Mitä mieltä te olette miehestä, joka käyttäytyy näin...

[liian innokas??]

ollaan nyt tunnettu kuukausi.. todella tiiviisti ollaan nähty jne.. vois melkeen sanoa, että mies asustelee jo täällä ja tuntuukin siltä, ku oltais jo kauan oltu yhdessä. Itelläni on lapsi ja mies on ihan jo ottanut lapsen "omakseen".. mutta mikä tässä nyt mietityttää on se, että hän jo puhuu tulevaisuudesta, juttelee, että haluaa muuttaa yhteen.. tehdä lapsia kanssani jne jne.. mitä tästä pitäis ajatella ja miten jatkaa?? Onko teillä ollu vastaavia tapauksia?

Mies on kyllä oikeen mukava ja ihana tapaus ja mielellään hänen kanssaan jatkan "yhteiseloa" mutta epäilyttää tuommonen innokkuus.. ja että näin lyhyellä ajalla on jo ihan kiinni minussa.

 

[---]

Itseäni varmaan ahdistaisi noin nopea tahti.

Ja kuukauden tuntemisen jälkeen en vielä olisi edes esitellyt lapselleni.

 

[ieras]

minkä ikänen mies? joskaan ei sillä kai väliä.Kyllä musta on ihan normaalia puhua heti alussa noi lapsijutut et jos toinen ei halua ja toinen haluaa ni ei kerkee suhde syvenemään liikaa ja voi vielä eri teille lähteä.Yhteenmuuttoa(virallisesti) kyllä sitten miettisin tarkkaan ja hartaasti ja jos mies painostaa ni kysyisin miksi ja pahimmassa tapauksessa pistäisin mäkeen koko tyypin jos rupeaa väkisin painostamaan yhteenmuuttoa.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

No jos olette olleet yhdessä melkein yötä päivää niin kyllähän kuukaudessa toisaalta ehtii tutustua aika hyvinkin. Sitten jos taas tapaatte esim. vain viikonloppuisin niin kuukaudessa ei niin hirveästi ehdi olla yhdessä.

Mutta sinuna luottaisin omiin tunteisiisi. Selvästi haluat vähän toppuutella, joten anna miehen puhua toiveistaan, mutta älä kiirehdi yhteen muuttamisen ym. suhteen =) Katsot ihan rauhassa miten tilanne etenee ja sitten kun tuntuu oikealta niin etenette eteenpäin..

 

["eve"]

Siis te olette tunteneet vasta kuukauden ja mies jo ikäänkuin asustaa teillä?

Kyllä mä pikkasen toppuuttelisin jo. Mä väitän, että kuukaudessa ei ihmistä opi välttämättä tuntemaan vaikka olisi yhdessä 24/7 ja se , että vielä lapsi on jo sotkettu tuohon on vähintäänkin kummallista.

 

["aapee"]

minulla siis ei mitään sitä vastaan, että mies on "innokas" ja kertoo mitä haluaa.. ollaan tosiaan jokapäivä nähty ja hän on viettänyt joka yön minun kanssa. Päivisin hän on töissä. Mies on 27 vuotias. Itse olen aina ollut sellanen, että etenen liian nopeasti suhteessa.. nyt olenkin hämilläni, kun mies on tämä innokkaampi osapuoli. Ajattelinkin, että jos muilla kokemusta tämänkaltaisista miehesti niin olisi kiva kuulla ..

 

[---]

[QUOTE="aapee";24483647]minulla siis ei mitään sitä vastaan, että mies on "innokas" ja kertoo mitä haluaa.. ollaan tosiaan jokapäivä nähty ja hän on viettänyt joka yön minun kanssa. Päivisin hän on töissä. Mies on 27 vuotias. Itse olen aina ollut sellanen, että etenen liian nopeasti suhteessa.. nyt olenkin hämilläni, kun mies on tämä innokkaampi osapuoli. Ajattelinkin, että jos muilla kokemusta tämänkaltaisista miehesti niin olisi kiva kuulla ..[/QUOTE]

Sinäkö et ole töissä?

 

["aapee"]

ja tuohon, että lapsi on jo tavannut miehen jne.. en tiedä lieventääkö tämä asiaa, mutta lapsi on vasta 6kk ikäinen vauveli. Eli ei vielä ymmärrä missä mennään.

 

["qwerty"]

[QUOTE="aapee";24483656]ja tuohon, että lapsi on jo tavannut miehen jne.. en tiedä lieventääkö tämä asiaa, mutta lapsi on vasta 6kk ikäinen vauveli. Eli ei vielä ymmärrä missä mennään.[/QUOTE]

Selvishän se miehen innokkuuskin. Yh-äiti, varma asunto ja ruokaa pöydässä....

 

["vieras"]

missä sen vauvelin isä on? miksi ette ole yhdessä? minkä ikäinen itse olet?

 

["aapee"]

[QUOTE="qwerty";24483665]Selvishän se miehen innokkuuskin. Yh-äiti, varma asunto ja ruokaa pöydässä....[/QUOTE]

Joo o.. ehkä olen helpponakki mutta muut ny ei oikee natsaa.. miehellä on oma asuntoa ja hän on se joka täällä ruokaa laittaa .. on tainnu kerra meijän ruokaostoksetkin maksaa...

 

[Fantaihana]

Meillä ei kummallakaan ollu lapsia kun tavattiin. Mut neljä viikkoa ensitreffeistä oltiin naimisissa. Nähtiin ekan kerran vajaa kuukausi ennen ensitreffejä ja mies kerto myöhemmin että hän oli jo silloin kun paikallisjunassa nähtiin ekaa kertaa päättäny mennä mun kanssa naimisiin.
Nyt ollaan oltu kohta 6,5 vuotta yhdessä ja kolmas lapsi on tulossa.

Mut jos itestä tuntuu et haluat hieman rauhottaa tahtia niin eihän siinä mitään vikaa ole, tosin mieshän käytännössä jo asuu teidän kanssa.

 

["vieras"]

Ei tunnu oikein miestä kohtaan reilulta, jos itse annat suhteen edetä nopeasti ja viestität omaa kiinnostustasi ja jopa sitoutumistasi mieheen ja sitten harmittelet, kun suhde onkin jo liian tiivis. Pitää osata itse toppuutella, vaikka tulisikin hylkäämisenpelkoa tai loukkaamisenpelkoa, koska väärän kuvan antaminen tunteista on takuuvarma tapa pilata suhde. Sinulla menee silloin maku miehestä ja pahimmassa tapauksessa ihan turhaan. On ihan luonnollista, että suhteen alkuaikoina toinen tulee vähän jäljessä, mutta se pitää hoitaa niin, ettei tulee teeskentelemistä.

 

["qwerty"]

[QUOTE="aapee";24483683]Joo o.. ehkä olen helpponakki mutta muut ny ei oikee natsaa.. miehellä on oma asuntoa ja hän on se joka täällä ruokaa laittaa .. on tainnu kerra meijän ruokaostoksetkin maksaa...[/QUOTE]

Ihanko kerran on maksanut vaikka kuukauden teillä jo majaillut?

 

[Data]

[QUOTE="aapee";24483656]ja tuohon, että lapsi on jo tavannut miehen jne.. en tiedä lieventääkö tämä asiaa, mutta lapsi on vasta 6kk ikäinen vauveli. Eli ei vielä ymmärrä missä mennään.[/QUOTE]

Lieventäähän se. Minä toppuuttelisin kovasti vastaavanlaista naista vaikka olisi vain vauvaikäinen lapsi.

 

["aapee"]

[QUOTE="qwerty";24483705]Ihanko kerran on maksanut vaikka kuukauden teillä jo majaillut?[/QUOTE]

vauvalle ruokaa, vaippoja, maitoa jne jne.. ei hänen niitä tarvitse eikä kuulu edes maksaa.. eriasia on sitten se ruoka mitä me syömme!

 

[***]

Ahdistavaa.. miten ylipäätään olet noin pian ottanut luokses ja lapsesikin elämään :/

 

["vieras"]

Me miehen kanssa muutettiin virallisesti yhteen kaksi kuukautta tapaamisesta, nyt ollaan oltu naimisissakin jo yli viis vuotta ja lapsia on kolme.
Mutta kumpaakaan ei ahdistanu missään vaiheessa, ei oltu mitään teinejä vaikka nuoria vielä oltiinkin, ja jotenkin vaan toisesta tiesi et se on se oikea, niin kuluneelta kuin tuo kuullostaakin. Ja ollaan hyvin onnellisia yhdessä edelleen.

Mut jos sua ahdistaa, niin hidasta vähän, jos se mies on se oikea sulle, ei se sen takia karkaa, ja jos karkaa niin ei ollu oikea.=)

 

[joku vain]

On kokemusta. Mullakin oli silloin lapsia (siis on vieläkin), olin tuore yh. Ja mies käyttäytyi juuri kuvailemasi kaltaisesti. Mä olin sinisilmäinen ja rakastunutkin kai, uskoin löytäneeni Sen Oikean. Kaikki oli aivan täydellistä. Mies oli täydellinen. Kirjaimellisesti. Parin kolmen kkn päästä muutettiin yhteen, tai no, mies muutti mun luokse kun ei kuulema pystynyt elämään ilman mua. Siitä kolmisen kk ja mentiin miehen toiveesta kihloihin. Oli suostutellut mua siihen heti alusta saakka. Alusta saakka se puhui miten paljon mua rakastaa, että mä olen eka jota se ikinä on oikeesti rakastanut. Että haluaa mu nkanss perheen ja naimisiin jne.

Huonostihan siinä kävi.
Mies osoittautui sosiopaatiksi ja pahanlaatuiseksi narsistiksi.

Kun selvisin hengissä tuosta kaikesta (kirjaimellisesti jälleen, lähdin kun mies ilmoitti minulle päivän jolloin kuolen) tajusin koko kuvion. Enää koskaan milloinkaan ikinä en lankeaisi samaan. Tilanteessasi mulla siis soisi hälytyskellot ja lujaa.

 

["mou"]

Minä muutin mieheni kanssa yhteen tunnettuani hänet 2kk. Kohta ollaan oltu vuosi yhdessä. Molemmilla oli alusta lähtien sellainen tunne, että oltaisi tunnettu aina joten se tuntui vain luonnolliselta. Mutta jos sinua epäilyttää niin ei silloin kannata muuttaa yhteen, vaan vasta sitten kun siltä tuntuu.

 

[Vastaaja]

mä olen seurustellut reilu puoli vuotta miehen kanssa, joka tarrautu heti kiinni ja lujaa. Puhui jo parin päivän tuntemisen jälkeen, että tekee mulle sitten ruokaa kun ollaan vanhoja jne Käytännössä noin puolet ajasta kotonaan ja puolet meillä. Mutta alusta asti on ollut myös selvä peli sen suhteen, että yhteenmuuton kanssa ei hätiköidä ja lapsia ei tehdä. Joten ei mua suhteen nopea eteneminen haittaa, koska takaovi on tarvittaessa auki.

 

[Non compos mentis]

Mulle toi ois kohtuullisen maltillista etenemistä.

 

["..."]

Meillä ei kummallakaan ollu lapsia kun tavattiin. Mut neljä viikkoa ensitreffeistä oltiin naimisissa. Nähtiin ekan kerran vajaa kuukausi ennen ensitreffejä ja mies kerto myöhemmin että hän oli jo silloin kun paikallisjunassa nähtiin ekaa kertaa päättäny mennä mun kanssa naimisiin.
Nyt ollaan oltu kohta 6,5 vuotta yhdessä ja kolmas lapsi on tulossa.

Mut jos itestä tuntuu et haluat hieman rauhottaa tahtia niin eihän siinä mitään vikaa ole, tosin mieshän käytännössä jo asuu teidän kanssa.

Sun ukolla olikin kiire päästä naimisiin saadakseen oleskeluluvan ja ap:n tapauksessa tuskin on kyse tästä.

 

[Ex]

On kokemusta. Mullakin oli silloin lapsia (siis on vieläkin), olin tuore yh. Ja mies käyttäytyi juuri kuvailemasi kaltaisesti. Mä olin sinisilmäinen ja rakastunutkin kai, uskoin löytäneeni Sen Oikean. Kaikki oli aivan täydellistä. Mies oli täydellinen. Kirjaimellisesti. Parin kolmen kkn päästä muutettiin yhteen, tai no, mies muutti mun luokse kun ei kuulema pystynyt elämään ilman mua. Siitä kolmisen kk ja mentiin miehen toiveesta kihloihin. Oli suostutellut mua siihen heti alusta saakka. Alusta saakka se puhui miten paljon mua rakastaa, että mä olen eka jota se ikinä on oikeesti rakastanut. Että haluaa mu nkanss perheen ja naimisiin jne.

Huonostihan siinä kävi.
Mies osoittautui sosiopaatiksi ja pahanlaatuiseksi narsistiksi.

Kun selvisin hengissä tuosta kaikesta (kirjaimellisesti jälleen, lähdin kun mies ilmoitti minulle päivän jolloin kuolen) tajusin koko kuvion. Enää koskaan milloinkaan ikinä en lankeaisi samaan. Tilanteessasi mulla siis soisi hälytyskellot ja lujaa.

Itselläni sama kuvio kun sulla. Alkuun tuli toimeen mun lasten kanssa, mut hetken päästä ne oli pelkkä riesa ja nyt eron jälkeen ne on äpäriä ja mä mielenvikainen yh-äiti. Huono asia on se, että meillä on yhteinen lapsi mistä tulee miehen pelinappula

 

["vieras"]

Me mentiin kihloihin 2kk seurustelun jälkeen Kummallakaan ei tosin ollut lasta ja oltiin jo tunnettu vähän kauemmin ja tultu tosi läheisiksi ystäviksi ennen seurustelua. Ja tunnen useita pareja, jotka ovat seurustelun alusta lähtien viettäneet melkein kaiken aikansa toisen luona ja muuttaneet pian ihan kunnolla yhteen. Joillekin se sopii, mutta jos sua itseäsi yhtään epäilyttää, niin hiljennä ihmeessä vauhtia!