Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No mun mielestä rakkaus on tahdonalaista. Ihastuminen ja rakastuminen ei niinkään. mutta jos rakastaa, on sen toisen kanssa, vaikkei niin kauheesti aina tuntuiskaan.
Uskon myös tahdonalaisuuteen osittain, mutta myös siihen että pitää sen tuntuakin. Ei aina tietenkään. Esim. jos jompikumpi piereskelee tai röyhtäilee, niin kaukana se on romanttisista hetkistä. Mutta joskus taas sellanen mojova röyhtäys voi toisaalta tuoda ajatuksia, että siistiä miten ihanaa toisen kanssa on vaikka voi olla ihan rennostikin :snotty:
Arkipäiviin mahtuu pieniä romanttisia hetkiä ja jotka muistuttaa siitä rakkauden tunteesta. Kuten hetket, kun on pakattu lapset autoon ja etupenkillä ohimennen otan miestä kädestä kiinni tai leikkisästi hipelstän reittä, jonka jälkeen se loihtii minua kohti hottiksen ilmeen ja sanoo "Grrrrn"

Ja tänään katselin sitä rakastavin ajatuksin autosta, kun se seisoskeli grillijonossa. Tai kun se makoilee lattialla ja juttelee vauvalle, tai tuudittelee sitä uneen.. katson sitä ja tulee se tunne, että rakastan sitä.