Mitä susta olis voinut tulla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen ns. paremmasta perheestä. Perhetuttuina on yritysjohtajia ja ministereitä. Entinen presidenttikin. Olen käynyt oikeat koulut. Varmaan olisin suhteilla päässyt aika hyviin työpaikkoihin yritysmaailmaan tai julkiseen hallintoon, jos sellainen olisi kiinnostanut ja mikäli minussa olisi minkäänlaista yritystä päästä elämässä eteenpäin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mites olet sitten nykyisin sosio-ekonomisesti asemoitunut?
 
Olen ns. paremmasta perheestä. Perhetuttuina on yritysjohtajia ja ministereitä. Entinen presidenttikin. Olen käynyt oikeat koulut. Varmaan olisin suhteilla päässyt aika hyviin työpaikkoihin yritysmaailmaan tai julkiseen hallintoon, jos sellainen olisi kiinnostanut ja mikäli minussa olisi minkäänlaista yritystä päästä elämässä eteenpäin.
Ei ole olemassa mitään parempia perheitä. Osa vain kuvittelee itsekkäästi huomaamatta sellaisen ajatus mailman olevan rasite.
 
Nuorempana ajattelin, että musta voisi tulla poliitikko, sotilas tai liikemies. Inttiaikana todella harkitsin sotilasuraa, mutta jotenkin sitten tietynlainen "pasifismi" minussa esti sen. Varmaan nykyään kun paremmin huomaa, että puolustusvoimissa todella tehdään työtä, jolla on tarkoitus, saattaisin sinne "suistua". Parempi kai silti että jäi väliin, en oo sellainen särmä tyyppi alkuunkaan. Johtajuus kyllä oli intissä helpompaa kuin missään. Tai ei ehkä helppoa, mut homma toimi, koska asiat olivat tavallaan selviä.

Politiikko - huh huh, siitä ei olisi tullut mitään. Olen liikaa halki-poikki-ja-pinoon tosi tilanteessa, että en olis tuota jaarittelua jaksanut.

Liikemies.. no mitähän se ees tarkoittaa. Kyllä se loppupeleissä on toisista hyötymistä. En ole tarpeeksi itsekäs/omahyväinen/härski siihen.

Varmaan tää mitä musta tuli on sitten kumminkin melkeinpä parasta mitä voi mulle kuvitella. Vaikka nuorempana ajattelin, että insinööri on ihan vihonviimeinen juttu minulle...

Mielenkiintoista. Itse en ole ollut kiinnostunut politiikasta kuin oikeastaan lasten saamisen jälkeen. Nuorena en olisi voinut kuvitellakaan työskenteleväni politiikan parissa. Nyt voisin olisin ehkä riittävän kiinnostunut politiikasta, mutta persoonani olisi hankala sillä saralla. Olen aivan liian suorasukainen ja todennäköisesti kusisin omille nilkoilleni alta aikayksikön.

Minä olisin halunnut taideteolliseen muotoiluun ja suunniteeluun. Hain kerran ja sisäänpääsy jäi hiuksenvaraan. Siirsin mielenkiintoni toiselle alalle. Mikä oli ehkä ihan hyvä asia oman ammattikehityksen kannalta.
 
Olen lukenut tekstejäsi ennenkin. Viesteissäsi on paljon virheitä, yhdyssanavirheistä ja puuttuvista kappalejaoista lähtien.

Eikö insinöörien tarvitse osata edes perus luku- ja kirjoitustaitoja?
Kun lukee sekavia viestejäsi, on vaikea uskoa että olisit käynyt edes lukiota…

Osaatko laskea ja määritellä montako virhettä lainaamani viesti sisältää?
Tässä tehtävässä yhdistyy sinulle riittävästi matematiikkaa ja kielioppia?

En usko, että insinöörin duunissa kirjoitustaito on se kaikkein päällimmäisenä oleva asia ja hyvä niin.

Uskoisin, että jokainen insinöörin paperit saanut osaa kyllä kirjoittaa kelvollista tekstiä tarvittaessa. Tämä palsta tuskin on sellainen paikka, jota varten tekstejä pitää höylätä huippuunsta. Monet matemaattisilla aloilla olevat ihmiset eivät ole luonnonlahjakkuuksia kirjoituspuuhissa tai edes välttämättä lukemisessa. Yhtälailla kuin heille yksinkertaiset yhtälöt ylittävät sinun ymmärryksesi, saattaa heillä olla enemmän haasteita tekstien kanssa. Erona se, että he kyllä pystyvät tuottamaan hyvää tekstiä panostaessaan siihen. Sensijaan sinä et pystyisi ratkomaan niitä yhtälöitä, vaikka käytössäsi olisi loputon määrä aikaa.

Ikävää hengailla täällä puuttumassa muiden kirjoitusasuun. Oleellisinta varmasti on se, että kukin saa äänensä kuuluviin ja voidaan keskittyä asiaan.
 
  • Tykkää
Reactions: diogenes57
Mielenkiintoista. Itse en ole ollut kiinnostunut politiikasta kuin oikeastaan lasten saamisen jälkeen. Nuorena en olisi voinut kuvitellakaan työskenteleväni politiikan parissa. Nyt voisin olisin ehkä riittävän kiinnostunut politiikasta, mutta persoonani olisi hankala sillä saralla. Olen aivan liian suorasukainen ja todennäköisesti kusisin omille nilkoilleni alta aikayksikön.

Minä olisin halunnut taideteolliseen muotoiluun ja suunniteeluun. Hain kerran ja sisäänpääsy jäi hiuksenvaraan. Siirsin mielenkiintoni toiselle alalle. Mikä oli ehkä ihan hyvä asia oman ammattikehityksen kannalta.

Kyllä tuo minun polittinen kiinnostus oli sellaista lapsen/nuoren idealismia. Minulla tuo homma on mennyt melkeinpä toisin päin. Nykyään en voi käsittää, miten joku haluaa olla poliitikko. Oikeastaan inhoan politiikkaa ja poliitikkoja. Jotenkin asiat on kuitenkin päätettävä ja kovin helppo ei ole luoda parempaakaan tapaa kuin esim. Suomen tapa. Ehkäpä siksi olen koko ajan luisunut kohti oikestoliberalismia. Poliitikoille ei saa antaa liikaa valtaa.

Pahinpana kehityksenä politiikassa pidän sen henkilöitymistä. Se on mielestäni tavallaan ensimmäinen askel kohti diktatuuria. Tämä kehitys on todella vahvistunut länsimaisissa demokratioissa - myös Suomessa. Mutta se on varmaan eri keskustelu, jossa tätä näkemystäni pitäisi avata.

Se minun idealismi ei ollut mitään puunhalailua. Itseasiassa ajattelin aika synkästi ja koin, että parempi olisi kuin vahva eliitti tekisi päätökset ja kansa keskittyisi omiin asioihin. Voisi melkein sanoa, että olin tavallaan kansalliskonservatiivi. Siksi koen ymmärtäväni aika hyvin esimerkiksi Jussi Halla-Ahoa. Juuri tästä syystä suhtaudun häneen hieman pelonsekaisin ajatuksin.
 
Valmistun vuosien päästä vanhuuseläkeläiseksi. Toivoa vain sopii, että silloin olis vielä hyväkuntoinen. Ensimmäisenä valmistumis eläkepäivänä aion järjestää valmistumis juhlan.
 
Olisin voinut ryhtyä trubaduuriksi jos lauluääneni olisi kauniimpi ja olisin ahkerasti harjoitellut jonkin helposti mukana kuljetettavan kielisoittimen soitantaa. Ikävä kyllä biologiset ja motivationaaliset tekijät olivat esteenä.
 
Narkkari, alkoholisti, työtön, kuollut…
toisin kävi.
Olen lähtökohdista huolimatta menestynyt elämässäni henkisesti ja taloudellisesti todella hyvin. Opiskeluvuosien ”hanttihommien” jlk. olen ollut esimiesasemassa/yrityksen omistaja.
Tärkeintä kaikista: olen onnistunut löytämään rauhan, balanssin ja kasvattamaan upeita lapsia! Olen kasvanut henkisesti aivan valtavasti.

Olen onnellinen. Päivääkään en vaihtaisi pois. Innolla odotan tulevaa: miten lapset kasvaa ja kehittyy, rakastunko vielä, onko luvassa lisää ihania jänniä seikkailuja, kesän mökkeilyt, keskelle järveä ilmapatjan päälle aurinkoon, rakennanko ensi talvena isoimman lumipippelin ikinä naapurin pemarin konepellille, joulujoulujoulu jne.❤
Pitkälti vuosien päästä, mutta kumminkin, suurin toiveeni on tulla mummiksi.❤️
 

Similar threads

L
Viestiä
7
Luettu
378
Aihe vapaa
vierailija
V
N
Viestiä
44
Luettu
7K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä