mitä sanoisitte miehelle tässä tilanteessa?

["nana"]

Seitsemän vuotta sitten kun oltiin vasta muutama kk seurusteltu, sain opiskelupaikan (terveydenhoitajaksi) noin 100km päästä. Kuitenkaan en sillon ollut varma mitä haluan tehdä työkseni ja halusin kuitenkin nähdä mitä meistä tulee, joten en ottanut paikkaa vastaan vaan jäin tänne ja opiskelin tradenomiksi.

Mies oli totta kai tyytyväinen, mutta vannotti minut lupaamaan, etten koskaan käyttäisi riidoissa tms aseena sitä, että jäin tänne hänen takiaan, vaan että se oli mun oma valinta.niin kuin olikin.

Nyt kuitenkin viimeksi eilen, mies haukkui mun koulutuksen ja ammatin, kun täälläpäin ei ole tradenomeille hommia, vaan kilpaillaan samoista töistä merkonomien kanssa. Sanoi että se homma mitä teen on ihan hyödytöntä ja täysin kuoleva ala, missä ei oo mitään tulevaisuutta.

Tuli oikeesti tosi paha mieli. En mä nykyisessä työssäni viihdy ja siks koitankin koko ajan hakea uutta työtä. En vaan halua et kukaan sanoo mulle silti noin mun työstä. Teki mieli sanoa, että paskaako sen on väliä mitä teen kunhan laskut tulee maksettua. Palkkaakin saan verojen jälkeen vain noin 200 euroa vähemmän kuin mies.

Ärsyttää vaan kun se ei arvosta mun työtä ollenkaan.en kuulemma saa valittaa et työ on raskasta kun istun vaan kaikki päivät tietokoneen edessä (mä oon tosi usein väsynyt töiden jälkeen, koska se on henkisesti kuormittavaa ja vaatii koko ajan keskittymistä täysillä).
Mies on ruvennut urputtaan siitä, ettäsen mielestä mun pitäis opiskella sairaanhoitajaksi niin saisin kuulemma vaan valita päältä mihin meen töihin ja et näkisin mitä se "oikee" työnteko on.

Oon vaan niin väsynyt siihen etten uskalla sanoa mitään tähän asiaan hänelle vastaan, kun pelkään ottavani tuon "sun takias mä tänne jäin"-kortin esiin huomaamattani.

Kiitos kun sain purkaa tuntojani.

 

[astrolabe]

Sanoisin, että koulutus multa löytyy ja paikkakunnalla ei selkeästi ole minulle mitään tarjottavaa työn suhteen, joten otan suunnan kohti etelää. Tulkoot perässä tai jos ei, niin jääpähän yksi harmitus elämästä pois.

Muutin itse viime vuonna miehen perässä kauas pois toiselle puolen Suomea. Urakehitys jäissä tämän takia, eikä miehellekään ole kuin koulutusta vastaavia pätkätöitä seudulla. Päätin, että palaan takaisin pk-seudulle ja mies omasta puolestaan päätti haluavansa lähteä mukaani.

Kompromissien on mentävä molempiin suuntiin. Miehesi kuulostaa pikkumaiselta ja minusta myös unohtaa omat sanansa käyttäessään nykyistä koulutustasi aseena riidoissa.

 

[itsellä]

Itse seurustelin nuorempana miehen kanssa, joka vihaisena rupesi aina haukkumaan silloista opiskelupaikkaani. Olin kuulemma typerä nainen kun opiskelin insinööriksi, ei minusta kuitenkaan mitään muuta tule kuin siivooja (en tiedä mistä sen keksi koska en ole päivääkään työkseni siivonnut) Ilmeisesti haukkumisen syynä oli se, että häntä itseään harmitti kun oli opiskellut vain metallimieheksi ja lukihäiriön takia ei todennäköisesti tulisi pärjäämään ammattikorkeakoulussa. No jätin miehen ja nykyisellä ei ole väliä vaikka palaisinkin koulumaailmaan, vaikkei häntä itseään kiinnosta lukeminen.

Joten voihan olla että miestäsi harmittaa hänen oma urakehityksensä ja purkaa sen sinuun. Mutta onhan se selvää, että kukaan ei jaksa loppuelämää kuunnella toisen mollaamista

 

[rockyroad]

Urpo! Mies siis. Mitä se sun duunia haukkuu, kun sulla kuitenkin on työ? Ja itehän se nyt lyö sua tuolla asialla, siis että jätit silloin ammoin opiskelematta sairaanhoitajaksi. Äh, mä en tajua tuollaisa ihmisiä, jotka kokee oikeudekseen haukkua toisen koulutuksen ja duunin. :headwall:

 

["vieras"]

No on kyllä tyhmä mies. Voithan sanoa suoraan hänelle että tuo sun koulutuksen ja työn mollaaminen ja suoranainen pilkkaaminen loukkaa sinua. Jos oot kuitenkin koulutukseesi tyytyväinen, mutta nykyinen työ tökkii, niin eihän se koulutuksen vika ole. Ja sulla kuitenkin ON töitä ja saat palkkaa, niin en tajua mikä mies on sua, sun ammattia ja työtä arvostelemaan.

 

[Hansu81]

Sairaanhoitajille on toki töitä varmaan lähes missä päin Suomea vaan, mutta työ on pääasiassa 3-vuorotyötä (itse mieluummin teen päivätyötä, mutta toki moni tykkää myös vuorosta) ja PALKKA EI OLE HÄÄVI!!! Eli sen palkan takia ei ainakaan kannata opiskella 3v opintotuella...

Ihmeellisiä puolisoita ihmisillä... Eikös pääasia ole se, että sulla on töitä ja sä et koko ajan valita töistäsi ja siitä maksetaan rahaa, jolla maksatte elämisenne...

 

[Hansu81]

Niin se piti vielä sanoa, että se itse on nyt ottanut niin monta kertaa esiin sen kielletyn riitely-kortin, että anna tulla ihan täysillä vaan sultakin seuraavan riidan yhtetydessä... Tietenkin se sopimus koski molempia tai sitten ei kumpaakaan...

 

["nana"]

Itse seurustelin nuorempana miehen kanssa, joka vihaisena rupesi aina haukkumaan silloista opiskelupaikkaani. Olin kuulemma typerä nainen kun opiskelin insinööriksi, ei minusta kuitenkaan mitään muuta tule kuin siivooja (en tiedä mistä sen keksi koska en ole päivääkään työkseni siivonnut) Ilmeisesti haukkumisen syynä oli se, että häntä itseään harmitti kun oli opiskellut vain metallimieheksi ja lukihäiriön takia ei todennäköisesti tulisi pärjäämään ammattikorkeakoulussa. No jätin miehen ja nykyisellä ei ole väliä vaikka palaisinkin koulumaailmaan, vaikkei häntä itseään kiinnosta lukeminen.

Joten voihan olla että miestäsi harmittaa hänen oma urakehityksensä ja purkaa sen sinuun. Mutta onhan se selvää, että kukaan ei jaksa loppuelämää kuunnella toisen mollaamista

Juurikin tätä samaa, ja jos nyt välillä satun purkamaan miehelle kun sattui olemaan paska päivä töissä ja et työhakemukseen tuli vastaus et "kiitos, mutta ei kiitos,.hakijoita oli tälläkin kertaa 130kpl joista 5 otimme haastatteluun". Niin mä olen kuulemma liian nirso mun työnhaun suhteen, pitäis kuulemma hakee just siivoojaksi (700 € pienempi bruttopalkka) tai elintarviketeollisuuden vuorotyöhön (jonne en pääse kun ei ole hygieniapassia). No kerran hain edellä mainittua työtä, jolloin mies sitten keksi, et ai niin, et sä kyl varmaan jaksais vuorotyötä kun siellä joutuu tekeen öitäkin.

Mut kai se on sit niin et tän miehen mielestä työtä on vaan kaikki fyysinen tekeminen...

 

[Mep]

Kaikenlaisia parisuhteita sitä onkin.
Mitä mies itse tekee? Vaikka ihan sama, toisen alentaminen on vaan kuopan kaivuuta itselleen.

 

["Vieras"]

Että mitä sanoisin miehelle? Varmaan, että suksi vittuun, näinkin aikuismaisesti ja näyttäisin ovea. Aliarvioiko hän useinkin työtäsi, työpanostasi ja sinua työntekijänä? Mitä se edes hänelle kuuluu, mitä teet työksesi/ mitä työtä haet, sinähän sen valinnan teet, kuin myös työn.

Ihan mielenkiinnosta, mitä hän itse tekee? Mikä on niin tärkeää ja hienoa työtä, että voi heittämällä mitätöidä toisen työn? Eikö parisuhteessa kuulua tukea toista, ei mollata varsinkaan ilman syytä?

 

[Data]

[QUOTE="nana";28009867]Juurikin tätä samaa, ja jos nyt välillä satun purkamaan miehelle kun sattui olemaan paska päivä töissä ja et työhakemukseen tuli vastaus et "kiitos, mutta ei kiitos,.hakijoita oli tälläkin kertaa 130kpl joista 5 otimme haastatteluun". Niin mä olen kuulemma liian nirso mun työnhaun suhteen, pitäis kuulemma hakee just siivoojaksi (700 € pienempi bruttopalkka) tai elintarviketeollisuuden vuorotyöhön (jonne en pääse kun ei ole hygieniapassia). No kerran hain edellä mainittua työtä, jolloin mies sitten keksi, et ai niin, et sä kyl varmaan jaksais vuorotyötä kun siellä joutuu tekeen öitäkin.

Mut kai se on sit niin et tän miehen mielestä työtä on vaan kaikki fyysinen tekeminen...[/QUOTE]

Vaikuttaa alemmuudentuntoiselta. Jos joskus tienaat miestäsi enemmän, niin ongelmat pahenee.

 

["nana"]

[QUOTE="Vieras";28009928]Että mitä sanoisin miehelle? Varmaan, että suksi vittuun, näinkin aikuismaisesti ja näyttäisin ovea. Aliarvioiko hän useinkin työtäsi, työpanostasi ja sinua työntekijänä? Mitä se edes hänelle kuuluu, mitä teet työksesi/ mitä työtä haet, sinähän sen valinnan teet, kuin myös työn.

Ihan mielenkiinnosta, mitä hän itse tekee? Mikä on niin tärkeää ja hienoa työtä, että voi heittämällä mitätöidä toisen työn? Eikö parisuhteessa kuulua tukea toista, ei mollata varsinkaan ilman syytä?[/QUOTE]

Ehkä kaikkein eniten hän arvostelee työpaikkaani ja sitä, ettei minulla ole mahdollisuuksia edetä työssäni nykyisessä paikassa. Usein hän kysyy, että kuvittelenko tekeväni lopun elämääni töitä tässä firmassa. Siihen totean vain että, mitäs luulet kun melkein joka viikko laitan hakemusta jonnekin päin. Viimeisen 6kk aikana olen päässyt 2 haastatteluun, ja ollut kuitenkin vain se 2. paras vaihtoehto, kenties siksi, että minulla on vakituinen työ jo alla.

Mies on nyt näin kietäen sanoen töissä eräässä valtion instituutissa ja työhön kuuluu jonkin verran kouluttamista ja pidempiäkin työreissuja. Hänen mukaansa hän on jo pikkupojasta asti halunnut tehdä ko työtä.ehkä häntä ärsyttääkin juuri se, etten minä vieläkään tiedä mitä haluan tehdä ja siksi mollaa.?

 

[rockyroad]

Mitä se mollaaminen sua auttaa? Ei sairaanhoitajana työskentely mitää ruusuilla tanssimista ole eikä siinä nyt kovin korkealle voi yletä, että en ymmärrä yhtään. Urpo mikä urpo.

 

[W.S]

Isuta mies alas ja kerro ihan sama kuin tänne kirjoitit. Olet viisaan ja rehellisen oloinen ihminen, minkä vuoksi miehesi pitäisi kunnioittaa sinua jo sellaisenaan. Pyydä häntä perustelemaan näkemyksensä, koska eihän kukaan täysjärkinen voi vaan syytellä ja kiukutella päivistä toisiin. Miehesi myös provosoi sinua ja se, jos mikä, on lapsellista.

Miehesi homma on tukea muutostarpeitasi ja niissä voi joskus mennä aikaa jopa vuosia. HÄn saa ihan rauhassa olla tyytyväinen omaan työhönsä, mutta maailmassa tapahtuu paljon muutakin hänen työnsä lisäksi. Parisuhteessa ei voi toista kouluttaa mieleisekseen.

OLisi ihan aiheellista käydä myös seitsemän vuoden takainen kuvio läpi, koska miehesi antaa ymmärtää kuinka teit huonon valinnan. Jos hän haaveilee sinusta muuta, niin kaduttaako häntä nyt se että sinä halusit jäädä? Vai onko työkaverit tai pomot ottaneet kantaa ammattikuntasi merkitykseen, minkä vuoksi miehesi on kaikesta nyt epävarma?

Lykkyä pyttyyn.

 

["vieras"]

Meillä mies lopetti "vaan tietokoneella istumisen ja netissä surffailun" siinä vaiheessa kun oli itse vakavammin sairaana ja tein välillä töitä etänä. Että ei se ihan niin leppoisaa ole kun on noin 13 hommaa koko ajan kesken, puhelin soi, sähköpostia tulee, kaikki odottaa vastausta HETI ja muuten työt seisoo. Että pientä prioirisointia vaatii kuitenkin jne

(ei tästä mut mitään apua ole aapeelle, mutta tsemppiä sinne :hug: )