Mitä sitten kun ei enää jaksa yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "yhäippä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="yhäippä";30065920]Oon koulunkäyntiavustaja ja siis kesät työtön ja syksyllä töissä. Lapset otin kotiin kesäksi, koska vanhinkin on kotona, mutta ois ollut ehkä järkevää pitää nuoremmat päiväkodissa ainakin viikon tai kaksi.


MLL:n perhekahvilat on täällä aamupäivisin, työssäkäyvänä en pääse niihin ja kesällä ovat lomalla. Seurakunnalla ei ole meidän alueella mitään toimintaa, enkä myöskään kuulu kirkkoon. Muutamien järjestöjen retkillä ollaan nyt kesällä oltu ja ne on ollut ihan kivoja.

Tukiperhejonossa ollaan edelleen, olen tarkistanut asian. 9v:llä ei ole diagnoosia, mutta ad/hd piirteitä löytyy ja tutkimuksissa ollaan. Koulussa on pienluokalla.[/QUOTE]

Onko tämä (mahdollinen) ADHD sitten kovinkin vaikea ja haasteellinen? Siis jopa siinä mielessä, että se estäisi lasten "jakamisen" eri tukiperheisiin?

Ainakaan lähtökohtaisesti ADHD ei tuota estä.
 
Tuo on tosi ikävää :-(
Itsekin saman kokenut ja ei ollut helppoa.
Tukea ei saa jos sitä itse hakee, olen mm itse soittanut aikoinaan lastensuojelun päivystykseen kun teinillä meni elänänhallinta tyystin hukkaan sieltä vain käskettiin soittaa ystävälle ja puhua asiasta.
Ennalta ehkäisy on tässä maassa retuperällä.
Yritä aapee kestää kyllä se aikanaan helpottaa.
 
Kun isä on olemassa, eikä ole mikään narkki tai vankilassa, sinun kannattaisi kaikin keinoin koittaa palauttaa isän ja lasten välinen suhde. Paitsi oman aikasi kannalta, se on muutenkin lasten etu. Oma ylpeytesi tai erosta jäänyt katkeruus saattaa estää sinua kääntymästä lasten isän puoleen, mutta koita sivuuttaa ne tunteet. Soita lasten isälle ja ehdota, että hän nyt alkuun ottaisi kesällä lapset vaikka viikoksi.

Etäisyys toki tapaamisia hankaloittaa, mutta ei sen pitäisi niitä kokonaan estää ja nyt kesällä on paras mahdollinen tilaisuus lasten isäsuhdetta koittaa elvyttää, jos/kun isälläkin on lomaa. Mutta se voi pian jo olla ohi, joten älä aikaile vaan ota heti puhelin käteesi.
 
Kun isä on olemassa, eikä ole mikään narkki tai vankilassa, sinun kannattaisi kaikin keinoin koittaa palauttaa isän ja lasten välinen suhde. Paitsi oman aikasi kannalta, se on muutenkin lasten etu. Oma ylpeytesi tai erosta jäänyt katkeruus saattaa estää sinua kääntymästä lasten isän puoleen, mutta koita sivuuttaa ne tunteet. Soita lasten isälle ja ehdota, että hän nyt alkuun ottaisi kesällä lapset vaikka viikoksi.

Etäisyys toki tapaamisia hankaloittaa, mutta ei sen pitäisi niitä kokonaan estää ja nyt kesällä on paras mahdollinen tilaisuus lasten isäsuhdetta koittaa elvyttää, jos/kun isälläkin on lomaa. Mutta se voi pian jo olla ohi, joten älä aikaile vaan ota heti puhelin käteesi.

Isä teki hyvin selväksi, ettei halua lapsia uuteen elämäänsä. Yritin 1,5 vuotta pitää yllä lasten ja isän suhdetta ja he tapasivatkin muutaman kerran. Näistä tapaamisista ei ollut hyötyä kenellekään. Lapset eivät tunne isäänsä eikä isä lapsiaan. Nyt viimeisten vuosien ajan on laittanut muutaman tekstiviestin. En edes tiedä hänen osoitettaan. Ehkä olen katkera, mutta en näe, että mun tehtävä olisi palauttaa isän ja lasten välinen suhde. Jos hän haluaa lapsiaan tavata, suostun siihen kyllä, mutta en ala enää mankumaan.
 
Helsingissä?
Jos niin voisin helpata sua.
Itse olin monta vuotta myös ihan yksin ja se on todella raskasta.
Meillä isä ei myöskään ottanut lapsiaan.
Tukiperheen sain toiselle tytölle 4vuoden odottelun jälkeen.
Haettiin molemmille tytöille,mutta kun sain perheen niin vanhempi jo 15v eikä hänen kohdalla tarvetta perheelle enään.
Onko sun pihapiirissä ketään ketä vois sua auttaa? Vaikka niin että sinä välillä hoidat hänen lapsiaan?
Voimia
 

Yhteistyössä