mitä pahaa olet tehnyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Oletteko tehneeet vääriä tekoja, joita nyt kadutte? Minkälaisia? Oletteko selvittäneet ne? saitteko anteeksi? Entäpä annatteko itselenne anteeksi?

Minä kadun sitä miten toimin miestäni kohtaan erään asian suhteen, tuli paha ristiriita. Olen pyytänyt ja saanut anteeksi, vaan en ole itselleni antanut anteeksi oikein...
 
huusin tänään omalle kullalle, 1½-vuotiaalle lapselleni. Syyttä suotta. Väsynyt olen. Anteeksi pyysin, varmaan sainkin, kun hyvänyön halin lisäksi sain punsun poskelle. Silti harmittaa kovasti :(
 
Miten vakavasta pahuudesta nyt puhutaan? Olen puhunut pahaa toisen selän takana, olen kostanut, valehdellut, juonut alkoholia ja polttanut tupakkaa alaikäisenä...

Osaa asioista kadun, osaa en. Elämä jatkuu kuitenkin :|
 
Hohhoijaa, tähän ikään mennessä olen tehnyt niin paljon pahaa ja niin monia ihmisiä kohtaan, että pitäis kirjottaa oikein romaani... Mie oon kaukana täydellisestä. Olen tehnyt väärin niin vanhempiani, lapsiani, miestäni (sekä nykyistä että aikaisempia), sukulaisiani, työkavereitani, ystäviäni ja tuttaviani ja lukuisia muitakin ihmisiä kohtaan. Kaikki mikä on pyydetty anteeksi, on myös saatu anteeksi ja päinvastoin. Turha asioita on hirveesti jälkeenpäin funtsia, ei ne sillä parane, eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Mut tommoset jututhan kuuluu elämään ja niistä oppii ja kasvaa.
 
Mä jätin kertomatta kaverilleni ison asian eräästä miehestä..
En viitsi sanoa sitä tässä. Mutta kaverini kärsi sen takia. Syy miksi jätin oleellisen asian kertomatta oli pikku riidan takia.

Oli muuten vika riita kamuni kanssa ( aikaa 14 vuotta siitä riidasta-). Nyt vain haluan hyvää.

Löin murkkuna 17v sitten hormonipäissäni läheistäni. Voi veenus miten kahjo pää voi olla. Hän ei ikinä unohda ja siitä taisi jäädä jok vaivakin pitkäksi aikaa :(

Aikuisena en mitään noin vakavaa kaduttavaa ole tehnyt mitä heti mustaisin.
 
Oi kauhea, mikä lista siitä tulisi. :|

Kun aloitetaan lapsuudesta. Voi pikkuveliparkaa.
Ja nuoruuteen kun laiminlöin ja petin jokaikisen ystäväni.
Ja poikaystäviä.

Ja sitten se iloinen mustasukkaisuuden kausi milloin täysin sivullisetkin saivat täyslastillisia.

Ja sitten vielä petoksista suurin, se, kun tahtoa jaksaa myötä-ja vastoinkäymisissä ei ollutkaan...

Hyi kauhia, koko elämä on ollut yhtä kasvuunpaikkaa. (toivottavast olen myös oppinut jotain)
 

Yhteistyössä