Mitä on Tosi Rakkaus? kertokaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hukassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tosirakkaus??
Se,että voi olla toiselle se mikä on!Tietää,että vaikka vanhennutaan toinen pysyy rinnalla!
Se,että vaikka joskus olin tosi kaunis ja nykyään rupsahtanu,toi hemmetin juntti rakastaa mua silti!Vaikka mää ekan epilepsiakohtauksen aikana paskoin housuni ja kusin alleni,se perkele rakastaa mua silti.Kerran se löysi mut ranteet auki vessasta ja silti se rakastaa mua.
Mää rakastan sitä vaikka se on mokannu useesti jopa niin että mulle on kostettu sen tekemistä virheistä ja julmasti,silti mää rakastan sitä!
Me ollaan vaan tällänen saatanan junttipariskunta!Mää tierän että toi pitää huolen musta ja se tietää,että mää pidän huolen siittä!!!Ei se nyt niin vaikeeta ole!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Toi tahdonalaisuus on vähän hassu, rakkaus on vain yhdistelmä luonnollisia tunteita.. johon kuuluu sekä intohimo ja helliä tunteita, että kunnioitus ja syvä välittäminen. Mikä näistä voi ohjata tahdolla?

Käytöstä voi ohjata tahdolla. :) Milloin nimittäin rakkaus on ollut mitään ilman jotain käytännön tekoja?

Eiköhän nuo tunteet itsessään ohjaa käytöstä? Uskollisuus ja huolenpito ovat seurauksia välittämisestä.. kukaan ei halua satuttaa ihmistä jota rakastaa, joten on luontevaa käyttäytyä sen mukaan.

Ilman sitä aitoa välittämistä joutunee käyttämään enemmän tahtoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja tähtihedelmä:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Alkuperäinen kirjoittaja Poppinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No mun mielestä rakkaus on tahdonalaista. Ihastuminen ja rakastuminen ei niinkään. mutta jos rakastaa, on sen toisen kanssa, vaikkei niin kauheesti aina tuntuiskaan.

Toi on hyvä! Rakastaminen ja rakastuminen ovat kaksi eri asiaa.

Toi tahdonalaisuus on vähän hassu, rakkaus on vain yhdistelmä luonnollisia tunteita.. johon kuuluu sekä intohimo ja helliä tunteita, että kunnioitus ja syvä välittäminen. Mikä näistä voi ohjata tahdolla?

Käytöstä voi ohjata tahdolla. :) Milloin nimittäin rakkaus on ollut mitään ilman jotain käytännön tekoja?

ja milloin rakkaus on kestänyt ilman tahtoa ja halua pitää sitä yllä?

Ihmisellä ei ole ainuttakaan tunnetta, jota ei voi ohjata tahdolla, niin halutessaan.

niimpä. tosin aikaa se saattaa ottaa että saa ihastuksen sammutettua, mut vähintään yhtä paljon, tai huomattavasti enemmänkin saa tehdä töitä että saa rakkauden kestämään saman ihmisen kanssa vaikka 40 vuotta.
 
Rukoilijasirkka - Juu, miehen ja lasten rakastaminen ovatkin aivan eri tasoisia. Lapsiaan varmasti rakastaa kaikesta huolimatta, antaa virheet anteeksi jne.. Puolison kanssa rakkaus taas perustuu tiettyihin asioihin. Lasta rakastaessa riittää vain että lapsi on olemassa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tähtihedelmä:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja tähtihedelmä:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Alkuperäinen kirjoittaja Poppinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No mun mielestä rakkaus on tahdonalaista. Ihastuminen ja rakastuminen ei niinkään. mutta jos rakastaa, on sen toisen kanssa, vaikkei niin kauheesti aina tuntuiskaan.

Toi on hyvä! Rakastaminen ja rakastuminen ovat kaksi eri asiaa.

Toi tahdonalaisuus on vähän hassu, rakkaus on vain yhdistelmä luonnollisia tunteita.. johon kuuluu sekä intohimo ja helliä tunteita, että kunnioitus ja syvä välittäminen. Mikä näistä voi ohjata tahdolla?

Käytöstä voi ohjata tahdolla. :) Milloin nimittäin rakkaus on ollut mitään ilman jotain käytännön tekoja?

ja milloin rakkaus on kestänyt ilman tahtoa ja halua pitää sitä yllä?

Ihmisellä ei ole ainuttakaan tunnetta, jota ei voi ohjata tahdolla, niin halutessaan.

niimpä. tosin aikaa se saattaa ottaa että saa ihastuksen sammutettua, mut vähintään yhtä paljon, tai huomattavasti enemmänkin saa tehdä töitä että saa rakkauden kestämään saman ihmisen kanssa vaikka 40 vuotta.

Voi kyetä jo alunperin siihen, ettei lähde toiseen edes kovasti ihastumaankaan. Ainahan niitä on komeita miehiä siellä tai täällä, mutta miksi niitä alkaisi sen enempää ajatella kun tietää että paljon parempaa itsellä jo on ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Toi tahdonalaisuus on vähän hassu, rakkaus on vain yhdistelmä luonnollisia tunteita.. johon kuuluu sekä intohimo ja helliä tunteita, että kunnioitus ja syvä välittäminen. Mikä näistä voi ohjata tahdolla?

Käytöstä voi ohjata tahdolla. :) Milloin nimittäin rakkaus on ollut mitään ilman jotain käytännön tekoja?

Eiköhän nuo tunteet itsessään ohjaa käytöstä? Uskollisuus ja huolenpito ovat seurauksia välittämisestä.. kukaan ei halua satuttaa ihmistä jota rakastaa, joten on luontevaa käyttäytyä sen mukaan.

Ilman sitä aitoa välittämistä joutunee käyttämään enemmän tahtoa.

Niin mutta joskus tulee aikoja, että alkaa tuntua, ettei enää tunne sitä toista kohtaan niin, kuin pitäisi. Silloin on pakko alkaa tahtoa tai jatkettava täydellisen puolison etsintää muualta.

Sen takia ihmiset eroaa, ettei niillä ole tahtoa, eikä niinkään siksi, että rakkaus loppui. Loppuuhan se, ilman tahtoa, se loppuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Rukoilijasirkka - Juu, miehen ja lasten rakastaminen ovatkin aivan eri tasoisia. Lapsiaan varmasti rakastaa kaikesta huolimatta, antaa virheet anteeksi jne.. Puolison kanssa rakkaus taas perustuu tiettyihin asioihin. Lasta rakastaessa riittää vain että lapsi on olemassa :)
Jep, mä oon samaa mieltä.

 
kyllä tosi rakkaus on tahtomista. tahtomista olla yhdessä silloinkin kun kaikki ei enää olekaan ruusunpunaista ja ihanaa. se on katsomista samaan suuntaan, yhteisiin päämääriin, vaikka ne päämäärät olisivat joskus vähän hukassakin. se on rinnalla kulkemista vaikka elämä vähän kolhisikin. se on toisen kunnioittamista. se on toisesta välittämistä. se on toisesta huolehtimista, vaikka olisi välillä vähän hankalaakin. ja se on paljon paljon muuta.mutta ennen muuta tahtomista silloin vaikeina aikoina
ja kaiken tämän sanon yli 20vuoden kokemuksella ja rakkaudella-
 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Toi tahdonalaisuus on vähän hassu, rakkaus on vain yhdistelmä luonnollisia tunteita.. johon kuuluu sekä intohimo ja helliä tunteita, että kunnioitus ja syvä välittäminen. Mikä näistä voi ohjata tahdolla?

Käytöstä voi ohjata tahdolla. :) Milloin nimittäin rakkaus on ollut mitään ilman jotain käytännön tekoja?

Eiköhän nuo tunteet itsessään ohjaa käytöstä? Uskollisuus ja huolenpito ovat seurauksia välittämisestä.. kukaan ei halua satuttaa ihmistä jota rakastaa, joten on luontevaa käyttäytyä sen mukaan.

Ilman sitä aitoa välittämistä joutunee käyttämään enemmän tahtoa.

rakkaus on myös sitä, että toiseen voi luottaa niin paljon ettei se jätä yksin vaikka sille kaatais kaiken paskan niskaan. niille raivotaan ketä rakastetaan. se, että pystyy näyttäytymään sellasena ku on, että uskaltaa näyttää koko tunneskaalan on myös rakkautta ja rakkauden osottamista.
myös se, ketä eniten rakastaa osaa satuttaa eniten, koska se sut parhaiten tuntee ja sen tekemiset liikuttaa sua eniten. meillä on ainaki ollu sellasia kriisejä joissa mä oon ollu täynnä raivoa ja kostonhimoa ja oon tosissani halunnu satuttaa mun miestä enemmän ku se on koskaan satuttanu mua. sellasista kriiseistä selvinneinä ollaan varmaan enemmän varmoja tästä suhteesta ja rakkauden jatkuvuudesta ku koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Ihmisellä ei ole ainuttakaan tunnetta, jota ei voi ohjata tahdolla, niin halutessaan.

Sanoisin että kontrolli on varsin rajallinen - tunteita voi lähinnä hillitä analysoimalla mikä niiden takana on, mutta niitä ei voi kitkeä kokonaan.

Rakkaus on taas sen verran kokonaisvailtainen tunneyhdistelmä että sitä olisi vaikeata taikoa tyhjästä? En kyllä tietäisi mistä aloittaisin jos jotain satunnaista ihmistä pitäisi rakastaa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Ihmisellä ei ole ainuttakaan tunnetta, jota ei voi ohjata tahdolla, niin halutessaan.

Sanoisin että kontrolli on varsin rajallinen - tunteita voi lähinnä hillitä analysoimalla mikä niiden takana on, mutta niitä ei voi kitkeä kokonaan.

Rakkaus on taas sen verran kokonaisvailtainen tunneyhdistelmä että sitä olisi vaikeata taikoa tyhjästä? En kyllä tietäisi mistä aloittaisin jos jotain satunnaista ihmistä pitäisi rakastaa :)

rakastuminen ja rakastaminen on kaks eri asiaa. rakastumista ei taiota tyhjästä, mut ei se jatku ja kehity rakastamiseksi ellei sitä tahdo.

 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
En kyllä tietäisi mistä aloittaisin jos jotain satunnaista ihmistä pitäisi rakastaa :)

No, tekemällä sille kivoja juttuja, sanomalla hyviä asioita, olemalla sille hyvä, mitä muutakaan sillon vois tehdä?

Onneksi täälläpäin maailmaa voi itse valita sen puolison, jolloin ei tarvii repiä niitä tunteita hatusta, vaan voi valita semmosen joka liikauttaa jotenkin. Mutta sitten jatkossa sitä tahtoa tarvitaan, ettei rakkauskemikaalin haihduttua tee mieli lähteä litomaan. Siis että ottaa alusta asti sen asenteen, että tahtoo rakastaa sitä toista, että tahtoo jatkuvasti tehdäja sanoa sille niitä kivoja juttuja.

Kelatkaa vaan maita, joissa naimisiin vaan joutuu. Että se, jonka kanssa suurimman osan ajastaan viettää, on jonkun toisen valitsema. Siinä on pakko kehitellä jotain, ellei halua että se on ihan helvettiä.
 
Jos epäilee, niin todennäköisesti ei rakasta.
Romanttinen rakkaus on tunne, jossa on kipinää ja sähköä niin, ettei tarvitse epäillä. Enemmän se onkin ehkä kemiaa ja fysiologiaa, himoa, fyysistä vetovoimaa.
Rakkaus muuten on varmaan toisesta välittämistä, huolenpitoa, universaali rakkaus taas käsittää jotain sellaista, että voi välittää ja kantaa huolta jopa sellaisesta jota ei tunne, lähimmäisestä, kärsivistä lapsista ja niin edelleen. Rakkautta on monenlaista, oikeastaan parempi, ettei edes määrittele sitä. Kapeimmillaan rakkaus joillekin tarkoittaa vain ja ainoastaan avioparin välistä sidettä, velvollisuudentuntoa ja tahtotilaa. Minusta se on liian kapea ja ahdistavakin määritelmä. Tunteita ei voi pakottaa, ne tulevat, pysyvät ja joskus vain menevät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kyllä tosi rakkaus on tahtomista. tahtomista olla yhdessä silloinkin kun kaikki ei enää olekaan ruusunpunaista ja ihanaa.

Luulisin että se on päin vastoin - ilman rakkautta tuota tahtoa ei kyllä löydy silloin kun siihen on eniten tarvetta. Vaikeatkin tilanteet selviävät kunhan välittää riittävästi.

Rakkauden rinnalla voi olla vaikka pettymystä ja vihaa, mutta niistä voi selvitä taustalla olevan rakkauden avulla.
 
no tää on muna ja kana -keskutelu. kumpi aiheuttaa ja ylläpitää toista, rakkaus vai tahto?

mä oon edelleen sitä mieltä että rakastuminen aiheuttaa tahtomisen joka mahdollistaa rakastamisen jatkumisen. ei päätä eikä häntää. :D
 
Minun mielestä se tahto suojelee sitä rakkautta. Mä uskon, että toista voi oppia myös rakastamaan aikaa myötä, vaikkei ikinä tuntisi ilotulistusta, jos vaan tahtoo. Tarkotan, että asennoituu siten, että etsii toisesta hyvää ja haluaa toiselle hyvää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Kelatkaa vaan maita, joissa naimisiin vaan joutuu. Että se, jonka kanssa suurimman osan ajastaan viettää, on jonkun toisen valitsema. Siinä on pakko kehitellä jotain, ellei halua että se on ihan helvettiä.

Ehkä ajan myötä voi kiintyä toiseen ihmiseen ilman rakastumista tai intohimoa.. ehkä tämän voi mieltä rakkaudeksi, vaikka kyse on lähinnä kunnioituksesta ja/tai välittämisestä? En tiedä, en ole kokeillut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minun mielestä se tahto suojelee sitä rakkautta. Mä uskon, että toista voi oppia myös rakastamaan aikaa myötä, vaikkei ikinä tuntisi ilotulistusta, jos vaan tahtoo. Tarkotan, että asennoituu siten, että etsii toisesta hyvää ja haluaa toiselle hyvää.

Voi, mutta tuosta on "se jokin", kipinä, romanttinen rakkaus jne. aika kaukana. Kiintymystä kai lähinnä ja tahtoa pysyä yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Kelatkaa vaan maita, joissa naimisiin vaan joutuu. Että se, jonka kanssa suurimman osan ajastaan viettää, on jonkun toisen valitsema. Siinä on pakko kehitellä jotain, ellei halua että se on ihan helvettiä.

Ehkä ajan myötä voi kiintyä toiseen ihmiseen ilman rakastumista tai intohimoa.. ehkä tämän voi mieltä rakkaudeksi, vaikka kyse on lähinnä kunnioituksesta ja/tai välittämisestä? En tiedä, en ole kokeillut.

Mutta mä uskon, että sitä kipinääkin voi löytää, vaikka sitä ei alunperin olisi ollut. Joskus toiseen voi rakastua pitkän ajan jälkeen.
 

Yhteistyössä