Mitä mieltä olette: Olenko jossain määrin masentunut?

[vieras]

Lyhyesti: Meillä 2v lapsi ja olen raskaana. Lapsi on kovasti isän perään ollut aina. Nyt isä on ollut läsnä lapsen elämässä tod. vähä töiden takia. Lapsi kyselee monesti päivässä isäänsä. Syksymmällä lapsi oli paljon erään sukulaisen luona hoidossa ja kyselee nykyään paljon tämänkin perään.

Minusta tuntuu, että olen täysin turha lapsen elämässä ettei häntä paljoa liikuta missä äiti on. Silloin, kun äiti paikalla niin äiti kelpaa, mutta muuten nämä kaksi vievät voiton, jos paikalla.

Tunnen olevani aivan paska äiti ja minusta tuntuu ettei minua arvosteta miltään taholta, vaikka mies väittää muuta vaikka ei osoita millään tavalla. Minulla on ollut nyt jo pidemmän aikaa niin paha olo, että on jo pahimmat mahdolliset ajatukset alkanut liikkua mielessä. Parhaani olen yrittänyt lapsen kanssa, mutta silti tuntuu että olen hälle vain ilmaa.

 

[Virpi]

Olet mielestäni masentunut, ainakin lievästi. Toisaalta, erilaiset huonoudentunteet ovat äideillä yleisiä ja raskaana ollessa mieliala heittelee laidasta laitaan normaalistikin.

Silti sanoisin että olet masentunut ja tuosta sinun pitäisi puhua neuvolassa että oloasi jotenkin voitaisiin helpottaa. Masennuslääkitystäkin käytetään raskaana oleville, keskustelu on myös paikallaan!

Otahan asia puheeksi! Myös miehen kanssa mutta erityisesti neuvolassa/ lääkärillä!

 

[Millenia]

En tiedä oletko masentunut. Nuo tunteet on äideillä yleisiä ja yksi pahimpia pelkoja on se, että äiti ei olekaan se rakkain ihminen. Meillä puolison kanssa ollaan ihan avoimesti kateellisia, jos toista suositaan enemmän. Ei siis pahantahtoisesti, mutta tiedostamme molemmat kyllä, että ikävältähän se tuntuu jos lapsi ei haluakaan sinua, vaan jonkun muun. Lapsilla on myös paljon vaiheita, jolloin joku ihminen on "must" ja saattaa kiukutellakin äitilleen esittämällä, että äiti ei ole tärkeä.

En nyt tiedä mistä teidän perheessänne on kysymys, tuskin lapsi kuitenkaan on oikeasti välinpitämätön sinua kohtaan. Jos nämä ajatuksen sinua kuitenkin ahdistaa, niin ota asia puheeksi vaikka neuvolassa. Osaavat siellä varmasti neuvoa sinua ja ohjata vaikka terapiaan jos on tarvetta.

 

[vieras]

Miehen kanssa olen kyllä puhunut, mutta turhalta on tuntunut. Eikä se nyt olisi niinkään paha, jos lapsi suosisi vaan miestäni, mutta kun on tämä kolmas osapuoli.

Sitten vielä kaiken lisäksi anoppi heittää omalla hösäämisellä paskaa niskaani melkein aina, kun näen häntä...: Kyllä on lapsi ihan isäänsä tullu, joka niin vitun asiassa hänen mielestään. Se tuntuu pidemmän päälle aivan paskalta. Koskaan ei anoppi näe lapsessa mitään, jossa olisi minuun tullut.

 

[vieras]

Sitten anopilla on joku vitun pakkomielle melkein, että lapsella pitää olla isovanhemmilla aina kivaa. Lähes aina uusia leluja, harvemmin komennetaan ja lapsi saa tehdä melkein mitä haluaa ja hypitään kaikin tavoin pillin mukaan. Asiasta olen sanonut hänelle, mutta hän vetoaa aina siihen, että hän nyt vaan on sellainen "höseltäjä" tai jotain. < Tuohon hän vetosi kerrankin, kun lapseni huusi äitiä kotona ja anoppi vierestäni vastaa lapselle mikä hätänä. Lapsen isäkin tässä vaiheessa sanoi, että äitiähän se kutsui. Anoppi vaan tuumas, ett hössö. mikä hössö hän vaan on!

 

[vieras]

nosto

 

[vieras (ISO ISO kiitos vaan mielipiteistä!!!!!!)]

kiitos vaan mielipiteistä!!!

 

[kiitosta taas vaan...kylläpä oli mukava purkaa syd]

sen kerran, kun kirjoitan tänne niin ei ketään kiinnosta. jauhakaa vaan turhaa pa*****