A
ap
Vieras
Olin kylässä ja talon 6-7 vuotias lapsi hyppi koko illan aikuisten ja toisten lasten silmille. Mitä tahansa vanhempansa kielsivät kun kiusasi toisia, niin tämä sylki sanoja suustaan ja viskoi tavaroita. Mitään ei totellut. Jossain vaiheessa tämä lapsi kiusasi omaani, 2 vuotiasta. Otin häntä varovasti olkapäistä kiinni, siirsin sivuun ja sanoin ettei kiusaisi toista. Lapsi löi mua. Otin häntä tiukasti molemmista käsistä kiinni ja sanoin etten tykkää että mua lyödään, koko ajan rimpuili ja alkoi metelöimään ettei kuulisi mitä sanoin, haukkui mua ym. Otin lapsen syliini tuolille ja pidin tiukasti kiinni, hän pääsi kuitenkin tarraamaan hiuksistani. Yritin rauhoitella ja selittää rauhallisesti tilannetta, lapsi rimpuili koko ajan, piti hiuksistani ja yritti purra, sekä sanoi kaikkea rumaa, haukkui ja uhkaili. Päästin lapsen irti ja hän alkoi viskelemään päälleni tavaroita vaikka vanhempansa koko ajan yritti estellä ja komentaa. Sitten äitinsä vei lapsen omaan huoneeseen, missä lapsi huusi ja raivosi, haukkui, uhkaili mun tappamisella ym. Kohta menin itse perässä ja yritin rauhallisesti selittää lapselle tilanteen ja että mulle tuli paha mieli. Hän paiskoi kädet korville ja huusi ja raivosi ja heilutteli tavaroita käsissään, ei kuitenkaan viskannut. Lopulta jätimme lapsen huoneeseen rauhoittumaan. Tässä välissä juttelin äitinsä kanssa. Kohta kun lapsi oli vähän rauhoittunut, lahjoin hänet, että saisin tulla juttelemaan. Puhuttiin asia selväksi, ymmärsi että teki väärin ja pyysi anteeksi. Pyysin itse myös äidiltään anteeksi tilannetta. Eli lopuksi kaikilla hyvä mieli mutta itseä jäi vaan vaivaamaan, että teinkö oikein? En vaan voinu sietää, että mua aletaan lyömään, repimään ja paiskomaan tavaroilla, en siis halunnut luovuttaa ja näyttää lapselle, että hän voitti. Mutta kun ei ollut omasta lapsesta kyse, jäi olo, että loukkasin vanhempien kasvatustapaa...