Mitä mitä MITÄ helv... mä teen väärin, kun toi taapero (3-v)

[ymmällään]

ei yhtään hetkeä ole kahteen viikkoon ollut ilman ns. narinaa eikä hetken hetken viihdy yksin tai pysty keskittymään mihinkään. Mulla jumankauta, anteeksi, menee hermot tai on mennyt jo. Sanoin äsken, että haluatko se täällä edes olla ja asua, kun kaikki on ei ja ei ja koko ajan naristaan ja itketään ja porataan ja uikutetaan.

Joo, ja rakastan sitä yli kaiken, mutta mä en tiedä enää mitä tehdä, että sais edes minuutin olla rauhassa edes vessassa käydä ilman, että on hätä siitä missä äiti on!!!!!! Ulkona ei voi kadota 0,2 sekunniksi haravaa hakemaan, kun huudetaan, missä sä äiti ooooooot.

Mitä ihmettä mä on tehnyt väärin? Ihan älyttömästi olen antanut pienelle aikaa ja halunnutkin olla hänen kanssaan, mutta joskus kaipas ihan hetken, sen että saa edes leivän syötyä. Että tosiaan yksin ei ole jätetty tai sanottu, että mene omaan huoneeseen.

Ja tietty on paha mieli nyt, kun sanoin niin rumasti.

Voiko toi olla kipeä jostain vai mitä

 

[Just]

Ei meidän 3 v. (heinäkuussa täyttää) kyllä enää ole mikään TAAPERO. Taaperolla käsitettään noin 1v lapsi. Leikki-ikäinenhän tuo on.

 

[Möppöläinen]

Juu, kuulostaa tutulta. Kuningas Ei asuu meilläkin. :/

 

[Jenis]

Ja täällä! Kolmivuotias kiukkuilija ja kaikenosaaja terrorisoi koko perhettä

 

[ap]

Juu, kuulostaa tutulta. Kuningas Ei asuu meilläkin. :/

Mutta miten sä pärjäät sen EI:n kanssa? Miten selviät haastavista tilanteista?

Meillä on koitettu ystävällistä selitystä, napakkuutta, jäähypenkkiä, asioista ja tunteista puhumista, mutta E I onnistu.

Meillä kun on parisuhdekin ihan perseestä ja pitäis tässä kasvattaa lasta. Ja itsellä tästä syystä mielenterveyskeskuksessa käyntejä. Rupeaa vähän huolestuttamaan.

 

[Jenis]

Ei meidän 3 v. (heinäkuussa täyttää) kyllä enää ole mikään TAAPERO. Taaperolla käsitettään noin 1v lapsi. Leikki-ikäinenhän tuo on.

Tää oli muuten ihan HIRRRRMU hyödyllinen kommentti, onko nyt hyvä mieli?

 

[j]

Tuo on ohimenevä vaihe. Lapsi on kovasti jo irtautumassa äidistä ja haluaa päättää itse asioistaan, mutta samalla kuitenkin on vielä pieni. Meidän kuopuksemme (3-vuotias poika) saattaa ensin ilmoittaa olevansa iso poika ja heti seuraavassa sivulauseessa taas sanoo olevansa äitin pieni vauva. Tuo nyt vaan on sitä ristiriitojen ikää.

 

[Möppöläinen]

Juu, kuulostaa tutulta. Kuningas Ei asuu meilläkin. :/

Mutta miten sä pärjäät sen EI:n kanssa? Miten selviät haastavista tilanteista?

Meillä on koitettu ystävällistä selitystä, napakkuutta, jäähypenkkiä, asioista ja tunteista puhumista, mutta E I onnistu.

Meillä kun on parisuhdekin ihan perseestä ja pitäis tässä kasvattaa lasta. Ja itsellä tästä syystä mielenterveyskeskuksessa käyntejä. Rupeaa vähän huolestuttamaan.

Mun piti just kirjoittaa, että meidän Kuningas Ei on jo 3v9kk. 3-vuotiaana suunnilleen tuo alkoi ja nyt on himpun verran helpompaa jo. Jäähyt auttavat meillä hyvin. Nykyään riittää yleensä pelkkä varoitus jäähystä, niin temppuilu loppuu. Pahimmassa vaiheessa houkuttimena oli myös tarrasysteemi eli sai hyvin menneistä asioista tarran. Viisi tarraa kerättyään sai jotain kivaa/tehtiin jotain kivaa.

Mutta välillä tulee päiviä, jolloin mikään ei vaan onnistu, ei sitten millään. Hermothan siinä menee mullakin. :ashamed:

Tsemppiä! :hug:

 

[Mrs Shillelagh]

Älä ota sitä niin vakavasti

 

[Lissu]

ei yhtään hetkeä ole kahteen viikkoon ollut ilman ns. narinaa eikä hetken hetken viihdy yksin tai pysty keskittymään mihinkään. Mulla jumankauta, anteeksi, menee hermot tai on mennyt jo. Sanoin äsken, että haluatko se täällä edes olla ja asua, kun kaikki on ei ja ei ja koko ajan naristaan ja itketään ja porataan ja uikutetaan.

Joo, ja rakastan sitä yli kaiken, mutta mä en tiedä enää mitä tehdä, että sais edes minuutin olla rauhassa edes vessassa käydä ilman, että on hätä siitä missä äiti on!!!!!! Ulkona ei voi kadota 0,2 sekunniksi haravaa hakemaan, kun huudetaan, missä sä äiti ooooooot.

Mitä ihmettä mä on tehnyt väärin? Ihan älyttömästi olen antanut pienelle aikaa ja halunnutkin olla hänen kanssaan, mutta joskus kaipas ihan hetken, sen että saa edes leivän syötyä. Että tosiaan yksin ei ole jätetty tai sanottu, että mene omaan huoneeseen.

Ja tietty on paha mieli nyt, kun sanoin niin rumasti.

Voiko toi olla kipeä jostain vai mitä

Kylläpä tosiaan kuulostaa tutulta! Meillä 2v4kk:lla ilmaantunut viime aikoina ihan samat elkeet. Yksin ei jäisi sitten millään, koko ajan pitäisi olla sylissä ja mun pitäisi kantaa hänet joka paikkaan. En tajua mistä tuo oikein johtuu. Tuon eieiei käsitän että uhmaa ja ikään kuuluvaa mutta eikö eroahdistus pitäisi olla jo ohi!?!

 

[.]

ei yhtään hetkeä ole kahteen viikkoon ollut ilman ns. narinaa eikä hetken hetken viihdy yksin tai pysty keskittymään mihinkään. Mulla jumankauta, anteeksi, menee hermot tai on mennyt jo. Sanoin äsken, että haluatko se täällä edes olla ja asua, kun kaikki on ei ja ei ja koko ajan naristaan ja itketään ja porataan ja uikutetaan.

Joo, ja rakastan sitä yli kaiken, mutta mä en tiedä enää mitä tehdä, että sais edes minuutin olla rauhassa edes vessassa käydä ilman, että on hätä siitä missä äiti on!!!!!! Ulkona ei voi kadota 0,2 sekunniksi haravaa hakemaan, kun huudetaan, missä sä äiti ooooooot.

Mitä ihmettä mä on tehnyt väärin? Ihan älyttömästi olen antanut pienelle aikaa ja halunnutkin olla hänen kanssaan, mutta joskus kaipas ihan hetken, sen että saa edes leivän syötyä. Että tosiaan yksin ei ole jätetty tai sanottu, että mene omaan huoneeseen.

Ja tietty on paha mieli nyt, kun sanoin niin rumasti.

Voiko toi olla kipeä jostain vai mitä

Kylläpä tosiaan kuulostaa tutulta! Meillä 2v4kk:lla ilmaantunut viime aikoina ihan samat elkeet. Yksin ei jäisi sitten millään, koko ajan pitäisi olla sylissä ja mun pitäisi kantaa hänet joka paikkaan. En tajua mistä tuo oikein johtuu. Tuon eieiei käsitän että uhmaa ja ikään kuuluvaa mutta eikö eroahdistus pitäisi olla jo ohi!?!

Meillä tuli eroahdistus juuri tuossa iässä ja toinen tuli sitten vielä vähän ennen kolmea ikävuotta.

 

[tuisku77]

Annathan riittävästi syliä päivittäin?

 

[ap]

jos se onkin toi eroahdistus, kävis järkeen, kun ei aiemmin ole ollut niin voimakkaana.

Syliä kyllä saa.

 

[eihgfg]

Samaa meillä, lapsi 2 v 4kk. olisko tuo selitys mitä yksi esitti, että on irrottautumassa äidistä, mutta toisaalta haluaa siksi juuri varmistaa , että äiti ei hylkää.
Meillä kanssa parisuhde aivan fiasko ja pelkään, että se vaikuttaa lapsen irrottautumiseen, ei niin uskalla..

 

[kun]

Lapselle tulee uhmaikä ja siihen kuuluu sana EI.
Ja jos te yritätte sitä uhmaa väkisin kiskoa pois, huonommaksi menee.
Ja mitä enemmän kiellätte ja olette ilkeitä, sitä enemmän nousee uhmaa.
Voin sanoa että mulla ei ollut noin vaikeata lapsen kanssa, uhmaa oli,
oli vaikeita hetkiä ja pahimmat olivat joskus kun väsymys ja nälkä ja uhma
kohtasivat samaan aikaan keskenään.
Mutta sekin meni ohi.
Lapseen ei pidä koskaan käyttää rankaisua jos hän näyttää tunteitaan
ja myös lapsen ikätaso tulisi ottaa huomioon.

 

[MorbidMama]

Juu, kuulostaa tutulta. Kuningas Ei asuu meilläkin. :/

Mutta miten sä pärjäät sen EI:n kanssa? Miten selviät haastavista tilanteista?

Meillä on koitettu ystävällistä selitystä, napakkuutta, jäähypenkkiä, asioista ja tunteista puhumista, mutta E I onnistu.

Meillä kun on parisuhdekin ihan perseestä ja pitäis tässä kasvattaa lasta. Ja itsellä tästä syystä mielenterveyskeskuksessa käyntejä. Rupeaa vähän huolestuttamaan.

Lyö leikiksi...heeeii...täällähän se äiti on. Kysy siltä että tuleeko se vessaan sun kanssa ennen kun se itse keksii ängetä..vähän käänteistä psykologiaa.

 

[heissan]

voiko olla mahdollista niin että teidän "huono" parisuhde tilanne vaikuttaa lapseen ja lapsen käytökseen?! itse kyllä uskon että lapsi voi reagoida noin.. ja se että lapsi kyllä vaistoaa että kaikki ei oo kunnossa. jos me miehen kanssa tapellaan se näkyy kyllä hetimiten lapsissa..

 

[Blue]

Meillä myös kolme vee mies terrorisoi siskonsa kiljumaan, kiristää isänsä hermot ja sitten juoksee äitin kainaloon pakoon tankkaamaan läheisyyttä. :heart:

 

[vieras]

Lapselle tulee uhmaikä ja siihen kuuluu sana EI.
Ja jos te yritätte sitä uhmaa väkisin kiskoa pois, huonommaksi menee.
Ja mitä enemmän kiellätte ja olette ilkeitä, sitä enemmän nousee uhmaa.
Voin sanoa että mulla ei ollut noin vaikeata lapsen kanssa, uhmaa oli,
oli vaikeita hetkiä ja pahimmat olivat joskus kun väsymys ja nälkä ja uhma
kohtasivat samaan aikaan keskenään.
Mutta sekin meni ohi.
Lapseen ei pidä koskaan käyttää rankaisua jos hän näyttää tunteitaan
ja myös lapsen ikätaso tulisi ottaa huomioon.

Ei kieltäminen ole ilkeyttä. Ilkeää lasta kohtaan on vältellä kieltämistä silloin kun sen paikka on. Koska jossain vaiheessa sen elämää joku tulee ja sanoo, että NYT RIITTI TOI PELLEILY. Ja mitä vanhempana, sitä vaikeempaa se tekee.

 

[Jenis]

Lapselle tulee uhmaikä ja siihen kuuluu sana EI.
Ja jos te yritätte sitä uhmaa väkisin kiskoa pois, huonommaksi menee.
Ja mitä enemmän kiellätte ja olette ilkeitä, sitä enemmän nousee uhmaa.
Voin sanoa että mulla ei ollut noin vaikeata lapsen kanssa, uhmaa oli,
oli vaikeita hetkiä ja pahimmat olivat joskus kun väsymys ja nälkä ja uhma
kohtasivat samaan aikaan keskenään.
Mutta sekin meni ohi.
Lapseen ei pidä koskaan käyttää rankaisua jos hän näyttää tunteitaan
ja myös lapsen ikätaso tulisi ottaa huomioon.

Häh? Miten uhmaa "kiskotaan väkisin pois" ja miksei tunteiden näyttämisestä saisi rankaista, jos ne tunteet näkyy esim. niin että kiusataan pienempää tai rikotaan jotain? Molemmat keinot kun kuuluvat siihen ikätason mukaiseen uhmaan esim. noin kolmevuotiailla... Ja miten kieltäminen on ilkeää?