M
marke
Vieras
Poika on kohta neljä vuotta pitänyt yhtä oikein mukavan likan kanssa. Hällä on entuudestaan kaksi pientä lasta ja poikani kanssa yksi ja nyt odottaa vielä toista. Mielestäni ollaan hyvin tultu toimeen, mutta jotenkin tuntuu ettei mikään kelpaa lahjaksi. Viime jouluna ostin kylpylälahjakortin kun aattelin että tekis hyvää jos pääsisi viikonlopuksi rentoutumaan. Kun keväällä kyselin että onko jo ollut tai millon menee niin hän vaan tiuskas, että ninku hän muka ehtis. Turhaan yritin sanoa että voisin kyllä kattoa lapsia. Kesällä täyttti vuosia ja ostin oikeen kauniin Marja Kurjen silkkihuivin kun tiedän että tykkää huiveista ja pukeutuu muutenkin värikkäästi. Viimeeksi kun kävin katsomassa pienintä niin huivi näkyi olevan lasten huoneen lattialla aivan risana. En ymmärrä?
Lapsia oon sanonut että katsoisin mielelläni. Hällä ei ittellään ole vanhemmat elossa eikä vanhempien lapsien isä ole kuvioissa. Olen itse jo osa-aikaeläkkeellä ja ehtisin kyllä.
Poika ei osaa sanoa juuta taikka jaata kun kyselen, että missä on vika. Miniän kanssa on sopuisat välit jos tavataan ja paljon jutellaan puhelimessakin pienimmästä ja tämän uuden odotuksesta. Lahjat vaan ei tunnu kelpaavaan. Lapsille taas vaikutan osaavan ostaa. Vaatteet on kovasti käytössä.
Lapsia oon sanonut että katsoisin mielelläni. Hällä ei ittellään ole vanhemmat elossa eikä vanhempien lapsien isä ole kuvioissa. Olen itse jo osa-aikaeläkkeellä ja ehtisin kyllä.
Poika ei osaa sanoa juuta taikka jaata kun kyselen, että missä on vika. Miniän kanssa on sopuisat välit jos tavataan ja paljon jutellaan puhelimessakin pienimmästä ja tämän uuden odotuksesta. Lahjat vaan ei tunnu kelpaavaan. Lapsille taas vaikutan osaavan ostaa. Vaatteet on kovasti käytössä.
Tai sitten se vaan haluaa olla marttyyri ja hoitaa lapset ite kotona käymättä koskaan missään...