mitä sitä vielä keksisi??

[mom88]

Minulla on 5 vuotias poika,ja olen ollut mieheni kanssa nyt 10kk. Lapseni on mieheen jo kiintynyt ja tuntuu että mieheni myös välittäisi pojastani,mutta silti moni asia mättää. miehelläni ei ole omia lapsia,joten ymmärrän,ettei lapsista ole niin paljon kokemusta,mutta silti.Hän tuntuu välillä ottavan poikani teot ja sanomiset liiankin henkilökohtaisesti. Esim jos poikani suuttuessaan sanoo häntä vaikka tyhmäksi,mieheni loukkaantuu asiasta.Hän myös joskus turhan helposti menettää malttinsa,ja päästelee sitten ärrä päitä. Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän kunnolla,mitä 5 vuotiaalle voi sanoa ja mitä ei.Tuntuu,että joudun olemaan välillä mieheni ja lapseni erotuomari. Kaikista asioista olen miehelleni puhunut,mutta selvää muutosta ei tapahdu.Olen melkein jo valmis lyömään hanskat tiskiin,koska en kestä olla lapseni ja mieheni välissä. Mieheni ei ole väkivaltainen,vain hänen tapansa käsitellä asioita lapsen kanssa on usein väärä.
Olen myös sanonut ellei muutosta tapahdu,en aio jatkaa tässä suhteessa. lisä huolena on nyt mahdollinen raskauteni, olen miettinyt keskeytystäkin mutta silti en sitä tahtoisi. Onko kenelläkään omaa kokemusta tai muuta saman kaltaisesta tilanteesta?? miten mies "opetetaan" toimimaan lapsen kanssa? vai onko tilanne se että meidän on parempi erota?? muuten kaikki sujuu hyvin,riitelemme harvoin,mutta lapseni on ja tulee olemaan tärkein!

Mitä teen???

 

[Ruma Elsa]

Lapsettoman miehen on usein tosi vaikea kasvaa isäksi. Kokemus lapsista ei välttämättä ole ratkaisevaa, vaan paremminkin esim. luonne. Kaikista ei koskaan tule kovin "osallistuvia" tai läheisiä isäpuolia - eiväthän kaikki osaa luoda läheistä suhdetta biologiseenkaan lapseensa. Oma mieheni oli vanhapoika, kun tapasimme, ja minulla oli kaksi lasta. Mieheni on ehkä luonteeltaan samantapainen kuin sinunkin: häneltä mm. puuttuu sellaista diplomatiaa ja joustavuutta, joita lasten kanssa toimiminen vaatisi. Nyt, kun tiedän Aspergerin syndroomasta, sanoisin, että miehelläni on Asperger-piirteitä (yhdellä yhteisistä lapsistamme on todettu Asperger). Niinpä konflikteja on tullut väistämättä, niin minun lapsieni kuin yhteisten lastemme kanssa. Minäkin olen usein kokenut joutuvani hääräämään "pehmusteena" miehen ja lasten välissä. Minun täytyy toisaalta selittää miehelleni, mitä lapset tarkoittavat, kun hän tulkitsee näiden viestejä väärin, ja toisaalta joudun selittämään lapsille, ettei isä aina tarkoita niin pahasti kuin miltä kuulostaa.

Sanoisin, että liitto tulee vaatimaan sinulta paljon. Jos miehesi on halukas oppimaan uudenlaista vuorovaikutusta lapsen kanssa, se helpottaa asiaa. Mutta esim. Asperger-ihminen ei yksinkertaisesti pysty kovin paljon muuttumaan, vaan hänet täytyy ottaa sellaisena kuin hän on. Oma mieheni on jonkin verran pystynyt vuosien mittaan opettelemaan itsehillintää, ja monia asioita hän on oppinut katselemaan eri tavalla, kun olen vuodesta toiseen puhunut hänelle niistä. Enimmäkseen kuitenkin minun ja lapsien on täytynyt sopeutua hänen ominaispiirteisiinsä.

Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
Kotona