ja shoppailua, mutta kun tähän liittyy eritryisesti vanhmepana myös vastuuta ja velvollisuuksia. Niitä kaiketi jotkut eivät "jaksa".

Voi olla, että jotkut ei jaksa. Mutta en minä ainakaan uupunut arkeen tylsistymisestä. Toiset vaan meistä ei oo ihan niin vahvoja henkisesti ku toiset. Toiset on menneet jo lapsena vähän rikki, puuttuu ehkä elämästä läheinen ihmissuhde tai elämä on niin hektistä, ettei pälli pysy kyydissä mukana. Sitten fysiikka tai psyyke pysäyttää, ei jaksa nousta sängystä aamulla, ei raahautua töihin, laittaa ruokaa...palaa loppuun, vajoaa ehkä omaan kakkos todellisuuteen= vajoaa psykoosiin.

 

[MintunKukka]

Mä vastaan yleensä -et vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan paremmin ja toisinaan vähemmän hyvin. Ja riippuu kysyjästä jatkanko tarinaa pidemmälle.

Mut muistan kolme tapausta jolloin olen luullut loppuvani kokonaan...mut aina on noustu ja jaksettu jotenki. Sitten on mies ottanu ohjat käsiin ja mä olen levähtäny.

 

[MintunKukka]

Aika monta vastausta avaukseen, mutta kukaan ei kysy vastaavasti, miksi ei jaksa. Mikä siinä on, että nyt kun on kaikki mahdolliset apuvälineet, jotka toimii sähköllä ja muutenkin elämä erittäin helppoa, niin yhtäkkiä ihmiset "ei jaksa". Mitä te ette jaksa ? Arkea on vastaus. Jaksaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Se ei yleensä ole fyysinen juttu, vaan psyykkinen. Ihminen ei ole valmistautunut tekemään normaaleja elämään kuuluvia rutiineja. Tottakai olisi helpompaa vain bilettää ja elämän tulisi olla pelkkää hauskaa ja shoppailua, mutta kun tähän liittyy eritryisesti vanhmepana myös vastuuta ja velvollisuuksia. Niitä kaiketi jotkut eivät "jaksa".

olen sanaton.Ihmiset ei ole vielä koneita...ja ei ne ole ennenkään jaksanu, mut siittä ei ole vaan saanut puhua.
Olen monen vanhemman ihmisen kans tästä keskustellut ja anoppi aina sanoo et valittaa ei saanut vaikka oli kaks tuntia nukkunu niin navettan oli lähdettävä ja sit syötiin buranaa ku päätä särki ja nieltiin itkua anopin seurassa.

 

[Lex]

Niinpä.

Kokemukseni mukaan ei tapahdu mitään.

Ei vaikka sanoo että "ei, en jaksa, menee aivan päin helvettiä."

Itkee tuntikausia maaten vessan lattialla, sängyn alla, suihkussa, vuoroin paniikista täristen ja ulvoen ja vuoroin vain itku jäljellä kun rintaa pistää kaikesta haukkomisesta kuin sydänhalvauksen saaneena
Taikka oksentaa ja tärisee kaksin kerroin.

Tai se, että edellämainittuun reaktioon riittää syyksi se, ettei heti löytänyt avaimia pöydältä ulos lähtiessä tai töissä oli joka päivä kurjaa.

Kun viimein itse viimeisillä voimillaan hakee sitä ulkopuolista apua, niin tuloksena on tunti kerran kuussa jutustelua psykoterapeutin kanssa, joka sanoo ettei se oikeastaan ole sun tilanteesta yhtään huolissaan.

Ilmeisesti ei ole mitään syytä olla huolissaan, jos pystyy sentään osan päivästä käyttäytymään normaalisti ja puhumaan suht selväjärkisiä.

 

[Seikkailija Dora]

jaa..sillon joko vaan jaksaa (ihminen sietää yllättävän paljon kun on pakko) tai sit hajoo ihan täysin. :|

 

[se sama joka pelkää tulleensa hulluksi]

Haluaisin kanssa tietää mitä tapahtuu kun en jaksa enää. Kuka mun lapsista sitten huolehtii? Minä en jaksa enää. En jaksa pelätä. En jaksa tapella. En jaksa enää hakea apua, kun ei kukaan kuuntele....

 

[Seikkailija Dora]

Haluaisin kanssa tietää mitä tapahtuu kun en jaksa enää. Kuka mun lapsista sitten huolehtii? Minä en jaksa enää. En jaksa pelätä. En jaksa tapella. En jaksa enää hakea apua, kun ei kukaan kuuntele....

:hug: millaista apua haluaisit?

 

[ap]

Haluaisin kanssa tietää mitä tapahtuu kun en jaksa enää. Kuka mun lapsista sitten huolehtii? Minä en jaksa enää. En jaksa pelätä. En jaksa tapella. En jaksa enää hakea apua, kun ei kukaan kuuntele....

:hug: millaista apua haluaisit?

sen että joku edes ottaisi tosissaan että nyt ei ole kaikki niin kuin pitäs.. ees oma mies...

 

[ap ei jaksa kirjautua]

Haluaisin kanssa tietää mitä tapahtuu kun en jaksa enää. Kuka mun lapsista sitten huolehtii? Minä en jaksa enää. En jaksa pelätä. En jaksa tapella. En jaksa enää hakea apua, kun ei kukaan kuuntele....

:hug: millaista apua haluaisit?

sen että joku edes ottaisi tosissaan että nyt ei ole kaikki niin kuin pitäs.. ees oma mies...

et muuten ole ap....

 

[se sama joka pelkää tulleensa hulluksi]

Haluaisin kanssa tietää mitä tapahtuu kun en jaksa enää. Kuka mun lapsista sitten huolehtii? Minä en jaksa enää. En jaksa pelätä. En jaksa tapella. En jaksa enää hakea apua, kun ei kukaan kuuntele....

:hug: millaista apua haluaisit?

sen että joku edes ottaisi tosissaan että nyt ei ole kaikki niin kuin pitäs.. ees oma mies...

ja minä siis kirjoitin ton edellisenkin mutta näköjään jo niin sekaisn että ei osaa enää niimerkkiään oikein laittaa...

 

[se sama joka pelkää hulluksi tullensa]

Pyydän ap:ltä anteeksi. Ei ollut tarkoitus, mutta tässä itkun määrässä jo ajatuskin harmaantuu... Aloitin yhden toisen keskustelun vähän aikaa sitten ja en enää jaksanut ajatella selkeästi... Olen pahoillani!

 

[MintunKukka]

Niin mä lissään tähän et on olemassa monenlaista jaksamista ja väsymystä. Ja mistä se kenelläkin johtuu niin se on vaikea määritellä.

 

[Seikkailija Dora]

Haluaisin kanssa tietää mitä tapahtuu kun en jaksa enää. Kuka mun lapsista sitten huolehtii? Minä en jaksa enää. En jaksa pelätä. En jaksa tapella. En jaksa enää hakea apua, kun ei kukaan kuuntele....

:hug: millaista apua haluaisit?

sen että joku edes ottaisi tosissaan että nyt ei ole kaikki niin kuin pitäs.. ees oma mies...

auttaisko jos joku muu kertois sun ukolle että kaikki ei oo ok? miehet ei aina oikein tajuu. |O apuahan on pakko saada jos tarvii. jos ei muuta niin jos on mahollista mennä jonnekin vähäks aikaa niin saisit ehkä uuttaa näkökulmaa tai pääsisit lepää.