Mitä sinä tekisit tilanteessani?(Ei haukkuja kiitos,muutenkin vaikeaa nyt)

[tosi nolona]

Olen seurustellut 4kk mies ystäväni kanssa,ihan tutustumis asteella vasta siis.Noloa mutta kävi niin että kortsu jäi sisälleni...ja sitä siis pääsi reilusti "sinne"...*nolona* Hain seuraavana päivänä jälkiehkäisy pillerin ja luotin sen tehoon.

Jokin aika sitten tein kuitenkin positiivisen raskaus testin ja nyt viikkoja reilu 9 kasassa.Ensimmäinen reaktio: JÄRKYTYS!!

Ensinnäkin se että olen seurustellut vasta hyvin vähän aikaa (mies tosin ottamassa vastuun ja hänelle uutinen ei ollut maailman loppu,päin vastoin.)

Itse kuitenkin myönnän että pienten lasten yksinhuoltajana,en tiedä miten voima varani riittävät.Pelkään että en jaksa odotus aikaa,olen jo nyt todella väsynyt ja miten jaksan aloittaa vauvan hoidon uudelleen.

Siitä on nyt 4 viikkoa kun sain tietää raskaudesta,kertaakaan en ole pystynyt tästä vielä iloita sillä minulla on pienet lapset tälläkin hetkellä ja väsynyt välillä olen.

Raskauden keskeytystä en ole koskaan hyväksynyt tästä syystä mutta nyt mietin sitä koko ajan vaihto ehtona.En kuitenkaan saa aikaiseksi varata aikaa lääkäriin,vetkutan asiaa koko ajan,soudan ja huopaan...mutta pian loppuu aika!!!

Mitä tekisit jos tuntisit että voima varasi eivät ehkä riitä enää pienen vauvan hoitoon?Kannanko vastuun kuitenkin,silläkin uhalla että pelkään käyvän niin etten jaksa hoitaa tätä kaikkea..Mitä mä oikeasti teen? Itse en sitä osaa päättää. ;(

 

[tosi nolona]

Jos joku jaksais lukea tämän...mulla tuntuu että on seinä vastassa.=(

 

[hmmm]

No jos jo nyt vetkutat soittoa lääkäriin, niin eiköhän siinä ole jo vastaus, vai mitä?

Ja ethän ole yksin asian kanssa, jos kerta tuleva isukki oli asiasta onnellinen. Kai hänkin kortensa kekoon kantaa.

 

[hmm]

Minusta tuo on tarkoitettu juttu

 

[vieras]

ja huomenna on aika keskeytykseen. Minulla kaksi lasta ennestään ja koin sen olevan erittäin hyvä merkki itselleni etten myöskään sen positiivisen testin jälkeen iloinnut kertaakaan. Jos lapsi olisi toivottu niin kyllä siitä iloitsisi. Toki jokainen lapsi muuttuu sen 9kk aikana toivotuksi mutta jos elämäntilanne on hankala niin ei se ainakaan lapsen myötä helpotu. Teillä on kovin vähän yhteistä taivalta takana ja elätte vielä tutustumisvaihetta. Minun neuvo on miettiä vielä hyvin tarkkaan lopullista valintaa. Voimia ja jaksamista.

 

[joo o]

eipä se välttämättä tarkoitettua ole.mutta luulen että jos lapsen päätät pitää,niin jossain vaiheessa ajattelet että miks ees mietit ettet sitä haluaisi.ja jos tuleva isä on iloinen asiasta niin hän on varmasti tukenasi.kyllä sä pärjäät!

 

[tosi nolona]

No jos jo nyt vetkutat soittoa lääkäriin, niin eiköhän siinä ole jo vastaus, vai mitä?

Ja ethän ole yksin asian kanssa, jos kerta tuleva isukki oli asiasta onnellinen. Kai hänkin kortensa kekoon kantaa.

Niin.Olenkin miettinyt että pelkään myös sitä että sitten kadun.Mutta toisaalta,pelkään niin jaksamistani sillä rehellisesti sanottuna olen välillä niin väsynyt että olen ihan hermo rauniona lasten kanssa.Hyviäkin päiviä tietenkin on.

Pelkään vaan niin kovasti,kumpaakin vaihtoehtoa.Tosin,en ikinä ole raskauden keskeytystä pitänyt edes vaihtoehtona joten en olisi ikinä uskonut miettiväni sitä edes näin tosissani.

Tuntuu että olen niin vaikeassa tilanteessa.

 

[Maria]

Ihan ekana soitat nyt sinne lääkäriin ja kerrot tilanteen. Kerro myös että olet ottanut jälkiehkäisypillerin ja silti raskaana olet! Se pilleri on aikas kovaa "myrkkyä" ja voinut vahingoittaa sikiötä pahasti.

Itse olen kokenut saman vuosi sitten. Lääkärin luona kun kävin hän laittoi minut suoraan ultraan ja sen jälkeen varattiin aika keskeytykseen.=(

 

[vitviu]

No aikas rupee todellakin oleen vähissä!! Eli soitto NYT lääkäriin jos et meinaa lasta pitää...
Mutta kyllähän sä vauvankin kanssa vielä jaksat jos vaan haluat.Ja jos kerran isäkin aikoo kuvioissa mukana pysyä =) Itse tulin raskaaksi yhtä nopeesti seurustelun alettua ja nyt kaksi yhteistä lasta ja yli 4v yhteiseloa takana ja hyvin menee :heart:

 

[tosi nolona]

eipä se välttämättä tarkoitettua ole.mutta luulen että jos lapsen päätät pitää,niin jossain vaiheessa ajattelet että miks ees mietit ettet sitä haluaisi.ja jos tuleva isä on iloinen asiasta niin hän on varmasti tukenasi.kyllä sä pärjäät!

Kiitos!Varmasti saisin tukea ja apua häneltä mutta yksi ero kun on takana,sitä pelkää jos käykin samoin,nyt kun ei vielä tunneta toisiamme tämän paremmin.

 

[tosi nolona]

Kiitos kaikille ettei tule ilkeilyä ja muuta sellaista.Ihanaa että saan asiallisia kommentteja,mielipiteitä,neuvoja...niitä nyt tarvitsinkin.Kumpa saisin nyt soitettua ajan lääkäriin,eihän sitä pakko ole tehdä kuitenkaan..aina saan muuttaa vielä mieleni vaikka sinne menisinkin.Ehkä olisi hyvä puhua asiasta lääkärin kanssa.

 

[joo o]

varmasti pelottaa.jos nyt tästä jotain hyvää haluaa hakea niin näetpähän välittääkö miesystäväsi oikeasti sinusta,jos kulkee rinnallasi.sain itsekkin tietää olevani raskaana viikko sitten,mies ei ole sanonut juuta eikä jaata.hänellä ennestään yksi lapsi.olen nuori ja välillä olo on niin voimaton ja yksinäinen.mutta kun ajattelen sisälläni kasvavaa pikku palleroa,hymy nousee korville.mies joko pysyy rinnallani tai ei,se on hänen valintansa.rakastan miestä yli kaiken,mutta valinnan on joskus vaikeita.katotaan nyt tottuuko mies ajatukseen...ollaan oltu kyllä yhdessä kauemmin kuin te, vuos ja pari kuukautta

 

[XXS]

Onneksi sinulla ja miesystävälläsi on runsaasti aikaa tutustua lisää toisiinne ennen vauvan syntymää. Kun miehen ensireaktio oli myönteinen, kaikki menee varmasti hyvin. :flower:

 

[tosi nolona]

Onneksi sinulla ja miesystävälläsi on runsaasti aikaa tutustua lisää toisiinne ennen vauvan syntymää. Kun miehen ensireaktio oli myönteinen, kaikki menee varmasti hyvin. :flower:

Mies ystäväni ensimmäisen reaktio oli se että hän oli ihan hiljaa,katsoi mua silmiin,halasi sen jälkeen kovaa ja sanoi sana tarkasti näin: "Kerroit mulle just suurimman ja ihanimman asian mitä koskaan elämäni aikana oon kuullut".

Se tuntui hyvältä.Miksi siis epäröin..? Ääh..!

 

[Murmeli]

Eiköhän miehelläkin ole jotain sanottavaa tuohon asiaan. Nyt juttelette muutaman päivän asiasta ja vasta sitten teet päätökset, mutta se päätös on tehtävä miehen kanssa ei yksin!

 

[Hilma]

Onneksi sinulla ja miesystävälläsi on runsaasti aikaa tutustua lisää toisiinne ennen vauvan syntymää. Kun miehen ensireaktio oli myönteinen, kaikki menee varmasti hyvin. :flower:

Mies ystäväni ensimmäisen reaktio oli se että hän oli ihan hiljaa,katsoi mua silmiin,halasi sen jälkeen kovaa ja sanoi sana tarkasti näin: "Kerroit mulle just suurimman ja ihanimman asian mitä koskaan elämäni aikana oon kuullut".

Se tuntui hyvältä.Miksi siis epäröin..? Ääh..!

Jos mies on noin sanonut, niin miten voisit sanoa hänelle sitten, että tein keskeytyksen? Juttelitteko asiasta?

 

[tosi nolona]

Eiköhän miehelläkin ole jotain sanottavaa tuohon asiaan. Nyt juttelette muutaman päivän asiasta ja vasta sitten teet päätökset, mutta se päätös on tehtävä miehen kanssa ei yksin!

Olen jutellutkin ja hän on valmis vastuun kantamaan mutta sanoin ymmärtävänsä myös minun tunteeni,pelkoni ja ajatukseni ja sanoi että päätös on viime kädessä kuitenkin minun.Tukenani sanoi olevansa,mitä ikinä teenkin.

 

[vieras]

Eiköhän miehelläkin ole jotain sanottavaa tuohon asiaan. Nyt juttelette muutaman päivän asiasta ja vasta sitten teet päätökset, mutta se päätös on tehtävä miehen kanssa ei yksin!

Olen jutellutkin ja hän on valmis vastuun kantamaan mutta sanoin ymmärtävänsä myös minun tunteeni,pelkoni ja ajatukseni ja sanoi että päätös on viime kädessä kuitenkin minun.Tukenani sanoi olevansa,mitä ikinä teenkin.

Mutta pysyykö vierelläsi?Onko sen sanonut?

 

[Häjyynen]

Onneksi sinulla ja miesystävälläsi on runsaasti aikaa tutustua lisää toisiinne ennen vauvan syntymää. Kun miehen ensireaktio oli myönteinen, kaikki menee varmasti hyvin. :flower:

Mies ystäväni ensimmäisen reaktio oli se että hän oli ihan hiljaa,katsoi mua silmiin,halasi sen jälkeen kovaa ja sanoi sana tarkasti näin: "Kerroit mulle just suurimman ja ihanimman asian mitä koskaan elämäni aikana oon kuullut".

Se tuntui hyvältä.Miksi siis epäröin..? Ääh..!

Mies tuntuu siis kovasti susta välittävän. Keskustelkaa yhdessä mikä olisi teille molemmille paras "ratkaisu" :hug:

 

[joo o]

voin kun ihanasti sanottu!

 

[joku muu]

Soita nyt lääkäriin ja menet eka ultraan,niinkuin joku aiemmin mainitsi pitää tarkistaa onko katumuspilleri aiheuttanut vaurioita sikiöön?

Sitten mietit mitä vaihtoehtoja on ja mikä on olosi..

Jos mun mieheni olisi noin reagoinut en edes harkitsisi muuta kuin vauva pitämistä.Hänhän selvästi tukee sinua!Iloitsee ja varmasti hoitaa vauvaa tulevaisuudessa:Älä anna pelkojesi ottaa valtaa.Tämä lahaja on varmaan teille tarkoitettu

Onko sulla monta lasta ennestään?
Jos olet kovin väsynyt,voisit tarvita omaa aikaa,lepoa,lomaa,jospa sitten tämäkin asia näyttäisi valoisammalta!

Voimahalit sulle!

 

[Tianna]

Onneksi sinulla ja miesystävälläsi on runsaasti aikaa tutustua lisää toisiinne ennen vauvan syntymää. Kun miehen ensireaktio oli myönteinen, kaikki menee varmasti hyvin. :flower:

Mies ystäväni ensimmäisen reaktio oli se että hän oli ihan hiljaa,katsoi mua silmiin,halasi sen jälkeen kovaa ja sanoi sana tarkasti näin: "Kerroit mulle just suurimman ja ihanimman asian mitä koskaan elämäni aikana oon kuullut".

Se tuntui hyvältä.Miksi siis epäröin..? Ääh..!

Oho. Oletpa tainnut aikamoisen miehen pyydystää itsellesi. :flower: Jos mies muuten vaikuttaa täysjärkiseltä, etkä erityisen pontevasti halua aborttia, niin pidä mies ja pidä lapsi. Tuosta voi tulla vielä kiva ja hyvä juttu.

 

[vieras myös]

Onneksi sinulla ja miesystävälläsi on runsaasti aikaa tutustua lisää toisiinne ennen vauvan syntymää. Kun miehen ensireaktio oli myönteinen, kaikki menee varmasti hyvin. :flower:

Mies ystäväni ensimmäisen reaktio oli se että hän oli ihan hiljaa,katsoi mua silmiin,halasi sen jälkeen kovaa ja sanoi sana tarkasti näin: "Kerroit mulle just suurimman ja ihanimman asian mitä koskaan elämäni aikana oon kuullut".

Se tuntui hyvältä.Miksi siis epäröin..? Ääh..!

Voi miten ihanasti sanottu
Puhukaa raskaudesta kunnolla ja kysy pysyykö kanssasi.

 

[Viblsp]

No tuota, voin vain vastata omia kokemuksiani kertoen.

Esikoinen sai alkunsa parin viikon kuluttua siitä, kun tapasimme miehen kanssa. Se ei ollut tarkoitettu, vaan oli eräs väärinkäsitys sekoittamassa asioita pahasti. No, sain lopulta ajan lääkärille ja sitten aborttiajan. Muutama tunti ennen sitä aikaa mieleni muuttui. Ja voin sanoa että oli hemmetin vaikea päätös, mutta oli se ihanaa, nautin raskaudesta ja odotin esikoista innolla ja jännityksellä. Nyt esikoinen on jo 4v. Toinen lapsemme olikin sitten ihan suunniteltu, tyttö täyttää 3.11. 2 vuotta.

Viime syksynä koin järkytyksen. Hain minipillerit pitkän pohdinnan jälkeen. Minulle kun hormonaalinen ehkäisy huonosti sopii. Ostin sitten samalla raskaustestin, ihan varmuuden vuoksi. Kun testiin alkoi toinenkin viiva hahmottua, ryntäsin pois vessasta, ihan kuin se jotenkin saisi sen viivan katoamaan. Muutaman minuutin hermoilin ja sitten menin vilkaisemaan näinkö oikein. Muutama kirosana tuli kyllä lauottua ääneen ja tekstarina miehelle ja eräälle palstalaiselle. Mietittiin miehen kanssa aborttia, pitämistä, aborttia, pitämistä... Päädyttiin siihen, että haen lääkkellisen keskeytyksen. Sain lähetteen sairaalaan ja siellä lääkäri ultrasi, koska mulla ei ollut ehtinyt tulla kuukautisia toisen lapsemme jälkeen, joten ei tietoa kuinka pitkällä olin. Selvisi että sikiöitä oli kaksi, joten lääkkeellistä keskeytystä ei voitu tehdä. Sain ajan kaavintaan ja neuvon peruuttaa aika jos muutan mieleni. Samana päivänä päätettiin miehen kanssa että kaksoset saavat tulla. No, raskausaika oli enimmäkseen erittäin pelottavaa, pelkäsin miten kaksoset vaikuttavat valmiiksi jo riitaisaan avioliittoon, saavatko isommat huomiota, miten ihmeessä jaksan, miten päästään liikkeelle (ei autoa) jne. Oli miljoona estettä edessä, ainakin omissa kuvitelmissa. Kaikessa siinä tunteiden myllerryksessä aloin miettiä adoptioon antamista. Se oli, kuten aborttimietinnän kanssakin, sellaista kyllä-ei-kyllä-ei-pohdintaa. Vasta reippaasti puolivälin jälkeen aloin oikeasti olla sillä kannalla, että ihanaa, vauvat tulee! Vaikka ei pelko lähtenytkään minnekään.

Onhan se iso muutos kun pieniä lapsia ja lisää tulossa. Omasta puolestani voin sanoa, etten kadu, vaikka olosuhteet kaksosten tulolle vaikuttivat huonoilta. 3,5 vuodessa meille syntyi 4 lasta.

Lasta harvoin varmaan kadutaan, aborttia sen sijaan useammin...

 

[Sama juttu ollut]

Olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Pidin kuitenkin lapsen ja se oli elämäni virhe. En tietenkään kadu lasta itseään vaan sitä mihin elämään jouduin sen myötä. Noin lyhyen seurustelun perusteella ei voi tietää mikä mies on loppujen lopuksi. Itse olen nyt nalkissa lapsen isän kanssa, joka osoittautui joksikin aivan muuksi mitä antoi itsestään ymmärtää. Olen sitä mieltä, että jos joutuu edes miettimään keskeytystä niin se voi olla aiheellista. Tietenkään ei voi koskaan tietää mitä se on kenenkin kohdalla. Toivottavasti teillä kuitenkin kaikki menee hyvin.