Ihme urputusta jostain telkkarista. Suurimmalla osalla köyhistä ei varmaan mitään megaisoja taulutelkkareita ole, mutta jos sellaisen saa lahjaksi, niin eihän se ole esim. ruokamenoista pois. Anoppihan sen maksoi. Ja on epäkohteliasta pyytää lahjan antajalta osa lahjaa rahana - onhan se anoppi voinut haluta ilahduttaa läheisiään ostamalla sellaisen telkkarin, mitä nämä ovat toivoneet. Eikä se telkkari nyt niiiiin kallis ole ollut, että sen muuttaminen rahalahjaksi olisi mitään ratkaissut.
Tuo telkkari on varmaan ollut sellainen suunnilleen ainoa "hieno" asia, jonka on voinut toiveistaan saavuttaa. Ja ihme juttu, että juuri köyhien telkkarin katsomista paheksutaan, vaikka aikamoisia sohvaperunoita löytyy kyllä keskiluokastakin.
Ja mitä tulee noihin "miksi tehdä lapsia jos on köyhä" - miettikää, ihmiset haluavat ja hankkivat lapsia jopa Pohjois-Korean hirveillä vankileireillä. Jos on köyhä, työtön ja täysin näköalaton ihminen Suomessa, voi lapsi antaa merkityksen omalle elämälle, sisältöä elämään ja tunteen siitä, että edes jotain toivoa on - vaikka itse ei saavuttaisi elämässä mitään, on omalla lapsella ainakin elämä edessä. Ja täällä hänellä kuitenkin on mahdollisuuksia, toisin kuin siellä vankileireillä... Ihmisellä on tarve perustaa perhe ja rakastaa, vaikka taloudellinen tilanne olisi huono.
Ja periaatteessa köyhänkin perheen lapsi voi saada kuitenkin kohtalaisen hyvät lähtökohdat elämäänsä: ilmainen lastenneuvola, varhaiskasvatus (ainakin toistaiseksi), peruskoulu, lukio/ammattikoulutus, ja jos sen lisäksi vanhemmat rakastavat, jaksavat kannustaa ja tukea henkisesti, tehdä jotain lapsen kanssa (kaiken ei tarvitse maksaa), jutella, lukea, olla läsnä... Ei se tilanne mikään toivoton ole.
Ei kukaan.
Yleensä se tulee näissä köyhyysketjuissa sitten kun on vähän aikaa pohdittu sitä, kuinka parin tunnin marjastuksella voi poistaa nälän ja puutteen koko tulevalta vuodelta.
