Mitä tää nyt on? Baby bluesin paluu?

["Onneton"]

Auttakaa, kiltit!

Mulla on kaksi lasta, 4v ja 1kk.
Vauvan syntymän jälkeen tuli normaalit herkistymiset ja alakulot. Itkeskelin oikeestaan lähinnä esikoista, kun jotenkin säälitti... on ollut aina mun silmäterä ja melko hemmoteltukin.

Pari viikkoa kaikki oli kuitenkin jo paremmin. Päreet toki palaa herkemmin nyt, kun on väsymystä jne. ja esikoinen testailee hermoja puolitahallaan Mutta siis ahdistuneisuuden tunteet oli jo väistyneet.
Nyt kuitenkin pari päivää ollut tosi kumma fiilis: Oon koko ajan pala kurkussa, en tiiä mikä ärsyttää eniten, esikoinen, vauva vai mies.. Välillä tulee tuntemuksia, etten rakastaisi esikoista enää ollenkaan. Hän tuntuu jotenkin tosi isolta ja vieraalta.

Tää kaikki surettaa mua kovasti. Toi esikoinenkin on niin kiltti ja avulias vauvan kanssa mutta hyvä jos saa multa puolikkaan positiivisen sanan päivässä.

Voiko tää olla ihan normaalia baby bluesia vielä?! En millään haluis uskoo, että oisin masentunut

Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun ja osaisi vielä auttaakin!

 

["..."]

eiköhän tuo oo ihan normaalia jos sulla on vauva vasta 1kk ikäinen. Mulla tuo olo meni ohi vasta kun vauva oli 3kk ikäinen..

 

["Onneton"]

Sitä juuri mietin, että kannattaako jutella neuvolassa vai ei.. kun jos on jo masennusta, haluan apua mahd. nopeasti. Muuten pilaan ainakin esikoisen elämän Mutta jos on vielä normaalia, en haluis olostani sieelä turhaan huudella..

 

[samaa täällä!!]

Mulla vauva 4kk nyt ja alussa oli 2vk ahdistusta ja itkuisuutta. Välillä se on palannut ja johtuu varmaan väsymyksestä. Mulla oli esikoisen syntymän jälkeen paha masennus, mutta ei oireet ole yhtä pahat. Kaikkein eniten varmaan ahdisti kun esikoinen 4v. On tuntunut jotenkin vieraammalta kuten itsekin mainitsit, vaikka oli kun koko elämäni ennen uuden vauvan syntymää. Nyt se tunne on alkanut mennä ohi, mutta ei kokonaan. En tiiä mistä se tunne tulee ja jatkaako itsestään?

 

[samaa täällä!!!]

Mäkin vasta miehelle sanoin etten osaa enää olla mukava esikoisellemme vauvan tulon jälkeen. Nyt ole koittanut jälleen halia ja kehua häntä yms. Että saisi yhteyden takaisin..

 

["onneton"]

Kiva kuulla, että on joku kohtalotoveri! Vaikkei tietysti kivaa sinulle, tää fiilis kun on ihan kauhee

Pahinta on tää épätietoisuus, että meneekö ohi ollenkaan, vai oonko tulossa hulluksi kokonaan. Nytkin ollaan välipalapöydässä esikoisen kanssa ja musta tuntuu, kuin istuisin vastakkain jonkun ihan tuntemattoman kanssa.. ja taas itkettää.

 

[samaa täällä!!!]

Siis palaako eikä jatkaako

 

["onneton"]

Mäkin vasta miehelle sanoin etten osaa enää olla mukava esikoisellemme vauvan tulon jälkeen. Nyt ole koittanut jälleen halia ja kehua häntä yms. Että saisi yhteyden takaisin..

Tätä mäkin oon yrittänyt tehdä; Kehua ja helliä esikoista ihan tietoisesti, mutta jotenkin tuntuu että lapsi huomaa, etten ole aito.
Voi olla että kuvittelen, mutta tuntuu kuin esikoinen itsekin pingottaisi seurassani ja koittaa kovasti olla mieliksi.

On kyllä niin paska mutsi olo!

 

[samaa täällä!!!]

[QUOTE="onneton";26380397]Kiva kuulla, että on joku kohtalotoveri! Vaikkei tietysti kivaa sinulle, tää fiilis kun on ihan kauhee

Pahinta on tää épätietoisuus, että meneekö ohi ollenkaan, vai oonko tulossa hulluksi kokonaan. Nytkin ollaan välipalapöydässä esikoisen kanssa ja musta tuntuu, kuin istuisin vastakkain jonkun ihan tuntemattoman kanssa.. ja taas itkettää.[/QUOTE]

Mulla on niin samoja ajatuksia ja ne lisää syyllisyyttä ja masennusta. Sulla vauva kuitenkin vasta 1kk, joten kerkiää ne tunteet laantua. Mulla nyt on vähän helpottanut, mutta en siltikään tunne esikoistani niin rakkaaksi kuin ennen?!? Toivottavasti tämä menee ohi. En ole löytänyt muuta lääkettä kuin yrittää olla mahdollisimman mukava (vaikka pinna palaakin herkemmin.) ja halia. Jos kuitenkin vaan ahdistaa kannattaa ottaa yhteys mielenterveysneuvolaan. Mä käyn kerran kuukaudessa puhumassa. Esikoisen aikaan kävin pahimmassa vaiheessa kerran viikossa.

 

[samaa täällä!!!]

Meillä esikoinen kiukuttelee. Hyvä huomio on auttanut siihen. Välillä tuntuu, että ihanaa on antaa haleja! Et sä ole paska äiti, kaikki tunteet ja ajatukset on sallittuja. Kun kerta itsekin ne tiedostat, voit tehdä itse paljon että ongelmat aikanaan ratkeaa.

 

["onneton"]

Meillä esikoinen kiukuttelee. Hyvä huomio on auttanut siihen. Välillä tuntuu, että ihanaa on antaa haleja! Et sä ole paska äiti, kaikki tunteet ja ajatukset on sallittuja. Kun kerta itsekin ne tiedostat, voit tehdä itse paljon että ongelmat aikanaan ratkeaa.

Kiva kuulla kannustusta, kiitos

Täälläkin selvästi esikoinen "oireilee" tuolla jäynän tekemisellä. Sillähän saa äidistä irti edes jonkin reaktion Taidanpa vielä vaikka viikon, pari seurailla omaa oloa. Jos ei mene parempaan suuntaan, otan asian puheeksi neuvolassa.
Livenä tällaista asiaa on tosi vaikea puida äitiseurassa!!