Älkää nyt ämmät viittikö
Mä en edes huomannut koko vaunuja. Sen haalarin huomasin, koska siskoni lapsella on samanmoinen. Ilman sitä en mitä suurimalla todennäköisyydellä olisi sitäkään huomannut
Mutta kun täällä nyt niin hirmuisesti ollaan siitä kiinnostuneita, että miten köyhällä, tukien varassa elävällä ihmisellä voi olla varaa yhtikäs mihinkään, niin minäpä kerron nyt ainakin muutaman esimerkin.
Vuonna 1 ja 2, olin itse pienillä rahoilla elävä yh. Ostin vauvalle Brion yhdistelmärattaat uutena, osamaksulla. Ostin ne niin hyvissä ajoin (about silloin, kun testi näytti plussa), että ehdin maksamaan ne pois jo ennen vauvan syntymää. Turvakaukalon ostin käytettynä liikkeestä hintaan 35 euroa, joten siinä säästin pitkän pennin.
Pari ensimmäistä vuotta lapsi sai isältäni lahjaksi talvisaappaat ja toppapuvun, joten niistä en itse maksanut euroakaan. Myös jokunen välikausihaalari tuli aikanaan lahjaksi.
Rattaiden lisäksi ostin osamaksulla television, tietokoneen, ompelukoneen, pyykinpesukoneen ja suunnilleen kaiken muunkin, minkä osissa maksamaan vain pystyi. En tietenkään saanut ostettua kaikkea kerralla, mutta pikkuhiljaa. Ja sillä se koti ja elämä sitten hiljalleen rakentui. Ei päivässä, mutta vuosissa.