Mitä olen tehnyt väärin, kun arvostelua tulee joka tuutista?

[ap.]

Mun ei ollut kyllä tarkoitus antaa sellaista kuvaa, että tiedän kaikesta kaiken, koska tiedän itsekin etten tiedä Eikä myöskään tarkoittanut arvostella vanhempia äitejä, jokainen tekee omat ratkaisunsa niin kuin parhaaksi näkee.

Ja minun mielestäni kyllä lauseet "nuoruutesi menee pilalle", "no eihän sille enää mitään voi", "odotapas vaan kun..." ovat törkeitä, eikä mitään ystävällisiä neuvoja kokeneimmilta ihmisiltä.

 

[mutmut]

Ikävää, että minusta tuli kaikkitietävä kuva.

Juuri tuossa äsken kirjoitin, etten tietenkään voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Kyllä voin jäädä yyhooksi. Kyllä, lapseni voi sairastua. Kyllä, voin olla persaukinen, voin olla väsynyt, voin olla masentunut, voin vaikka kuolla huomenna.

Miten se liittyy minun ikääni? Eikö vanhemmille äideille koskaan sitten tapahdu mitään? Hekö voivat kirjoittaa elämänsä puhtaaksi, mutta nuorille tottakai tapahtuu kaikki kauheudet ja sitten päästään huutelemaan että mitäs minä sanoin. Huoh.

Sitä se oli jo raskausaikana, odotapas vaan niin sille tulee koliikki, et jaksa käydä viikkoon suihkussa, kämppä on läävä ja mies jättää ja ja ja. Anteeksi vain, minulla on positiivinen asenne elämään ja kun jotain sattuu, niin mietin sitä enemmän sitten enkä murehdi että mitäs jos nyt musta tulee köyhä opiskelija yh jne. No sitten tulee, kyllä siitä selvitään. Ikääni se ei kuitenkaan liity mitenkään

Sä et nyt vaan halua ymmärtää sitä seikkaa että elämän kokemus tuo mukanaan monenlaista taitoa ja tietoa. Kyllä nuorille ja vanhoille sattuu ja tapahtuu elämässä, totta totisesti. ikä vaan tuppaa tuomaan perspektiiviä mistä katsoa asioita ja yleensä kyllä tiettyä vakavaraisuuttakin...

Tiedätkö miksi me kamalat vanhemmat ihmiset kerromme kamalia juttuja? Koska me olemme eläneet kaikki ajallamme tuo naiviuuden iän jolloin luulimme olevamme kuolemattomia ja selviämme ihan mistä vaan, ihan miten vaan. Ikä tuo nöyryyttä - ymmärrystä että emme ole kaikkivoipia. Ja sitä kautta elämää on elettävä vähän pitkäkestoisemmalla ajatelulla, suojataksemme itseä ja perhettämme. Mikäs siinä, sinä selviät ihan kaikesta. Mutta mitä ne "kaiket" tekee lapselle? Vaikkapa ero lapsen isästä? Auttamattakin selvää että sinä selviät... muttamutta... lapsi?

 

[pieru]

Mun ei ollut kyllä tarkoitus antaa sellaista kuvaa, että tiedän kaikesta kaiken, koska tiedän itsekin etten tiedä Eikä myöskään tarkoittanut arvostella vanhempia äitejä, jokainen tekee omat ratkaisunsa niin kuin parhaaksi näkee.

Ja minun mielestäni kyllä lauseet "nuoruutesi menee pilalle", "no eihän sille enää mitään voi", "odotapas vaan kun..." ovat törkeitä, eikä mitään ystävällisiä neuvoja kokeneimmilta ihmisiltä.

Ne on faktoja ja siksi kai se sua loukkaa. Sun nuoruutesi meni jo. Sä elät niin pelkää aikuisuutta tuosta eteenpäin. Fakta. Vaikka kuinka rakastat lastasi, ei se ole "korvike" nuoruudelle ja omalle elämälle. Se ei ole lainkaan sama asia. Sinä elät nautittavaa elämää, hyvä niin. Mutta olet menettänyt nuoruuden. Ja "odotappas vaan" - niin odota vaan, kyllä jonain päivänä ymmärrät mitä me pierut ajetaan takaa, niin me kaikki ollaan tehty. Katua ei toki pidä, mutta ymmärrät aikanaan.

Ja "eihän sille mitään voi". No ei niin. Kunhan muistat sen etkä katkeroidu.

 

[ap.]

Lapsi selviää erosta hyvin, jos vanhemmat sen osaavat oikein hoitaa. Itse olen siis erolapsi. Olin juuri koulun aloittanut kun erosivat. Mutta ei siitä sen enempää ole oikeastaan puhuttavaa.

Voi olla että olen jotenkin vajavainen tms, mutta en ymmärrä mitä te yritätte kertoa minulle. Olen nuori edelleen, en ole sitä mihinkään menettänyt. Elän sen vain erilailla kuin suurin osa Jos mulla ei olisi lasta, niin olisin toki opiskellut ammatin loppuun, mennyt töihin ja viettänyt tätä samaista kotihiiren elämää, koska siitä minä nautin Ainakin todennäköisesti mistä sitä tietää.

Ja ei kai vanhempienkaan sitten pidä hankkia lapsia kun ero voi tulla, tai vaikka joku sairaus, jäädä työttömäksi, mies vaihtaa naista tai nainen miestä. Ei ihminen KOSKAAN tule tietämään mitä elämä tuo tullessaan. Ei edes silloin nelikymppisenä.

 

[Ikäviä ihmisiä]

Miksi teidän pitää oikein polkea toista alaspäin? Jos tällä hetkellä on nuori, iloinen äiti, niin eikö siitä pitäisi olla hyvillään eikä maalata piruja seinille? Mikäli ongelmia tulee tulevaisuudessa, niin silloin voisi mieluummin olla apuna eikä ilkkua, että mitä mä sanoin!! Besserwissereitä nämä vanhemmat äidit vasta tunutuvat olevankin. Ja joo, en ole teiniäiti, vaan jo kohta nelikymppinen mamma. Sivusta seuranneena olen nähnyt sekä erittäin onnistuneita että vähemmän onnistuneita nuoria äitejä, mutta ihan samaa on myös vanhempana aloittaneissa. Asiat riippuvat niin monista seikoita, pelkkä ikä ei riitä!

 

[1 1/2 jalkaa haudassa]

Älä välitä näistä kirjoituksista. Vauva-aika on niin lyhyt, että nauti siitä nyt täysillä (tulet muistelemaan niitä aikoja vielä mummunakin). Ota kaikki ilo irti vauvan kanssa höpsöttelystä ja hänen kanssaan olemisesta. Paneudu vauvaelämään ja elä siinä maailmassa, sillä se on ihmisen parasta aikaa ja sen aika on sinulla nyt.

Unohda nyt ne työurajutut, sillä ehdit paneutua niihin sitten myöhemminkin. Ja ennen kaikkea yritä olla välittämättä muiden sanomisista, sillä et voi enää valita toisin ja ne voivat tuottaa pelkkää mielipahaa ja stressiä.( Tuo mielipaha ja stressi voikin sitten tuoda niitä ongelmia, joista ilkeät ihmiset varoittavat.) Pidä siis järki päässä, äläkä ala hölmöilemään, vaikka tulisikin ongelmia.

 

["ilona"]

Tuohon kateuteen vielä lisäisin et joitakin ihmisiä ärsyttää ihan suunnattomasti kun jotkut uskaltavat elää omaa elämäänsä, tehdä omia valintoja eivätkä mene sen normin mukaan - ja hui kauhistus ovat vielä tyytyväisiä ja onnellisia! Sitten pitää päästää arvostelemaan ja lyttäämään että oma tylsä elämä tuntuisi paremmalta. Joten hymähdä vain arvostelijoille että sinä elät juuri niin kuin sinä haluat, onko kysyjä/arvostelija tehnyt samoin...

 

[pieru kans]

Ne on faktoja ja siksi kai se sua loukkaa. Sun nuoruutesi meni jo. Sä elät niin pelkää aikuisuutta tuosta eteenpäin. Fakta. Vaikka kuinka rakastat lastasi, ei se ole "korvike" nuoruudelle ja omalle elämälle. Se ei ole lainkaan sama asia. Sinä elät nautittavaa elämää, hyvä niin. Mutta olet menettänyt nuoruuden. Ja "odotappas vaan" - niin odota vaan, kyllä jonain päivänä ymmärrät mitä me pierut ajetaan takaa, niin me kaikki ollaan tehty. Katua ei toki pidä, mutta ymmärrät aikanaan.

Ja "eihän sille mitään voi". No ei niin. Kunhan muistat sen etkä katkeroidu.

Miksi minä vanha pieru sitten olen täysin eri mieltä?
Ainoastaan kateelliset pierut latovat noita kommentteja.

 

[entinen nuori äiti]

Olen kovasti sitä mieltä ette tarvitse nyt mitään muuta kuin rohkaisua ja positiivisia ajatuksia. Sinulla on lapsi ja sillä sipuli.
Voi olla tosiaan että ajan kanssa tulee niitä oivalluksia, mutta se on sen ajan murhe. Niitä oivalluksia ei voi saada vielä, täytyy ensin elää ne vuodet. Ja se on hyvä niin.
Nyt keskityt vain elämiseen ja äitinä olemiseen. Kohta sinulla alkaa opiskelut ja muut mitkä voivat olla yllättävän raskaita lapsen kanssa, mutta toivottavasti saat paljon tukea läheisiltäsi.

Minusta koko keskustelu on tyhmää, koska jäkikäteen viisastelu toiselle ei hyödytä nyt mitään. Nyt täytyisi vain stempata AP:ta. Ihmisten paheksunta voi todella viedä voimia äidiltä niinkuin meistä äiti-ihmisistä varmasti jokainen tietää.

Toki nyt tilanne on se että Ap, sinä itse aloitit keskustelun.. Toivon kuitenkin ettet lannistu ja jatkat päivä kerrallaan. Oivallukset tulee kun tulee...

 

[Piparnakkeli]

Sulla ap on ihanan positiivinen asenne

Itsekin olin ja olen kotihiiri. En koskaan innostunut siitä biletyksestä mikä joillekin tuntuu olevan yksi virstanpylväs tai rasti ruutuun-juttu to do-listalla ennen lapsia. Mutta joka tapauksessa ulkopuolisille, vieraille tuntuu olevan ongelma jos joku ei ole kovin menevää sorttia.

Teiniäiti en ole ollut, mutta nykymääritelmän mukaan nuori äiti kuitenkin. Joitakin kauhistutti etten ehtinyt käydä amk:ta loppuun, so what mä suoritan sitä nyt samalla kun lapset on pieniä. Ja me kehdataan haaveilla että muutetaan koko porukalla ulkomaille kun on käyty koulut loppuun.

Koen että lastenkin kanssa voi elää, oppia, kasvaa, touhuta, muuttaa, mutta sitä ei tehdä hetken mielijohteesta vaan on osattava ajatella ja suunnitella tulevaisuutta hieman pidemmälle.

Ehkä mulle sitten mystisen 30-v. synttäreiden jälkeen valkenee miten naiivisti olen elämäni elänyt

 

[1 1/2 jalkaa haudassa]

kyllä jonain päivänä ymmärrät mitä me pierut ajetaan takaa, niin me kaikki ollaan tehty. Katua ei toki pidä, mutta ymmärrät aikanaan.

Ja "eihän sille mitään voi". No ei niin. Kunhan muistat sen etkä katkeroidu.

Voisitko selittää myös minulle, pitkälle viittäkymmentä käyvälle ihmiselle, mitä tarkoitat? Miksi ap:n pitäisi katkeroitua jostain?

Fiksut elämänvalinnatkaan eivät kompensoi empaattisuuden, hyvän tahdon ja sisäisen kauneuden puutetta. Ne on opittava omalla elämänasenteellaan.

 

[hehehe]

Miksi 30-40vuotiaat tässä ketjussa selittelevät viisauttaan?! 30-40v?! Minusta on ihan yhtä huvittavaa kun 20v sanoo tietävänsä elämästä kuin 35v Nuoria vielä molemmat ihmisinä.
Sitten voin kuunnella viiisasta ääntä kun ihmisellä on oikeasti jo elämää takana ja siihen tarvitaan vähintään 60v. Heidän mittapuulla 20-40v on nuori ihminen eikä tiedä elämästä vielä mitään.
Tämän isoäitini sanoi kun ihmettelin miksi 33v latoi minulle "odotas vaan" - kommentteja ja vastaavaa.

Viisaan ja vanhan ihmisen neuvoja kuuntelen mielelläni, en 35vuotiaan pikkuvanhan.

 

[ap.]

Tuli vähän hassu olo. Mikä tarve ihmisillä on todistaa, että mulla tulee menemään päin helvettiä enkä tiedä maailmanmenosta enkä elämästä yhtään mitään, ja vaikka sulla on nyt kivaa niin ootas vaan, kymmenen vuoen päästä on kaikki toisin. Ihan kiva

Kenenkään elämä ei varmaan ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Eikä ole minunkaan ollut, eikä tule olemaan. Ihmettelen vain tätä tarvetta latistaa onnellista ihmistä Oli kai ihmiset siitäkin näreissään kun maalailivat piruja vauva-ajasta seinille, mutta sen kummempia ongelmia ei tullutkaan, jaksoin valvomiset hyvin ja itsestänikin pidin huolta, niin nyt keksitään jo uusia murheita.

Kivoja ja asiallisia kommentteja tuli myös Kiitoksia. Myönnän silti, etten tiedä kaikkea, ei kukaan tiedä, mutta se ei tarkoita sitä että elämä menee automaattisesti päin persettä ja mä en saisi olla onnellinen koska olen nuori, enkä tajua todellisesta elämästä yhtään mitään.

 

["hehe"]

Mummoni räjähti nauruun kun kuuli, että nämä 30-40 ikäiset keskustelivat siitä, mitä ap näkee sitten heidän iässään kun on jo elämänviisautta tullut ja osaa katsoa elämää taaksepäin.
"voivoi kyllä elämä näitä nuoria ihmisiä vielä opettaa, turhista katkeroitumiset unohtuu ja maailmankuva avartuu, kaikki ei ole niin mustavalkoista" tuli kommenttia ja puhui näistä yli kolmekymppisistä.

 

[ap.]

Niinpä Ei ihminen ole koskaan valmis

 

[tämä vielä]

Kuuntele ap näitä vanhempia ihmisiä, älä mitään nelikymppisiä pikkuvanhoja täti-ihmisiä.
Vanhan ja viisaan sanoja voikin ottaa jo tosissaan. Me muut olemme kaikki vielä nuoria ihmisiä emmekä elämästä paljoa tiedä eikä tarvitsekaan, onneksi elämä opettaa ja etenkin ne lapset opettavat meitä vanhempia. Kaikenikäisiä meitä.

 

["niinpä"]

Niinpä Ei ihminen ole koskaan valmis

Niinpä, joku reilu viisikymppinen ehkä jo voi puhua viisaudesta, mieluiten yli 60v sillon on todella nähytkin sitä elämää.

 

[Phoebsi]

Ne on faktoja ja siksi kai se sua loukkaa. Sun nuoruutesi meni jo. Sä elät niin pelkää aikuisuutta tuosta eteenpäin. Fakta. Vaikka kuinka rakastat lastasi, ei se ole "korvike" nuoruudelle ja omalle elämälle. Se ei ole lainkaan sama asia. Sinä elät nautittavaa elämää, hyvä niin. Mutta olet menettänyt nuoruuden. Ja "odotappas vaan" - niin odota vaan, kyllä jonain päivänä ymmärrät mitä me pierut ajetaan takaa, niin me kaikki ollaan tehty. Katua ei toki pidä, mutta ymmärrät aikanaan.

Ja "eihän sille mitään voi". No ei niin. Kunhan muistat sen etkä katkeroidu.

Eikä mennyt

Ap on nuori niin kauan kuin ikänsä puolesta sitä on. Elämä lapsen kanssa helpottuu kun lapsia kasvaa ja mikäs siinä kun on alle kolmekymppinen ja on jo kouluikäinen lapsi (lapsia)?

Ap, tunnen kolme nuorena äidiksi tullutta naista ja jokainen heistä on pärjännyt omassa elämässään loistavasti. Jokainen heistä on erilainen joten en voi niputtaa yhteen nippuun tavoitteita tai ammatteja tai muuta, mistä ihmiset luulevan sinun jäävän paitsi. Totta on että elämäsi on erilaista nyt kuin mitä se olisi ilman lasta, ja tietty vapaus sinulta jää elämättä MUTTA ei se aina mikään paha asia ole.

Katkeruus tulee omista valinnoista, tai niiden puutteesta. Valintoja ap voi tehdä siinä missä kuka tahansa vanhempi voi.

 

["vieras"]

Hei älä aloittaja lannistu ja välitä muiden valituksista. Oot ite sun elämäsi toimitusjohtaja ja muille ei kuulu sun tekemät valinnat. Hienoa että olet onnellinen. Valittajia riittää aina, joten pitää vain osata olla välittämättä muiden mielipiteistä ja tietenkin asiallisesti laittaa rajat jos joku törkeästi sanoo.

 

[välkky]

Tuli vähän hassu olo. Mikä tarve ihmisillä on todistaa, että mulla tulee menemään päin helvettiä enkä tiedä maailmanmenosta enkä elämästä yhtään mitään, ja vaikka sulla on nyt kivaa niin ootas vaan, kymmenen vuoen päästä on kaikki toisin. Ihan kiva

Kenenkään elämä ei varmaan ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Eikä ole minunkaan ollut, eikä tule olemaan. Ihmettelen vain tätä tarvetta latistaa onnellista ihmistä Oli kai ihmiset siitäkin näreissään kun maalailivat piruja vauva-ajasta seinille, mutta sen kummempia ongelmia ei tullutkaan, jaksoin valvomiset hyvin ja itsestänikin pidin huolta, niin nyt keksitään jo uusia murheita.

Kivoja ja asiallisia kommentteja tuli myös Kiitoksia. Myönnän silti, etten tiedä kaikkea, ei kukaan tiedä, mutta se ei tarkoita sitä että elämä menee automaattisesti päin persettä ja mä en saisi olla onnellinen koska olen nuori, enkä tajua todellisesta elämästä yhtään mitään.

Olet nyt siis 18? Sanoit tuolla aiemmin, että 10 vuoden päästä lapsesi on 10 vuotias ja itse olet 28. Ja nyt kerrot, että vauva-aika on mennyt jo? Haiskahtaa provolle....

 

[ei ap]

Olet nyt siis 18? Sanoit tuolla aiemmin, että 10 vuoden päästä lapsesi on 10 vuotias ja itse olet 28. Ja nyt kerrot, että vauva-aika on mennyt jo? Haiskahtaa provolle....

Minä ainakin puhun kymmenestä vuodesta kun on vaikka 8-12v tai kahdestakymmenestä jos on 17-23, tiedätkö pyöristäen...

 

["sini"]

Siinä mielessä olen vahvasti samaa mieltä, että parikymppisenä jaksaa paremmin kun nelikymppisenä. Itse olen ollut molemman ikäisenä pienen lapsen äiti.

Kohdallani toki on se ero, että sain tosiaan lapsen 20-vuotiaana ja lähes 40-vuotiaana, eli tavallaan olen "menettäyt" sekä sen villin nuoruuden, että vapaan aikuisuuden.. Aika villisti kyllä elin ikävuodet 15-18 ja olin parikymppisenä jo täysin kyllästynyt siihen, joten olin valmis äidiksi. Sitä sitten olen ollut siitä asti.

Olen 42-vuotias kun esikoiseni on täysi-ikäinen ja 54-vuotias, kun kuopukseni saavuttaa tuon rajapyykin. Onhan siinä huima ero...

 

[entinen nuori äiti]

Et ole tehnyt mitään väärin ja jos olet tehnyt ns.väärän valinnan sinähän siitä itse maksat etkä arvostelijasi.
Nyt 32 vuotiaana 15v ja 7v lasten äitinä voin kertoa etten varsinaisesti kadu kumpaakaan, mutta mietin millaista elämäni olisi jos olisin tehnyt toisin. En missään nimessä toivo että teinini tulee kertomaan raskaudesta vielä muutaman vuoden kuluttua.
Mutta tosiaan nämä asiat ovat alkaneet mietityttää vasta noin vuosi tai kaksi sitten (kuuluisa kriisikö, en tiedä). Toisen kolmenkympin kuluttua lähellä eläkeikää voin taas miettiä toisia asioita esim. miten nyt eläisin jos olisin hankkinut paremman ammatin tai aloittanut eläkesäästöt kolmekymppisenä.. Sellaista elämä on.
Missään vaiheessa mietiskelyjeni aikana en ole haikaillut bilettämisen perään, se ei ole koskaan ollut juttuni (ehkä sitten kuusikymppisenä ) Minä mietin aikaa kun ei ole vastuussa muista kuin itsestään. Voi tulla ja mennä niin kuin haluaa (tietyissä rajoissa tietenkin). Hyvin pieniä juttuja vaan.

Toivon että olisin valinnut toisin, koska myöhemminkin olisin ehtinyt, mutta tilanne on nyt tämä ja pahemminkin olisi voinut käydä. Eli ei muuta kuin hymyä huuleen ja nenä vastatuuleen Ihan mukavaa elämää elän nytkin.

 

[ap.]

Olen kirjoittanut jotenkin epäselvästi/aivopierun sitten. Tarkoitus oli sanoa, että kun lapseni on kymmenen, minä olen 28, koska sain hänet 18-vuotiaana

 

["diu"]

Miksi 30-40vuotiaat tässä ketjussa selittelevät viisauttaan?! 30-40v?! Minusta on ihan yhtä huvittavaa kun 20v sanoo tietävänsä elämästä kuin 35v Nuoria vielä molemmat ihmisinä.
Sitten voin kuunnella viiisasta ääntä kun ihmisellä on oikeasti jo elämää takana ja siihen tarvitaan vähintään 60v. Heidän mittapuulla 20-40v on nuori ihminen eikä tiedä elämästä vielä mitään.
Tämän isoäitini sanoi kun ihmettelin miksi 33v latoi minulle "odotas vaan" - kommentteja ja vastaavaa.

Viisaan ja vanhan ihmisen neuvoja kuuntelen mielelläni, en 35vuotiaan pikkuvanhan.

Joo toi on just hölmöä Ap:ta about 15 vuotta vanhemmat selittää suu vaahdossa että kyllä sä likka vielä opit, sä et tiedä kaikkea kaikesta mutta mäpä tiedän! Ja niin ne heitä vanhemmat ihmiset ajattelee että mitäs tuokin kakara luulee tietävänsä ja voivansa neuvoa ;D