No tuota, voin vain vastata omia kokemuksiani kertoen.
Esikoinen sai alkunsa parin viikon kuluttua siitä, kun tapasimme miehen kanssa. Se ei ollut tarkoitettu, vaan oli eräs väärinkäsitys sekoittamassa asioita pahasti. No, sain lopulta ajan lääkärille ja sitten aborttiajan. Muutama tunti ennen sitä aikaa mieleni muuttui. Ja voin sanoa että oli hemmetin vaikea päätös, mutta oli se ihanaa, nautin raskaudesta ja odotin esikoista innolla ja jännityksellä. Nyt esikoinen on jo 4v.
Toinen lapsemme olikin sitten ihan suunniteltu, tyttö täyttää 3.11. 2 vuotta.
Viime syksynä koin järkytyksen. Hain minipillerit pitkän pohdinnan jälkeen. Minulle kun hormonaalinen ehkäisy huonosti sopii. Ostin sitten samalla raskaustestin, ihan varmuuden vuoksi. Kun testiin alkoi toinenkin viiva hahmottua, ryntäsin pois vessasta, ihan kuin se jotenkin saisi sen viivan katoamaan.
Muutaman minuutin hermoilin ja sitten menin vilkaisemaan näinkö oikein. Muutama kirosana tuli kyllä lauottua ääneen ja tekstarina miehelle ja eräälle palstalaiselle.
Mietittiin miehen kanssa aborttia, pitämistä, aborttia, pitämistä... Päädyttiin siihen, että haen lääkkellisen keskeytyksen. Sain lähetteen sairaalaan ja siellä lääkäri ultrasi, koska mulla ei ollut ehtinyt tulla kuukautisia toisen lapsemme jälkeen, joten ei tietoa kuinka pitkällä olin. Selvisi että sikiöitä oli kaksi, joten lääkkeellistä keskeytystä ei voitu tehdä. Sain ajan kaavintaan ja neuvon peruuttaa aika jos muutan mieleni. Samana päivänä päätettiin miehen kanssa että kaksoset saavat tulla. No, raskausaika oli enimmäkseen erittäin pelottavaa, pelkäsin miten kaksoset vaikuttavat valmiiksi jo riitaisaan avioliittoon, saavatko isommat huomiota, miten ihmeessä jaksan, miten päästään liikkeelle (ei autoa) jne. Oli miljoona estettä edessä, ainakin omissa kuvitelmissa. Kaikessa siinä tunteiden myllerryksessä aloin miettiä adoptioon antamista. Se oli, kuten aborttimietinnän kanssakin, sellaista kyllä-ei-kyllä-ei-pohdintaa. Vasta reippaasti puolivälin jälkeen aloin oikeasti olla sillä kannalla, että ihanaa, vauvat tulee! Vaikka ei pelko lähtenytkään minnekään.
Onhan se iso muutos kun pieniä lapsia ja lisää tulossa. Omasta puolestani voin sanoa, etten kadu, vaikka olosuhteet kaksosten tulolle vaikuttivat huonoilta. 3,5 vuodessa meille syntyi 4 lasta.
Lasta harvoin varmaan kadutaan, aborttia sen sijaan useammin...
