Luulen, että vastaukset tuollaisiin kysymyksiin ovat usein aika standardimaisia. Olen rehellinen ja luotettava (vaikka olisin juuri viime viikolla pöllinyt työnantajan lautakasasta), huumorintajuinen (vaikka todellisuudessa olisin porukan rautakanki) ja komeaksikin ovat väittäneet (jos kaljua ei lasketa). Kumppanilta odotan sitä, että viihtyy kotona (vaikka saisi istua siellä yksin), ei nalkuta (vaikka aihettakin olisi) ja olisi sporttinen (kiertoilmaisu sille, että ei saa olla läski).
Harva on oikein miettinyt, mikä kumppanissa on tärkeää. Tai sitten nämä ovat niin yksityisiä asioita. Mitä nyt yleisö ajattelisi, jos alkaisi oikein syvällisesti pohtia, että tykkään sellaisista, jotka eivät tömistele kävellessään, joilla rehellisuus ja luotettavuus eivät käänny tylsyyden puolelle ja jotka eivät pyri alistamaan minua mielensä mukaisiksi.
Jos oikein jäyhä ukko toivoo huumorintajuista kumppania, luulen, että hän salaa toivoo löytävänsä ihmisen, joka pelastaa hänet elämän harmaudelta, ts. kutittelee häntä ja kikattelee. En usko, että häntä kiinnostaa nainen, joka esimerkiksi heittää kaveriensä kanssa läppää hänestä tai valmistelee käytännön piloja hänen päänsä menoksi.
