Mitä mieltä olette palkkiosta? (lapsiasiaa)

[Enää ei itketä]

Kirjoittelin tänne eilen lapsesta ja väsymyksestäni ja siitä, että apua ei ole löytynyt vaikka olen hakenut. Ja siitä viestistä, joka koulusta tuli.

Tänään tuli taas viestiä, tällä kertaa positiivisempaa. Päivä oli mennyt ensimmäistä kertaa ikinä aivan täydellisesti. Yhtään moitteen sanaa ei tullut koko päivänä, vaan kaikesta (käyttäytyminen tunnilla, läksyt, käytös kavereita ja opettajaa kohtaan, jne) oli tullut hymynaama.

Halasin juuri lasta, ja kerroin viestistä ja siitä, miten onnellinen ja tyytyväinen ja ylpeä olen hänestä. Ja että tämmöisiä päiviä vielä lisää, kun olen aina tiennyt että hän pystyy tähän. Lapsi itse sanoi että oli vaikeaa, mutta onnistui. Kerroin, että tsemppaa koulussa just näin, ja kiukuttelee sitten mulle kotona jos on paha mieli. Mutta jatkaisi koulussa tämän päivän malliin.

Lupasin, että jos on vielä 13 päivää samalla tavalla koulussa kuin tänään, saa valita itselleen jonkin palkinnon. Ihan mitä tahansa. Ja lapsi sanoi että haluaisi legopaketin jota ihasteli viikonloppuna kaupassa. Hinta 100e. Ja mä lupasin. Tämä päivä oli oikeasti ensimmäinen varmaan ikinä, kun lapsi oli ollut koulussa kuten kaikki muutkin, ilman että kertaakaan olisi ollut mitään moitittavaa. Mitä mieltä olette, onko palkkio hyvä? En enää tiedä, miten muutenkaan voisin kannustaa lasta oikeanlaiseen käytökseen, kun tuntuu ettei mistään ole ollut mitään apua. Ehkä sitten tästä?

 

[hanna]

Minusta palkkio on hyvä jos lapsi kerran joutuu oikeasti tsemppaamaan että onnistuu tavoitteessaan. Mutta ei varmaan aivan tavaksi kannata ottaa.
Ihana kuulla hyviä uutisia.=)

 

[j]

Ihan hyvä palkinto, jos lapsi sen haluaa. Eihän se sen arvoa kai silleen ymmärrä ja onko sillä nyt tässä tapauksessa paljon väliäkään? 13 päivää on kuitenkin aika kauan, jos ei ole oikein onnistunut tähän mennessä.

 

[Enää ei itketä]

Ihan hyvä palkinto, jos lapsi sen haluaa. Eihän se sen arvoa kai silleen ymmärrä ja onko sillä nyt tässä tapauksessa paljon väliäkään? 13 päivää on kuitenkin aika kauan, jos ei ole oikein onnistunut tähän mennessä.

Niin, se on kyllä pitkä aika. Itseasiassa tässä kun mietin, niin nuo päivät putoaa 9, kun oli puhetta kahdesta kouluviikosta.. alkaen tästä päivästä. En kuitenkaan viiden hyvin menneen koulupäivän jälkeen viitsisi noin suureellista palkkiota antaa, mutta kahdessa viikossa lapsi joutuu todenteolla pinnistelemään ja mun mielestä palkinto on silloin ansaittu.

Pelottaa vaan, että olen liian tiukka?

 

[Liekki]

Jee! Olen iloinen puolestasi Sait lapseen kontaktin ja vaikuttaa hyvältä. Jatka samaan malliin, toivottavasti porkkana kelpaa.

 

[Rigel]

Palkkio on ok, kun se on sellainen, että lapsi sen itse haluaa. Minusta tuo sadan euron Lego-paketti on hyvä noista 14 päivästä, jos et ihan joka viikko muuten ostele vastaavankokoisia Lego-sarjoja. Mutta älä vaadi onnistumispäiviä peräkkäin, vaan kerätkää niitä, vaikka niitä tulisi vain kaksi viikossa.

Ja sanottakoon vielä, että lapsen suoritus on TOSI HIENO, jos koko päivä on mennyt niin, ettei mitään huomauttamista ole ollut - tällaiseen suoritukseen yltää vain harva lapsi, eikä kukaan joka päivä.

 

[Enää ei itketä]

Palkkio on ok, kun se on sellainen, että lapsi sen itse haluaa. Minusta tuo sadan euron Lego-paketti on hyvä noista 14 päivästä, jos et ihan joka viikko muuten ostele vastaavankokoisia Lego-sarjoja. Mutta älä vaadi onnistumispäiviä peräkkäin, vaan kerätkää niitä, vaikka niitä tulisi vain kaksi viikossa.

Ja sanottakoon vielä, että lapsen suoritus on TOSI HIENO, jos koko päivä on mennyt niin, ettei mitään huomauttamista ole ollut - tällaiseen suoritukseen yltää vain harva lapsi, eikä kukaan joka päivä.

Ai, mä oon kai sitten jotenkin sokeutunut asialle, kun oon saanut sellaisen kuvan koululta että "kaikki muut lapset ovat kunnolla ja nätisti paitsi minun" ..
Pitäisiköhän sitten tehdä niin, että jos tää hyvine käytösten-putki katkeaa, niin sitten sanon että kerätään ne päivät? Vai onko huono idea kesken kaiken keräilyä muuttaa pelin sääntöjä?

 

[vierailija]

Palkkio on ok, kun se on sellainen, että lapsi sen itse haluaa. Minusta tuo sadan euron Lego-paketti on hyvä noista 14 päivästä, jos et ihan joka viikko muuten ostele vastaavankokoisia Lego-sarjoja. Mutta älä vaadi onnistumispäiviä peräkkäin, vaan kerätkää niitä, vaikka niitä tulisi vain kaksi viikossa.

Ja sanottakoon vielä, että lapsen suoritus on TOSI HIENO, jos koko päivä on mennyt niin, ettei mitään huomauttamista ole ollut - tällaiseen suoritukseen yltää vain harva lapsi, eikä kukaan joka päivä.

Ai, mä oon kai sitten jotenkin sokeutunut asialle, kun oon saanut sellaisen kuvan koululta että "kaikki muut lapset ovat kunnolla ja nätisti paitsi minun" ..
Pitäisiköhän sitten tehdä niin, että jos tää hyvine käytösten-putki katkeaa, niin sitten sanon että kerätään ne päivät? Vai onko huono idea kesken kaiken keräilyä muuttaa pelin sääntöjä?

Mun mielestä toi olis loogisempaa, että nyt tavoittelette sitä mistä olette jo ehtineet sopimaan. Jos "putki" katkeaa niin sitten keskustelet asiasta lapsen kanssa ja osoitat arvostavasi kuitenkin sitä mitä hän on jo saavuttanut ja ehdotat tuota keräily-systeemiä.

 

[Vieras]

Palkkio on ok, kun se on sellainen, että lapsi sen itse haluaa. Minusta tuo sadan euron Lego-paketti on hyvä noista 14 päivästä, jos et ihan joka viikko muuten ostele vastaavankokoisia Lego-sarjoja. Mutta älä vaadi onnistumispäiviä peräkkäin, vaan kerätkää niitä, vaikka niitä tulisi vain kaksi viikossa.

Ja sanottakoon vielä, että lapsen suoritus on TOSI HIENO, jos koko päivä on mennyt niin, ettei mitään huomauttamista ole ollut - tällaiseen suoritukseen yltää vain harva lapsi, eikä kukaan joka päivä.

Erittäin hyvin sanottu...

 

[vieras]

Älä muuta sääntöjä kesken kaiken. Lapset hoksaavat tosi nopeasti sen, ettei sääntöjä tarvitsekaan noudattaa. Eli jos annat periksi ja lievennät sääntöjä, niin lapsi odottaa samaa jatkossakin. Jos kaksi viikkoa kunnolla ei onnistu, niin sitten alusta uudestaan laskemaan. 100 euron palkkio kahden viikon työstä on paljon.

 

[ap]

Älä muuta sääntöjä kesken kaiken. Lapset hoksaavat tosi nopeasti sen, ettei sääntöjä tarvitsekaan noudattaa. Eli jos annat periksi ja lievennät sääntöjä, niin lapsi odottaa samaa jatkossakin. Jos kaksi viikkoa kunnolla ei onnistu, niin sitten alusta uudestaan laskemaan. 100 euron palkkio kahden viikon työstä on paljon.

Sitäkin mietin, tuota uudelleen laskemista. Mutta lapselle on ihan varmasti huikea saavutus, jos tosiaan pystyy sen kaksi viikkoa olemaan putkeen kunnolla, kun ei ole siihen onnistunut kertaakaan kolmen vuoden aikana vielä.

 

[Minusta]

2 viikoa täysin virheettä voisi olla aikuisellekin kova paikka. Oletko itse aina kohtelias hymynaama töissä, et tiuski työkavereillesi, avulias jne.

Tavoitetasoa toki kannattaa nostaa korkeammalle, hieman myöhemmin. Olkoon 100e lego nyt herkkuporkkana, jonka saavuttaa hieman helpommin. Kannatan 10 onnistuneen päivän "keräämistä". Sitten seuraava palkinto voi olla vähän pienempi, mutta yhä esim 10-20 päivän porkkana.

 

[vieras]

Älä muuta sääntöjä kesken kaiken. Lapset hoksaavat tosi nopeasti sen, ettei sääntöjä tarvitsekaan noudattaa. Eli jos annat periksi ja lievennät sääntöjä, niin lapsi odottaa samaa jatkossakin. Jos kaksi viikkoa kunnolla ei onnistu, niin sitten alusta uudestaan laskemaan. 100 euron palkkio kahden viikon työstä on paljon.

Sitäkin mietin, tuota uudelleen laskemista. Mutta lapselle on ihan varmasti huikea saavutus, jos tosiaan pystyy sen kaksi viikkoa olemaan putkeen kunnolla, kun ei ole siihen onnistunut kertaakaan kolmen vuoden aikana vielä.

Mitä vaikeammin saavutettu tavoite, sitä hienompaa on, kun sen saavuttaa. Sen vuoksi kahden viikon tavoite motivoi paljon paremmin kuin erikseen kerätyt 14 päivää. Jos tavoitteen saavuttaminen tuntuu ylivoimaiselta ja tulee joku häikkä viimeisten päivien aikana, niin minä harkitsin jotain pienempää palkkiota tunnustukseksi siitä, että on yrittänyt kovasti. Pääpalkkion tavoittelua voisi jatkaa edelleen. Mutta katso tilanteen mukaan. Jos palkkion saaminen jää jossain pikkujutusta kiinni, niin sekään ei ole ihan oikein.

 

[Rigel]

No on kyllä niinkin, että jos olet jotakin sopinut, kannattaa siitä kyllä pitää kiinni eikä muuttaa pelisääntöjä. Mutta jos ikinä ennen ei ole mennyt näin hyvin, niin on kova tavoite, että näin hyviä päiviä tulisi heti putkeen kovin monta. Tosi kova tavoite - niin kuin joku kirjoitti, olisi aikuisellekin. :|

 

[ap]

No on kyllä niinkin, että jos olet jotakin sopinut, kannattaa siitä kyllä pitää kiinni eikä muuttaa pelisääntöjä. Mutta jos ikinä ennen ei ole mennyt näin hyvin, niin on kova tavoite, että näin hyviä päiviä tulisi heti putkeen kovin monta. Tosi kova tavoite - niin kuin joku kirjoitti, olisi aikuisellekin. :|

Mutta tämmöisiä päiviä koulu lapselta vaatii. Ettei mistään tule mitään sanomista kertaakaan.
Tiedän kyllä, että 10 tämmöistä koulupäivää putkeen on varmaankin toiveajattelua, mutta haluaisin niin uskoa siihen, että tuo lapsi olisi yhtäkkiä jotenkin kasvanut ja viisastunut tai jotain.

Mitä mä sitten teen? Mikä olisi inhimillisempi ratkaisu? Mä haluan epätoivoisesti palkita lapsen siitä, että tämä toimii toivotulla tavalla, sellaista herkkua kun on ollut liian harvoin tarjoilla viimeaikoina

 

[v]

Minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Pienelle tuo olisi varmasti ylivoimaista, mutta jos on isompi, niin voi hyvinkin onnistua tsemppaamaan.

 

[h]

Missä koulussa sun lapses on? Miten koulu voi tollasia vaatia? Toihan nyt on ihan epänormaalia, ettei koskaan mistään tulis sanomista. Eikö muka muilla lapsilla tule?

 

[ap]

Tokaluokkalainen poika. Ja niin mun on annettu ymmärtää, että kaikki muut ovat kilttejä jne.

 

[v]

Missä koulussa sun lapses on? Miten koulu voi tollasia vaatia? Toihan nyt on ihan epänormaalia, ettei koskaan mistään tulis sanomista. Eikö muka muilla lapsilla tule?

Ehkä normaaleja kehotuksia ei lasketa sanomisiksi. Riippuu miten "sanominen" on määritelty. Opettajat ohjaavat lapsia koko ajan, joten ohjausta ei voi katsoa sanomisiksi. Luulisi, että tässä tarkoitetaan "tahallista" huono käytöstä.

 

[Rigel]

Mutta tämmöisiä päiviä koulu lapselta vaatii. Ettei mistään tule mitään sanomista kertaakaan.
Tiedän kyllä, että 10 tämmöistä koulupäivää putkeen on varmaankin toiveajattelua, mutta haluaisin niin uskoa siihen, että tuo lapsi olisi yhtäkkiä jotenkin kasvanut ja viisastunut tai jotain.

Mitä mä sitten teen? Mikä olisi inhimillisempi ratkaisu? Mä haluan epätoivoisesti palkita lapsen siitä, että tämä toimii toivotulla tavalla, sellaista herkkua kun on ollut liian harvoin tarjoilla viimeaikoina

Upeita vaatimuksia on koululta! Haluaisin päästä opettamaan näitä lapsia sitten yläasteella... Kun tuntuu, että niin monelle lapselle jo se, että on paikalla ja on tarvikkeet mukana, on äärirajoja koetteleva vaatimus.

En ole lukenut eilistä ketjuasi, millä luokalla lapsesi on? Onko oikeasti neuvottelutaitoinen?

Toiveajattelu on inhimillistä. Joskus asiat loksahtavat kohdalleen. Voihan olla, että lapsi on "kasvanut tai viisastunut" JA sen lisäksi koulussa on jokin asia muuttunut lapsesi kannalta oikeaan suuntaan, vaikka se voi olla niin pikkujuttu, ettei sitä kukaan huomaa yhdistää tähän.

 

[.]

kyllä varmaan pari kymppiäkin olis riittäny.

 

[Rigel]

kyllä varmaan pari kymppiäkin olis riittäny.

No ei minusta lapselle, jota aina on moitittu, jos kykenee käyttäytymään asiallisesti. Paitsi jos se käy taloudellisesti koville.

 

[v]

kyllä varmaan pari kymppiäkin olis riittäny.

On. Siksi tavoitteenkin pitää olla riittävän kova. Eiköhän ne tässä tapauksessa ole aika hyvässä suhteessa toisiinsa nähden.

 

[.]

itsestään selvyys että koulussa käyttäydytään. mutta eihän sitä vaadita nykyisin. jos normaalia käytöstä ei ole. niin palkitaan sadoilla euroilla lasta. nykyisin on kasvatus menny ihan penkin alle. normaalista käytöksestä palkitaan.

 

[Rigel]

Mietin tätä. Jos siis lapsesi on neuvottelutaitoinen, ja olet jo sopinut hänen kanssaan niistä yhtäjaksoisista hyvistä päivistä... Minä tekisin (ehkä ) näin:

Pitäytyisin sopimuksessa nyt. Jos hyvää palautetta tulee jatkossakin (tai huonoa ei tule), annetaan palkinnon kertyä, muistuttele lasta siitä ja kehu joka päivä! Mutta jos tulee huonoa palautetta, jutelkaa yhdessä siitä, miltä teistä kummastakin tuntuu. Kerro pettymyksesi, mutta älä tee siitä elämää suurempaa numeroa. Puhukaa sovitusta palkinnosta, miltä lapsesta tuntuu menettää se? Sitten voitte tehdä uuden sopimuksen esim. niin, että hyvät päivät kertyvät talteen ja huonot eivät nollaa saldoa.

Miltäs tämä tuntuu? Lapsi ehkä tajuaa, että palkinto menee kauemmaksi, mutta ei ehkä sittenkään luisu kokonaan kätten ulottuvilta.