Toggle sidebar

Mitä mieltä teinistä, joka ei muista isäänsä isänpäivänä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aloittelija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
meillä teini ei saanut mennä isälleen tänään..
ja ihan ymmärrettävästä syystä koska on ollu kipeänä niin turha mennä sinne tartuttamaan pikkuveljeään.

tosin meillä nämä isän-äitien-ym-päivät ei ole mitään erikoisia päiviä, ei siis juhlisteta sen kummemmin kuitenkaan.

mä en siis osaa ajatella teinistä yhtään mitään erilaista sen takia tekeekö se yhtenä päivänä jotain erikoista..mun mielestä tärkeämpää on se miten se käyttäytyy ihan normaalissa arjessa.
 
Kysynpä minäkin,että eikö mieleesi putkahtanut ollenkaan,että teini NUKKUU vielä tähän aikaan?! Teinin aamu saattaa olla vasta jopa puolilta päivin ja hyvinkin voi soittaa/tekstata isälleen! Älä sinä hyvä äitipuoliparka nyt hötkyile!!!
 
[QUOTE="Aloittaja";29198184]Taidan tehdä nyt niin että vien miehen syömään ulos ja soittelen teinille, että tulee mukaan ja tätä kautta voidaan viettää kivaa aikaa yhdessä. Jos ei vuori tule Muhamedin luo, niin ehkä Muhamedin vaimo voi tehdä asialle jotain ;D.

Teini-ikä on itsekästä aikaa. Muistan hyvin ettei itseänikään kiinnostanut yhtään isän tai äidin asiat (ihan häpesin omia vanhempiani), mutta kyllä meillä silti on aina juhlittu merkkipäiviä. Jos nämä eivät ennenkään olisi olleet erityisiä juhlapäiviä, niin sitten olisi eri asia, mutta näin äkillinen muutos on ikävä juttu (tosin ehkä enemmän isälle, ei niinkään tytölle :D).[/QUOTE]

Älä ala säätää isän ja tyttären välissä. Heillä on keskinäinen suhteensa ja saavat hoitaa sen itse. Sinä alat siis järjestää isänpäivätraditioita miehellesi ja odotat muiden toimivan sinun odotustesi mukaisesti... eipä ihme, että teini osoittaa mieltään :)
 
[QUOTE="vieras";29198340]Älä ala säätää isän ja tyttären välissä. Heillä on keskinäinen suhteensa ja saavat hoitaa sen itse. Sinä alat siis järjestää isänpäivätraditioita miehellesi ja odotat muiden toimivan sinun odotustesi mukaisesti... eipä ihme, että teini osoittaa mieltään :)[/QUOTE]

Eikö se nyt ole ihan normaalia perhe-elämää, että me aikuiset luodaan tradioita?

Osan niistä nuoret aikuisena siirtää omaan elämäänsä ja luovat sitten taas omia.
 
[QUOTE="vieras";29198273]Miten arvasinkin, että tässä on uusperhekuviot kyseessä. Meillä on kolme teiniä eikä heistä kukaan ole noteerannut isänpäivää sen kummemmin. On syöty hyvin ja herkuteltu nyt viikonloppuna ja tänään on kakkukahvit. Siinä on meille täysin riittävä isänpäivä. Jossain perheissä merkkipäivät ovat isokin juttu, mutta meillä mies ei edes tiennyt vähän yli kaksikymppisenä, milloin on hänen vanhempiensa syntymäpäivät.[/QUOTE]

Niinpä niin, vain ja ainoastaan uusperheissä on ongelmia. Ydinperheessä kaikki menee aina täydellisesti. *huoh* Itse elin ydinperheessä, jossa vanhemmat ryyppäsi ja rellesti ja hakkasi toisiaan päivät pitkät. Olisin ollut iloinen uusista kuvioista.

Edelleen, KYSE ON TÄSTÄ SUURESTA MUUTOKSESTA, mikä lapsessa on tapahtunut. Ei siitä että olemme UUSIOPERHE, jossa kaikki vihaan eksiä ja nyksiä ja uusia ja vanhoja lapsia. Kyllä varmasti löytyy myös ydinperheitä, joissa teinin käytös muuttuu yhtäkkiä aivan erilaiseksi - itse asiassa varmaan aika monessakin.
 
[QUOTE="vieras";29198340]Älä ala säätää isän ja tyttären välissä. Heillä on keskinäinen suhteensa ja saavat hoitaa sen itse. Sinä alat siis järjestää isänpäivätraditioita miehellesi ja odotat muiden toimivan sinun odotustesi mukaisesti... eipä ihme, että teini osoittaa mieltään :)[/QUOTE]

No tähän asti on aina juhlistettu esim. isänpäivää ihan kunnolla, eli se on se meidän traditio. Nyt ensimmäistä kertaa käy näin, ettei halua edes olla meillä isänpäivänä.

Teini ei osoita tällä mieltään, sori vaan :D. Turha taas kaataa kaikkea ikävän ja ilkeän äitipuolen niskaan.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198387]

Edelleen, KYSE ON TÄSTÄ SUURESTA MUUTOKSESTA, mikä lapsessa on tapahtunut. Ei siitä että olemme UUSIOPERHE, jossa kaikki vihaan eksiä ja nyksiä ja uusia ja vanhoja lapsia. Kyllä varmasti löytyy myös ydinperheitä, joissa teinin käytös muuttuu yhtäkkiä aivan erilaiseksi - itse asiassa varmaan aika monessakin.[/QUOTE]

Tämähän tässä onkin se pointti, mitä sinä et tunnu ymmärtävän. Täysin normaalia käytöstä teiniltä. Teinit muuttuu, tulee enemmänkin suuria muutoksia. Ei enää halua viettää niin paljon aikaa perheen kanssa, kaverit tulevat tärkeimmiksi. Kohta sillä teinillä on jo poikaystävä ja haluaa viettää juhlapyhiä hänen kanssaan eikä perheen kanssa. Vanhempien pitää vaan tottua tähän ajatukseen, se on sitä elämän kiertokulkua.
 
[QUOTE="Vieras";29198323]Kysynpä minäkin,että eikö mieleesi putkahtanut ollenkaan,että teini NUKKUU vielä tähän aikaan?! Teinin aamu saattaa olla vasta jopa puolilta päivin ja hyvinkin voi soittaa/tekstata isälleen! Älä sinä hyvä äitipuoliparka nyt hötkyile!!![/QUOTE]

Tämä teini itse asiassa nousee yleensä joskus yhdeksän aikaan, mutta kyse ei nyt ollutkaan siitä, vaan tästä yhtäkkisestä muutoksesta, mikä on tapahtunut.

Me ei yleensä olla vaan soitettu/tekstattu merkkipäivinä, vaan ollaan ihan vietetty aikaa yhdessä perheenä ym. Meillä ei ole tapana kuitata merkkipäiviä tekstareilla, vaan niitä juhlistetaan. Ymmärrän toki ettei joka paikassa niin tehdä.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198387]Niinpä niin, vain ja ainoastaan uusperheissä on ongelmia. Ydinperheessä kaikki menee aina täydellisesti. *huoh* Itse elin ydinperheessä, jossa vanhemmat ryyppäsi ja rellesti ja hakkasi toisiaan päivät pitkät. Olisin ollut iloinen uusista kuvioista.

Edelleen, KYSE ON TÄSTÄ SUURESTA MUUTOKSESTA, mikä lapsessa on tapahtunut. Ei siitä että olemme UUSIOPERHE, jossa kaikki vihaan eksiä ja nyksiä ja uusia ja vanhoja lapsia. Kyllä varmasti löytyy myös ydinperheitä, joissa teinin käytös muuttuu yhtäkkiä aivan erilaiseksi - itse asiassa varmaan aika monessakin.[/QUOTE]

Hei, ei kyse oikeasti ole suuresta muutoksesta. On kyse siitä, että nuori on kasvamassa ja tekee asioita yhä enemmän sen mukaan, miten itsekin haluaa, ei enää vain niin kuin äiti, isä tai muut aikuiset haluavat. Isänpäivä ja äitienpäivä ovat lapsen elämän alussa sen toisen aikuisen järjestämiä, hän "laittaa lapsen puolesta" sen muistamisen. Sitten lapsi kasvaa ja alkaa itsekin tajuta mistä on kyse ja muutaman vuoden isänpäivä on lasten toiveesta sellainen kuin se on, sitä laulamista ja kakkuja. Sitten tulee tämä uusi vaihe. Ei se ole mikään valtava paha asia vaan aivan luonnollinen juttu. On hyvä, että ihmiset ovat toisilleen ystävällisiä ja osoittavat välittämistään, mutta kukin sillä omalla tavallaan, spontaanisti jne. Eikö vaan? Uusperheissä ja ydinperheissä, kaikissa lapset kasvavat, heistä tulee teinejä, alkavat elää enemmän omaa elämäänsä ja vanhempien on päästettävä pikkuhiljaa irti, vaikka se sattuukin ja huolettaa ja on kaihomieli. :)
 
[QUOTE="vieras";29198396]Tämähän tässä onkin se pointti, mitä sinä et tunnu ymmärtävän. Täysin normaalia käytöstä teiniltä. Teinit muuttuu, tulee enemmänkin suuria muutoksia. Ei enää halua viettää niin paljon aikaa perheen kanssa, kaverit tulevat tärkeimmiksi. Kohta sillä teinillä on jo poikaystävä ja haluaa viettää juhlapyhiä hänen kanssaan eikä perheen kanssa. Vanhempien pitää vaan tottua tähän ajatukseen, se on sitä elämän kiertokulkua.[/QUOTE]

:D Ei herrajumala, niin tämä on se pointti, josta olen koko ajan kirjoittanut. Koko ajan olen sanonut että teini-iän itsekkyys on ihan luonnollista ja kaikki muu tulee ennen perhettä. Mutta se ei muuta sitä faktaa, että on itsekästä käytöstä ja tuntuu vanhemmista pahalta, ikävä seurata vierestä isän pahaa mieltä - mutta se on elämää.

Eikö tämä palsta ole tällaisten asioiden jakamista varten? Ilmeisesti ei.
 
En lukenut ihan kaikkia tämän ketjun kirjoituksia, mutta meillä on uusioperhe ja poika oli 4 v kun aloimme isänsä kanssa seurustella, nyt siis 21-vuotias. Tuonne 12-14-vuotiaaksi ymmärrän/ymmärsin, että soitti isälleen jossain vaiheessa isänpäivää äitinsä kehoituksesta. Mutta kyllä 15-vuotiaan peruskasvatukseen kuuluu, että tietää milloin on isäpäivä/äitienpäivä tai vanhemman syntymäpäivä. Ja edelleen olen sitä mieltä, että vanhempien vastuulla on huomauttaa, että teepäs asialle jotain. En odota, että poikapuoli kantaa niska vääränä lahjoja tms, mutta soittaa kuuluu ja onnitella. Ihan samalla lailla, kun me vanhemmat muistamme niitä teini-ikäisiä lapsiamme. Ei se pelkkä teini-ikä riitä syyksi huonoon käytökseen tämän asian suhteen.

Ja tänäänkin meillä mies saa puhelunsa, mutta ei varmaan ennen klo 14...kunhan nuori mies herää ;)
 
[QUOTE="vieras";29198206]Minä en kyllä voi ymmärtää tätä itsekkyyden puolustelua. Ei teini-ikä ole mikään tekosyy sille, että saa käyttäytyä miten lystää muista välittämättä. Minulle ei olisi tullut mieleenikään edes teininä unohtaa äitienpäivää, isäinpäivää, syntymäpäiviä, muistin jopa isovanhempia ja muita vanhoja tai etäisiä sukulaisia eikä minua siihen pitänyt pakottaa. Itsekkyys on itsekkyyttä oli ikä mikä tahansa, eikä se anna ihmisestä millään lailla imartelevaa kuvaa.[/QUOTE]

Onko se itsekkyyttä ja käyttäytymistä "miten lystää", jos ei muista jotain joutavia kaupallisia äitien- ja isäinpäivää? Nyt ovat markkinavoimat saaneet sinusta ja kaltaisistasi hyvän otteen.

Minusta itsekkyys mitataan arjen toiminnassa ja siinä, miten kohtelee muita ihmisiä. Erilaisten kissanristiäisten unohtaminen ei ole millään tavalla merkityksellistä. Minua on aina ärsyttäneet esim. miehet, jotka ovat niin kullannuppuja lastensa äidille äitienpäivän ajan ja lopun vuodesta passauttavat itseään vaimollaan. Meillä ei siis käytännössä juurikaan vietetä mitään tällaisia ulkoatuotuja päiviä: isäinpäivää, äitienpäivää, ystävävänpäivää jne., synttäreitäkin pienellä porukalla pienen lahjan ja onnittelun kanssa. Ehkä meidän koko perheemme on itsekäs, kun emme elä määritelmäsi mukaisesti.

Aloittajalle: Kyse ei ole mistään biologinen äiti/äitipuoli -asetelmasta vaan siitä, että teininä ihminen alkaa jo vähitellen hakea uusia muotoja suhteessaan vanhempiinsa. Teineille kannattaa antaa tilaa kasvaa ja muuttua ja valita itse, miten muistaa läheisiään. Jos asia vaivaa, voi isä soittaa suoraan tytölle ja kysyä, eikö tämä välitä hänestä enää, kun ei muistanut tätä isäinpäivänä. Mutta turha odottaa, että teinit lauleskelisivat ja askartelisivat samalla tavalla, kuten pieninä.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198416]:D Ei herrajumala, niin tämä on se pointti, josta olen koko ajan kirjoittanut. Koko ajan olen sanonut että teini-iän itsekkyys on ihan luonnollista ja kaikki muu tulee ennen perhettä. Mutta se ei muuta sitä faktaa, että on itsekästä käytöstä ja tuntuu vanhemmista pahalta, ikävä seurata vierestä isän pahaa mieltä - mutta se on elämää.

Eikö tämä palsta ole tällaisten asioiden jakamista varten? Ilmeisesti ei.[/QUOTE]

Enemmänkinhän sä olet kysellyt onko tämä normaalia vai ei, jo otsikossa kysyt mitä mieltä tällaisesta teinistä. Eli ihan itseäsi saat syyttää. Ihan erilainen kuva tulisi tekstistäsi jos kirjoittaisit, että on se omalla tavallaan niin surullista kun teinit kasvaa erilleen vanhemmista vaikka toki näin pitää mennäkin. Nyt sä vaan kauhistelet ja ihmettelet teinin toimintaa ja kyselet mitä mieltä muut ovat tällaisesta toiminnasta niin kun se ei olisi normaalia.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198416]:D Ei herrajumala, niin tämä on se pointti, josta olen koko ajan kirjoittanut. Koko ajan olen sanonut että teini-iän itsekkyys on ihan luonnollista ja kaikki muu tulee ennen perhettä. Mutta se ei muuta sitä faktaa, että on itsekästä käytöstä ja tuntuu vanhemmista pahalta, ikävä seurata vierestä isän pahaa mieltä - mutta se on elämää.

Eikö tämä palsta ole tällaisten asioiden jakamista varten? Ilmeisesti ei.[/QUOTE]

Se että vanhemmasta tuntuu pahalta tämmöinen asia, on melko pieni paha juttu, mitä vanhemmuuteen voi kuulua. Jos pahanmielen aiheet pysyvät teinin kanssa tällä tasolla, saa laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin :) En tarkoita lässyttää mitään sellaista, että olkaa nyt kiitollisia, kun ei teiniä tuoda poliisin toimesta kotiin tai ole joutunut bileissä raistatuksi tms. vaan on nyt muuttanut sitä, miten isänpäivää juhlitaan. Vaan ihan sitä, ettei kannata tehdä kärpäsestä härkästä.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198416]:D Ei herrajumala, niin tämä on se pointti, josta olen koko ajan kirjoittanut. Koko ajan olen sanonut että teini-iän itsekkyys on ihan luonnollista ja kaikki muu tulee ennen perhettä. Mutta se ei muuta sitä faktaa, että on itsekästä käytöstä ja tuntuu vanhemmista pahalta, ikävä seurata vierestä isän pahaa mieltä - mutta se on elämää.

Eikö tämä palsta ole tällaisten asioiden jakamista varten? Ilmeisesti ei.[/QUOTE]
Sitä jakamistahan tämä on. Me on neuvottu sua, että olet tekemässä täysin normaalsta teinin käytöksestä jotain isompaa ja siten luomassa eripuraa isän ja lapsen välille. Syyllistät teiniä sen sijaan, että ymmärtäisit normaalia käytöstä.
 
Eihän tuossa ole edes kyse itsekkyydestä vaan siitä, että teini alkaa elämään omaa elämäänsä, joka on erillään vanhemmista. Vai onko sekin itsekkyyttä jos aikuiset ihmiset eivät askartele isälle isänpäivänä tai mene käymään tai eivät vietä joulua yhdessä? Ei, kyse on siitä, että heillä on oma elämä ja omat traditiot erillään vanhemmistaan.
 
[QUOTE="vieras";29198422]Onko se itsekkyyttä ja käyttäytymistä "miten lystää", jos ei muista jotain joutavia kaupallisia äitien- ja isäinpäivää? Nyt ovat markkinavoimat saaneet sinusta ja kaltaisistasi hyvän otteen.

Minusta itsekkyys mitataan arjen toiminnassa ja siinä, miten kohtelee muita ihmisiä. Erilaisten kissanristiäisten unohtaminen ei ole millään tavalla merkityksellistä. Minua on aina ärsyttäneet esim. miehet, jotka ovat niin kullannuppuja lastensa äidille äitienpäivän ajan ja lopun vuodesta passauttavat itseään vaimollaan. Meillä ei siis käytännössä juurikaan vietetä mitään tällaisia ulkoatuotuja päiviä: isäinpäivää, äitienpäivää, ystävävänpäivää jne., synttäreitäkin pienellä porukalla pienen lahjan ja onnittelun kanssa. Ehkä meidän koko perheemme on itsekäs, kun emme elä määritelmäsi mukaisesti.

Aloittajalle: Kyse ei ole mistään biologinen äiti/äitipuoli -asetelmasta vaan siitä, että teininä ihminen alkaa jo vähitellen hakea uusia muotoja suhteessaan vanhempiinsa. Teineille kannattaa antaa tilaa kasvaa ja muuttua ja valita itse, miten muistaa läheisiään. Jos asia vaivaa, voi isä soittaa suoraan tytölle ja kysyä, eikö tämä välitä hänestä enää, kun ei muistanut tätä isäinpäivänä. Mutta turha odottaa, että teinit lauleskelisivat ja askartelisivat samalla tavalla, kuten pieninä.[/QUOTE]

Minun mielestäni tällaisten merkkipäivien muistaminen on hyvää käytöstä ja osoittaa toiselle, että hän on tärkeä. Olenko sanonut että pitäisi kantaa lahjoja tmvs.? En. Teillä ei ehkä käytännössä vietetä mitään juhlapäiviä, mutta meilllä vietetään ja se on ollut perinne meillä aina (olen ollut lapsen elämässä mukana siitä kun hän on ollut 5-vuotias).

Kyse ei ole meille eikä lapselle biologinen äiti/ äitipuoli-asetelmasta, sitä en ole missään vaiheessa tarkoittanut. Täällä keskustelupalstalla asenteet vaan näyttävät olevan että esim. tytön käytös johtuu minusta, en saa sekaantua isän ja tyttären väleihin (biologisellle äidille tuskin noin sanottaisiin), vain uusioperheissä on mitään ongelmia jne. Olen aivan alkuvaiheessa raskaana ja jos olen niin onnekas että lapsi maailmaan syntyy, opetan hänet taatusti huomioimaan muut ihmiset ja vaadin sitä, oli hän sitten teini tai ei. Nyt koen ettei asiasta puhuminen ole minun asiani.

Ja teini on nimenomaan itsekäs myös arjessa NYKYÄÄN. Edellä kerroin esimerkiksi pappani äkillisestä sairaalaan joutumisesta (jonne hän sitten seuraavana päivänä kuolikin), tytön mielestä minun olis pitänyt lähteä hänen kanssaan shoppailemaan, ei sanoa hyvästejä rakkaalle läheiselleni. MIelestäni tuo on itsekästä käytöstä arjessa.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198484]Minun mielestäni tällaisten merkkipäivien muistaminen on hyvää käytöstä ja osoittaa toiselle, että hän on tärkeä. Olenko sanonut että pitäisi kantaa lahjoja tmvs.? En. Teillä ei ehkä käytännössä vietetä mitään juhlapäiviä, mutta meilllä vietetään ja se on ollut perinne meillä aina (olen ollut lapsen elämässä mukana siitä kun hän on ollut 5-vuotias).

[/QUOTE]

Olet sanonut, että pitäisi viettää päivä isän kanssa. Mielestäni se on jo paljon pyydetty. Ethän itsekään taida viettää päivää isäsi kanssa? Teillä on ollut perinne viettää juhlapyhiä, mutta pointti onkin siinä, että teini on aikuistumassa ja aloittamassa omat perinteensä.
 
[QUOTE="vieras";29198429]Sitä jakamistahan tämä on. Me on neuvottu sua, että olet tekemässä täysin normaalsta teinin käytöksestä jotain isompaa ja siten luomassa eripuraa isän ja lapsen välille. Syyllistät teiniä sen sijaan, että ymmärtäisit normaalia käytöstä.[/QUOTE]

:D miten mä olen "luonut eripuraa isän ja lapsen välille". Olen kirjoittanut aiheesta täällä, en ole puhunut lapsesta isälle mitään. Muta vien miehen ulos syömään ja kutsun lapsen lämpimästi mukaan.

Voi hohhoijaa taas tätä hommaa. Jos tyttö olisi biologisesti omani, juttelisin hänen kanssaan aivan varmasti aiheesta (itsekkyys kun on lisääntynyt huomattavasti myös muuten). Teinille on normaalia olla itsekäs, mutta onko se oikein ja kannattaako siihen puuttua? Mielestäni ei ole oikein ja kannattaa puuttua, mutta minähän olenkin ilkeä äitipuoli, joka haluaa lyödä kiilaa lapsen ja isän väliin.
 
[QUOTE="vieras";29198443]Eihän tuossa ole edes kyse itsekkyydestä vaan siitä, että teini alkaa elämään omaa elämäänsä, joka on erillään vanhemmista. Vai onko sekin itsekkyyttä jos aikuiset ihmiset eivät askartele isälle isänpäivänä tai mene käymään tai eivät vietä joulua yhdessä? Ei, kyse on siitä, että heillä on oma elämä ja omat traditiot erillään vanhemmistaan.[/QUOTE]

Kyllä minä ainakin olen ostanut lahjan omalle isälleni ja menemme käymään. Käymme myös mieheni isällä. LIsäksi joulua vietämme myös osin porukalla, eli kyllä muistamme aina juhlapyhinä perhettä. Emme siis osta lahjoja, mutta käymme kylässä ja vaikka syömme tapanina yhdessä.

Mielestäni olisi todella itsekästä, jos emme muistaisi meille tärkeitä ihmisiä juhlapäivinä. Eikä teini-ikäisenä sori vaan ole vielä mitään "omia elämiä ja omia traditioita erillään vanhemmista". Kyllä teini on vielä tiukasti osa lapsuudenperhettään.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198484]
Kyse ei ole meille eikä lapselle biologinen äiti/ äitipuoli-asetelmasta, sitä en ole missään vaiheessa tarkoittanut. Täällä keskustelupalstalla asenteet vaan näyttävät olevan että esim. tytön käytös johtuu minusta, en saa sekaantua isän ja tyttären väleihin (biologisellle äidille tuskin noin sanottaisiin), vain uusioperheissä on mitään ongelmia jne. Olen aivan alkuvaiheessa raskaana ja jos olen niin onnekas että lapsi maailmaan syntyy, opetan hänet taatusti huomioimaan muut ihmiset ja vaadin sitä, oli hän sitten teini tai ei. Nyt koen ettei asiasta puhuminen ole minun asiani.

Ja teini on nimenomaan itsekäs myös arjessa NYKYÄÄN. Edellä kerroin esimerkiksi pappani äkillisestä sairaalaan joutumisesta (jonne hän sitten seuraavana päivänä kuolikin), tytön mielestä minun olis pitänyt lähteä hänen kanssaan shoppailemaan, ei sanoa hyvästejä rakkaalle läheiselleni. MIelestäni tuo on itsekästä käytöstä arjessa.[/QUOTE]
Siinä olet oikeassa, että biologiselle äidille tuskin sanottaisiin noin, mutta elämä ydinperheessä on yksinkertaisempaa, kun on vain yksi perhe ja isän ja äidin sukulaiset. Uusperheessä sukulaisia ja huomioitavia riittää enemmän. Teini-iässä etenkin lapsi voi kokea moninaiset suhteet hämmentävinä, kun suhteessa oman itseensäkin on niin paljon hallitsemattomia asioita.

Lapset ja teinit voivat sanoa vanhemmilleen monenlaista ja esittää vaatimuksia joka lähtöön. Aikuisen tehtävä on ohjata lasta toimimaan oikein. En tykkää itsekäs-sanasta ainakaan, jos sitä käytetään oman lapsen kohdalla. On terveempää, että lapsella on omaa tahtoa kuin että hän kaikesssa mukautuu mukisematta vanhempien tahtoon. Eiköhän teini ymmärtänyt tuon papan sairaalatilanteenkin, jos osasit selittää sen hänelle etkä vain syyttänyt itsekkääksi.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198532]Kyllä minä ainakin olen ostanut lahjan omalle isälleni ja menemme käymään. Käymme myös mieheni isällä. LIsäksi joulua vietämme myös osin porukalla, eli kyllä muistamme aina juhlapyhinä perhettä. Emme siis osta lahjoja, mutta käymme kylässä ja vaikka syömme tapanina yhdessä.

Mielestäni olisi todella itsekästä, jos emme muistaisi meille tärkeitä ihmisiä juhlapäivinä. Eikä teini-ikäisenä sori vaan ole vielä mitään "omia elämiä ja omia traditioita erillään vanhemmista". Kyllä teini on vielä tiukasti osa lapsuudenperhettään.[/QUOTE]

Sinun pitäisi kuitenkin ymmärtää se, että sinun käsityksesi itsekkyydestä on eri kuin monella muulla. Moni perhe haluaa viettää joulun ihan vain ydinperheen kesken ja se ei tee heistä mitenkään itsekkäitä. Se ei tarkoita että he eivät välittäisi sukulaisistaan. Teini ei ole kopio sinusta tai isästään, hänenkin käsityksensä itsekkyydestä voi olla kovin erilainen kuin sinulla.
 
[QUOTE="vieras";29198492]Olet sanonut, että pitäisi viettää päivä isän kanssa. Mielestäni se on jo paljon pyydetty. Ethän itsekään taida viettää päivää isäsi kanssa? Teillä on ollut perinne viettää juhlapyhiä, mutta pointti onkin siinä, että teini on aikuistumassa ja aloittamassa omat perinteensä.[/QUOTE]

Mun mielestä 14-vuotias on aika nuori aloittamaan omat perinteensä. Vielä viime vuonna oli koko päivän meillä ja tekivät yhteisiä juttujaan, siksi tämä täydellinen radiohiljaisuus on aika kummallista. En oleta että olisivat koko päivän yhdessä, mutta kun ei muista ollenkaan mitenkään ja ero edellisvuosiin on aika huima.

Ja kuten yllä kirjoitin, olemme menossa illalla myös minun isäni luona.
 
[QUOTE="Aloittaja";29198622]Mun mielestä 14-vuotias on aika nuori aloittamaan omat perinteensä. Vielä viime vuonna oli koko päivän meillä ja tekivät yhteisiä juttujaan, siksi tämä täydellinen radiohiljaisuus on aika kummallista. En oleta että olisivat koko päivän yhdessä, mutta kun ei muista ollenkaan mitenkään ja ero edellisvuosiin on aika huima.

Ja kuten yllä kirjoitin, olemme menossa illalla myös minun isäni luona.[/QUOTE]

Mutta ette ole koko päivää isäsi luona? Oletko varma että teini ei aio myös piipahtaa teillä? Miksi se on itsekästä jos hän ei vietä koko päivää isän luona, mutta on ihan ok, että sinä et vietä koko päivää isäsi luona?

Ja edelleenkään en ymmärrä miksi se on kummallista, että teini kasvaa aikuiseksi. Teini-iässä tapahtuu isoja muutoksia lyhyessä ajassa. Tänä vuonna teini ei ehkä vielä ole kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, mutta ensi vuonna on jo parisuhteessa ja harrastaa seksiä. Kaksi vuotta sitten teini ehkä leikki vielä barbeilla ja vuosi sitten joi ensimmäistä kertaa alkoholia. Teinit muuttuvat tuossa iässä, SE ON TÄYSIN NORMAALIA.
 
[QUOTE="vieras";29198537]Siinä olet oikeassa, että biologiselle äidille tuskin sanottaisiin noin, mutta elämä ydinperheessä on yksinkertaisempaa, kun on vain yksi perhe ja isän ja äidin sukulaiset. Uusperheessä sukulaisia ja huomioitavia riittää enemmän. Teini-iässä etenkin lapsi voi kokea moninaiset suhteet hämmentävinä, kun suhteessa oman itseensäkin on niin paljon hallitsemattomia asioita.

Lapset ja teinit voivat sanoa vanhemmilleen monenlaista ja esittää vaatimuksia joka lähtöön. Aikuisen tehtävä on ohjata lasta toimimaan oikein. En tykkää itsekäs-sanasta ainakaan, jos sitä käytetään oman lapsen kohdalla. On terveempää, että lapsella on omaa tahtoa kuin että hän kaikesssa mukautuu mukisematta vanhempien tahtoon. Eiköhän teini ymmärtänyt tuon papan sairaalatilanteenkin, jos osasit selittää sen hänelle etkä vain syyttänyt itsekkääksi.[/QUOTE]

Noh, minulle soitettiin ja kerroin tilanteen, että nyt on pakko lähteä sairaaalaan ja selitin syyn miksi. Teini oli sitä mieltä että voin mennä vaikka huomenna. Kysyin häneltä (en syyttävään sävyyn) että onko hänen mielestään meidän shoppailureissumme oikeasti tärkeämpi kuin se, että saan sanoa hyvästit papalleni, enkä näe häntä koskaan enää. Hän sanoi edelleen että voin mennä huomenna sairaalaan, hän haluaa shoppailemaan. Mitä kohtaa tuossa ei 14-vuotias ymmärrä? Aikuisen tehtävä on ohjata lasta oikeaan, minkä tuossa kohtaa teinkin.

Minä en taas ymmärrä sitä että lapsen huonoa käytöstä pehmennetään liikaa vanhempien ja muiden aikuisten taholta. Jos käyttäytyy huonosti, siitä pitää sanoa ja huomauttaa ja keskustella.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa