Lapsi "hylkii" isää

[ongelma]

Onko jollakin muulla samanlaista eli kolmen vanha lapsi sanoo isälle, älä tule tänne ja mene pois, äiti on ainut joka kelpaa... jos olen paikalla lapsi takertuu minuun, välillä mietin onko vain valtapeliä lapsen taholta. Tuntuu kurjalta kun esim yöllä isä ei saa lohduttaa vaan aina äiti. Isä on ollut vauvasta asti hoidossa mukana joten kyse ei ole siitä.

Mitä tilanteelle voisi tehdä, pitäisikö pakottaa olemaan isän kanssa. Kun lapsi on kaksin isän kanssa ei ole pulmia. Tilanne aiheuttaa ongelmia esim aamulla jos olen väsynyt, en saa nukkua tms kun lapsi vaatii minut ja saa kauhean kiukkuraivarin jos isä tulee. Ja turhauttavaa tämä on isällekin. Välillä mietin onko normaalia...

Vinkkejä?

 

[..]

Tyystin normaalia, mutta ei kannata liiaksi tanssia lapsen pillin mukaan. Niin ja älkää ahdistuko, sillä silloin lapsikin ahdistuu ja kokee tilanteen "uhkaavaksi". Jos kerta isä on yhtä pätevä vanhempi ja kahdestaan tulevat hyvin toimeen, niin koita ottaa omaa aikaa ja mennä vaikka illalla kävelylle ja jättää kaksikko puuhaamaan keskenään.

 

[hmm]

tyttö vai poika? Meillä oli pojalla juuri tuossa iässä samanlaista. Oletin sen kuuluvan kasvuun ja ns oidipus-kompleksiin.

 

[zxcvb]

Meillä samanlainen ongelma 3,5 vuotiaalla pojalla ja erittäin voimakkaana. Sanoo isälleen, että tämä voi muuttaa pois´ja me jäädään äidin kanssa tänne kaksin jne. Säälittää mies, kun lapsi ensimmäiseksi hänen tultuaan töistä alkaa huutamaan, että mene pois.

Kauanko tällaistä käytöstä on odotettavissa?

 

[oidipus]

Sitähän tuo taitaa olla. Meilläkin oli jossain vaiheessa, mutta ei nyt enää kun poika reilu 4v. Ei kannata antaa periksi, vaan jos isin on tarkoitus vaikka pukea lapselle, niin silloin isi pukee vaikka lapsi kuinka sanois vastaan yms. Kyllä se siitä ohi menee. Ja voihan 3veelle jo sanoa että isille tulee paha mieli, isi voi vaikka vähän "itkeä" kun lapsi puhuu ilkeästi.

 

[mukulat]

Meilläkin on ollut tuollaisia aikoja varsinkin pojan kanssa. Tyttö taas oli yhdessä vaiheessa oikein isän perään. Eiköhän se ohi mene

 

[meillä oli]

Meillä oli tuollaista tytön kanssa. Meni ohi, ajat sitten, on ollut sen jälkeen kovastikin isän tyttö. (Koululainen nykyään.) Ei siis tehty mitään sen kummempaa asian kanssa. Piti vain molempien vanhempien kelvata jne. (Ikävää tietysti miehelle, sen ajan kun sitä kesti. Tosin ei ollut koko ajan torjuva.)

 

[vieras]

Meillä poika 2,5 ja samanlaista on. Kaksistaan niillä menee kyllä ihan hyvin.
Yöllä jos isä menee rauhoittelemaan poikaa, hän saa kauheat raivarit kun ei äiti tullut.
Kohta syntyy vauva ja pelottaa huudetaanko meillä kaikki yöt kun äiti ravaa vuorotellen esikoisen ja vauvan luona.

 

[alastulossa mättää]

Meillä on pojan 1,5v kanssa ongelma vaan toistenpäin, iskä vaan kelpaa, ei äiti ollenkaan..

 

[ongelma]

ja temperamenttinen luonne. Ja ihan saa sataraivarin heti vaik aamusta kun isä nenäänsä näyttää! Tuntuu vaan niin kovin voimaakkaalta reaktiolta. Ovat kyllä kahdestaankin ja otan omaa aikaa, mutta tuntuu kurjalta kun joka tilanne menee melki tappeluun: ruokailu, ulkoilu, vessa- aina pitäisi äiti olla.

 

[ongelma]

kuulla et muillakin samanlaista, kiitos! Aloin jo epäillä että jotain vikaa on jossakin...

 

[minela]

Täällä ihan sama ongelma vajaa 4-vuotiaan tytön kohdalla. Kun en ole paikalla, ongelmaa ei ilmeiseseti ole. Saas nähdä miten noilla sujuu, kun lähden ittekseni reissuun, ei ole ennen isänsä kanssa yötä ilman mua ollut.

 

["Isoäiti"]

Tänään tytär mainitsi puhelimessa pahoittaneensa mielensä, kun poika 2 v 9 kk sanoi hänelle; "Tämä on isin ja minun kotini, tämä ei ole sinun kotisi, mene pois!"
Tytär kertoi tajuavansa, että lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä sanomisiaan. Tytär kuitenkin pahoitti mielensä, koska sinnittelee voimiensa äärirajoilla. Pikkusisar on juuri täyttänyt 1 v. Kaikki, joilla on samankaltainen tilanne ymmärtävät, mistä kysymys. Vuoden ajan on pitänyt olle silmät selässä. ja komentaa on täytynyt paljon, ettei isoveli satuta pikkusiskoaan, jota hän myös hellii ja halii.

Koska isä on vähemmän paikalla, äiti on se, joka pitää jöötä ja sehän ei ole kivaa. Kyllä isäkin komentaa, mutta äiti paljon enemmän.

Tytär kysyy, miten pitää suhtautua ja miten ohjata lasta lempeästi. Olisi mvastaavaa kokeneilla antaa vinkkelä?