Nuorempana ajattelin, että musta voisi tulla poliitikko, sotilas tai liikemies. Inttiaikana todella harkitsin sotilasuraa, mutta jotenkin sitten tietynlainen "pasifismi" minussa esti sen. Varmaan nykyään kun paremmin huomaa, että puolustusvoimissa todella tehdään työtä, jolla on tarkoitus, saattaisin sinne "suistua". Parempi kai silti että jäi väliin, en oo sellainen särmä tyyppi alkuunkaan. Johtajuus kyllä oli intissä helpompaa kuin missään. Tai ei ehkä helppoa, mut homma toimi, koska asiat olivat tavallaan selviä.
Politiikko - huh huh, siitä ei olisi tullut mitään. Olen liikaa halki-poikki-ja-pinoon tosi tilanteessa, että en olis tuota jaarittelua jaksanut.
Liikemies.. no mitähän se ees tarkoittaa. Kyllä se loppupeleissä on toisista hyötymistä. En ole tarpeeksi itsekäs/omahyväinen/härski siihen.
Varmaan tää mitä musta tuli on sitten kumminkin melkeinpä parasta mitä voi mulle kuvitella. Vaikka nuorempana ajattelin, että insinööri on ihan vihonviimeinen juttu minulle...