Mitä sinä palstatoverini pelkäät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaipparalli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

vaipparalli

Aktiivinen jäsen
12.06.2007
1 365
0
36
Minulla pyörii monesti mielessä, että miten pojan 1v 8kk käy, jos joku roisto tulee meille yöllä, kun poika nukkuu omassa huoneessa. Tai jos syttyy tulipalo, että miten saan pelastettua sen sieltä. Huone on kyllä meidän huoneen lähellä. Siinä mun tämänhetkiset pelkoni pääasiassa ovat. Mitä sinä pelkäät?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä en pelkää mitään, varsinkaan etukäteen. Ihan turhaa on pelätä sitä, mitä ei välttämättä koskaan satu.

Valitettavasti pelkoon ei aina järkevä ajattelu auta. Mä luulen, että mulla on jääny tulipalosta jonkinlainen trauma lapsuudesta, kun yhden tuttavaperheen koti paloi ja sen jälkeen jonkin aikaa pelkäsin sitä aivan koko ajan.
 
Pelkään autolla veteen ajamista, eikä sieltä pääse pois. Turvavyöt jumittuvat, niitä ei saa auki kuin turvavyöleikkurilla. Haluan sellaisen autoon käteni ulottuville. Veden paineen takia oveakaan ei saa auki, kuin vasta sitten kun autokin on täynnä vettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja touhupeppu:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä en pelkää mitään, varsinkaan etukäteen. Ihan turhaa on pelätä sitä, mitä ei välttämättä koskaan satu.

Valitettavasti pelkoon ei aina järkevä ajattelu auta. Mä luulen, että mulla on jääny tulipalosta jonkinlainen trauma lapsuudesta, kun yhden tuttavaperheen koti paloi ja sen jälkeen jonkin aikaa pelkäsin sitä aivan koko ajan.

Juu, ei autakaan. Nuoruudessa mä opin sen, ettei kannata pelätä, kun istuin illat kotona odottaen miestä pois mereltä lintujahdista, ja koko ajan pelkäsin, että jos sille jotain siellä sattuu. Sitten ymmärsin, että ihan turhaahan se on pelätä turhaan. Eli kun tarpeeksi tuntee jotain tunnetta, niin mielestäni se poistuu kyllä itsekseenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja touhupeppu:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä en pelkää mitään, varsinkaan etukäteen. Ihan turhaa on pelätä sitä, mitä ei välttämättä koskaan satu.

Valitettavasti pelkoon ei aina järkevä ajattelu auta. Mä luulen, että mulla on jääny tulipalosta jonkinlainen trauma lapsuudesta, kun yhden tuttavaperheen koti paloi ja sen jälkeen jonkin aikaa pelkäsin sitä aivan koko ajan.

Juu, ei autakaan. Nuoruudessa mä opin sen, ettei kannata pelätä, kun istuin illat kotona odottaen miestä pois mereltä lintujahdista, ja koko ajan pelkäsin, että jos sille jotain siellä sattuu. Sitten ymmärsin, että ihan turhaahan se on pelätä turhaan. Eli kun tarpeeksi tuntee jotain tunnetta, niin mielestäni se poistuu kyllä itsekseenkin.

Mullakin toimii joskus mutta ei vaan noissa mainitsemissani asioissa oo toiminu. Turhaahan se on surra etukäteen mitä ei tiedä tapahtuuko koskaan. Ehtii surra sitten, kun tapahtuu. Ehkäpä mullakin vielä "järki" voittaa.

 
Pelkään että lapsille tapahtuu jotain kamalaa. Siis ihan kaikkea; että jäävät auton alle, sairastuvat vakavasti, joutuvat pahoinpidellyksi tai tapetuksi... Ihan kaikkea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Pelkään että lapsille tapahtuu jotain kamalaa. Siis ihan kaikkea; että jäävät auton alle, sairastuvat vakavasti, joutuvat pahoinpidellyksi tai tapetuksi... Ihan kaikkea.

minä kans juuri tota lapsille sattumista. Ei ny joka päivä sitä ajattele, mutta lapsien puolesta kuitenki. Ja kuten joku jo sanoikin, mietin myös , että entä jos joku migreenikohtaukseni onkin vakavampi, en tahtoisi jättää lapsia, enkä varsinkaan heidän näkevän sellasta ..
 
Usein pelkään et pojalle sattuu jotain, on vähä tapaturma-alttiissa iässä. En kuitenkaan pelkää et kuolis.

Sit oon pelännyt tässä 6 viikkoa (piina loppui onneksi maanantaina) että isälleni sattuu jotain, oli Atlanttia ylittämässä purjehtien ja ku sillä on ikää jo kuitenki yli 50...

Sit välillä jos on huono sää ja mies on ajamassa työmatkalta kotiin vähä kauempaa.. Niin pelkään et ajaa kolarin.
 

Yhteistyössä