Mitä mieltä olet kotiäidistä joka ei ulkoile lastensa kanssa?

[Jenis]

Ulkoilisin sitkeästi vaan ainakin tunnin joka päivä. Veisin metsään tai leikkipuistoon (mitä nyt siinä lähellä on), koittaisin keksiä jotain, millä lapsen saisi motivoitua liikkumaan. Väittäisin, että kun lapsi huomaa, ettei "mä en jaksa" -marinalla ei saavuteta mitään, niin alkaa hän keksiä tekemistä ulkonakin. Alkuun vaatii vanhemmalta kekseliäisyyttä!

Peesi. Ja sekin vaikuttaa, miten vanhempi itse suhtautuu siihen ulkoiluun - jos se on vaan pakkopullaa, äiti/isä seisoo tumput suorina ja huokailee, niin tuskin se lapsikaan innostuu liikkumaan.

 

[niin että]

sef:

Niin no, onhan monen kotiäidinkin lapset tarhassa/kehrossa yms. jossa voivat ulkoilla.

Ei se sillon oo mikään kotiäiti, jos lapset on tarhassa, vaan kotirouva, työtön tai joku muu elämäntapaintiaani. KotiÄIDIN lapset on kotona.

Mut itse aiheeseen, jokainen tyylillään. Ei voi tietää toisen perheen ratkaisuihin vaikuttavia tekijöitä, eli ei voi myöskään arvostella.

 

[vieras]

Entäs sit jos on lapsi, joka riehuu jatkuvasti sisällä, hyppii sohvilla ja purkaa koko päivän energiaansa riehumiseen. Kun lapsi menee ulos, hän käveleksii rauhallisesti ympäriinsä, jos lähtee kävelylle valittaa ettei jaksa kävellä, ei jaksa juosta, hyppiä ym mitä tekee koko päivän sisällä. Kun palataan sisälle ulkoilun jälkeen sama sohvilla hyppely ja riehuminen jatkuu.

Mitä tässä tilanteessa tekisitte??

En ainakaan antaisi hyppiä sohvalla

Aamu-ulkoilu, kaveri ulos, tekemistä sisälle. Vaikea sanoa kun ei tiedä lapsen ikää. Meillä on patistelu pyöräilemään,kävelemään jne vaikka kuinka valittaisi ettei jaksa. Ihmeesti vaan narina unohtuu .Mitä se jaksaa 15-vuotiaana jos pikkulapsena ei edes kävely suju...

 

[*]

Entäs sit jos on lapsi, joka riehuu jatkuvasti sisällä, hyppii sohvilla ja purkaa koko päivän energiaansa riehumiseen. Kun lapsi menee ulos, hän käveleksii rauhallisesti ympäriinsä, jos lähtee kävelylle valittaa ettei jaksa kävellä, ei jaksa juosta, hyppiä ym mitä tekee koko päivän sisällä. Kun palataan sisälle ulkoilun jälkeen sama sohvilla hyppely ja riehuminen jatkuu.

Mitä tässä tilanteessa tekisitte??

Lapsi ei jostain syystä osaa purkaa energiaansa ulkona. Häntä pitää sitkeästi kannustaa siihen.

 

[vieras]

sef:

Niin no, onhan monen kotiäidinkin lapset tarhassa/kehrossa yms. jossa voivat ulkoilla.

Ei se sillon oo mikään kotiäiti, jos lapset on tarhassa, vaan kotirouva, työtön tai joku muu elämäntapaintiaani. KotiÄIDIN lapset on kotona.

Mut itse aiheeseen, jokainen tyylillään. Ei voi tietää toisen perheen ratkaisuihin vaikuttavia tekijöitä, eli ei voi myöskään arvostella.

Entä jos lapset on kerhossa

 

[vieras]

hämmentävää, että ajatellaan, että ulkoiluasiassa voi vastuun työntää sinne kerhoille tai päiväkodeille. Ettei vanhempien vaan tarvitse itse lähteä ulkoilemaan..
No, sohvaperunoita tulee herkästi sellasista lapsista joiden perheessä ei ulkoilua harrasteta vaan kökitään sisällä hyvin pitkälti aina.

 

[Jenis]

hämmentävää, että ajatellaan, että ulkoiluasiassa voi vastuun työntää sinne kerhoille tai päiväkodeille. Ettei vanhempien vaan tarvitse itse lähteä ulkoilemaan..
No, sohvaperunoita tulee herkästi sellasista lapsista joiden perheessä ei ulkoilua harrasteta vaan kökitään sisällä hyvin pitkälti aina.

Just näin. Ja sitten on turha valittaa, kun ipanat ei myöhemminkään muuta tahdo kuin istua peliohjain kädessä sohvalla

 

[mä]

mä en ulkoile lasteni kanssa jos kerran kauppa yms. reissuja ei lasketa, kävelen usein lasteni kanssa lenkkejä, mut mieheni hoitaa sit tuon omassa pihassa ulkoilutta misen. mä tylsistyn omas pihas heti jos mulla ei ole siin mitään hommaa, siks näin. jos jolla kulaa jotain ongelmaa tästä niin voi voi.

 

[Omista asioista huolen pitävä]

Jos kauppa/kaupunkireissuja ei lasketa.

Ja en puhu itsestäni, vaikka tänään ei kyllä ulkoilla kun mittari näyttää -23 astetta ja tuo pienempi lapsonen on vasta vajaa kuukauden.

Mitä mieltä olet äidistä, jolla on aikaa seurata toisen toimia niin perusteellisesti, että tietää kaupunkireissutkin ?

 

[Horuksen silmä]

Syitä on varmaan monia. Jos ulkoilemattomuus on jatkuvaa eikä kausittaista ja lapsi/lapsetkin on jo leikki-iässä . Mulle tulee lähinnä mieleeni että äiti on varmaan masentunut.
1-vuotiaalle lapselle riittää kyllä ulkoiluksi rataslenkit kauppaan. Oletan siis että kauppa ei ole naapuritalossa. Mutta siinä vaiheessa kun lapsi kaipaa ulkona muitakin virikkeitä kun rattaissa istumisen, niin silloin ulkoilut täytyy toteutta sitten muulla tavoin.

 

[Jenis]

mä en ulkoile lasteni kanssa jos kerran kauppa yms. reissuja ei lasketa, kävelen usein lasteni kanssa lenkkejä, mut mieheni hoitaa sit tuon omassa pihassa ulkoilutta misen. mä tylsistyn omas pihas heti jos mulla ei ole siin mitään hommaa, siks näin. jos jolla kulaa jotain ongelmaa tästä niin voi voi.

No tässä on aika moni sanonut, että PÄÄASIA että ne lapset pääsee sitten muuten ulos. Sama kai se on, kuka ne ulkoiluttaa, kunhan joku sen verran saa itsestään revittyä irti että lapset pääsee pihalle...

 

[Rytkäätys]

No, monen työssä käyvän/työtä tekevän lapset ulkoilevat vielä päiväkodin ulkoilujen lisäksi vanhempiensa kanssa päivittäin....

 

[vieras]

Kyllä mä pidän sitä laiskuutena.

Mulla on yks tämmönen kaveri. Lapset 3, 4 ja 5v ja eivät kuulema ulkoile juuri koskaan. Talvella eivät kuulema oikeestaan ollenkaan, kun lapsilla ei ole mitään talvivarusteita. Takit ja pipot löytyy, mut haalarit ja hanskat puuttuu. Eikä ole varaa ostaa, kun pitää ostaa kaikkee automankkoja sun muuta.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Taas ketjua lukematta kommentoin omaa kotiäitiysaikaa. Kyllä meilläkin välillä lorvittiin vaan sisällä, varsinkin jos oli kylmää tai satoi vettä. Ei todellakaan joka päivä ulkoiltu tai käyty missään. Jos ei nyt vallan sisällä lapsia pidä, niin minusta se on kyllä jokaisen oma asia missä päivänsä viettää ja miten.

 

[Tiimarinvihko]

Mä ulkoilen tytön kanssa liian harvoin. Siitä yksinkertaisesta syystä, etten tykkää hirveesti ulkoilla, etenkään syksyllä/alkutalvesta (kun ei ole vielä lunta). Se ei tunnu musta luontevalta.. mä seison siellä ja mietin et koska ollaan oltu tarpeeksi kauan, jotta voidaan mennä sisälle. Saa kivittää. Mä olen tässä asiassa huono äiti. Mutta mä yritän saada itsestäni ulkoilun päivässä irti ja sitten toisinaan (okei liian usein) sallin itselleni sen ettei ulkoilla, jos keksin jtn 'korvaavaa' tekemistä. Mulla on tästä huono omatunto, mutta mä en vaan saa itsestäni joka asiassa muokattua sellasta ihmistä ja äitiä kun haluaisin olla.

 

[kaikenlaista]

Ajattelisin et ko kotiäiti on masentunut. Koska kyllähän jokainen terve aikuinen ihminen ymmärtää, että taaperon pitää ulkoilla. Mä en kyllä itse tunne yhtäkään perhettä, jossa ei ulkoiltaisi. No yksi kaveri on hiukan laiska menemään pihalle, mutta manaakin sitten aika usein, kun lapset ovat niin rauhattomia ja riehuvat sisällä.

 

[Tyttö naapurin]

Kyllä vähän ihmeelliseltä tuntuu, jos lapset ei ollenkaan pääse ulos. Toki jokaisella on omat syynsä toimia niin kuin toimii.

Mä ite en oo ulkoilmaihminen, en ole koskaan harrastanut ulkoilua ennen lapsia. Meiän 1v4kk nukkuu päiväunet ulkona, ja lisäks käydään kävelymatkan päässä olevassa kauppakeskuksessa tai muuten vaan kävelemässä joka päivä. Pihaleikit on jääny vähemmälle, kun ei toi oo osannu touhuta pihalla muuta kuin istua ja tunkea ruohoa/hiekkaa/ym suuhunsa =) Nyt viime aikoina alkanut touhuta muutakin joten pakko se on alkaa pihailemaan/puistoilemaan vaikka ei itteä nappaa...
Toinen lapsi vasta puoltoista viikkoinen, joten nyt vähän pakkanen rajoittaa ulkoilua...

 

[nyt]

Nyt jokainen on ottanu esille ton äidin masennuksen.. Hm, täällä on juuri tuo tilanne että lapset ei ulkoile. Syy on sairaus! Äidin sairaus estää ulkoilemasta, jos äiti ei kävele, vähän paha liikkua. Lapset saa hoidettua, mutta syystä että yhteiskunta on mitä on ni mies joutuu tekee pitkää päivää, reissaa työmatkoja yms. Sukulaisiakaan ei ole, niin siinä syy miksi kukaan muukaan ei lapsia ulkoiluta. Joskus päästän ne yksin tuohon pihaan että näen ne.
Odottelen aitaa pihan ympärille... jos mies sen tekis.. helpottas kummasti.

 

[nyt]

Niin, ja lisään vielä, että meillä on onneksi todella kiltit lapset. Ihan kehua täytyy kuinka hienosti osaavat olla kun on pakko. Vaikka lasten ei kuulu hoitaa vanhempiaan, mutta tämä on nyt tilanne meillä, ja valittaa ei auta. Eli meillä ei riehuta sisällä.

 

[endie]

no jos on tosiaan kotiäiti ja lasten kanssa kotona "aina" niin ihmettelen kyllä suuresti jos ei ikinä ulkoilla.
kaikki kotiäidit niistä ei voi olla niin masentuneita ja ties mitä. ihan taitaa olla lorvimus laiskimus kyseessä osalla.
luulis että äidillekin tekis hyvää se raikas ilma.

 

[KiiajaVille]

Riippuu tosiaan lasten iästä, mutta kyllä yli 2 vuotiaan pitäisi ulkoilla joka päivä. Miten se oppii liikkumaan ja toimimaan ulkona, jos ei anneta opetella? Kyllä ulkona liikkuminen ja leikkiminen kehittää karkeamotoriikkaa ihan eri tavalla, kun pleikkarin pelaaminen. Sitä paitsi, eikös suositus ole aikuisellekin, että ulkoilmaa kaksi tuntia päivässä..

Siis ihanko totta olet sitä mieltä että jos lapsi on yli 2v, eikä pääse joka päivä ulos, ei hän opi liikkumaan ja toimimaan ulkona?

Aikamoista.

Oppiihan ne toki sisälläkin, mutta ei siellä mitenkään sellaista motoriikkaharjoitusta saa aikaiseksi kuin pihaleikeissä ja puiston kiipeilytelineissä. Itse uskon myös, että paljon kärryissä istuneet/kuljetetut vauvat oppivat kävelemään myöhemmin kuin sellaiset jotka ovat saaneet mönkiä omaan tahtiinsa lattialla/pihalla eikä heitä ole kahlittu kärryyn istumaan.

no tuosta olen erimieltä, mun tytär joka on istunut suurimman osan ulkoiluista, paiti kesällä vaunuissa oppi juuri kävelemään ja ikää 11kk

Kuin myös erimieltä, meillä taas lapset saaneet liikkua miten tahtoo niin pihalla kuin sisälläkin. Esikoinen oppi kävelemään 1v1kk iässä, keskimmäinen 11kk ja nuorimmainen 1v1kk iässä. Vai tarkoitatko tässä tapauksessa myöhemmällä iällä 1,5vuotiasta tai vanhempaa?

 

[chef]

Riippuu tosiaan lasten iästä, mutta kyllä yli 2 vuotiaan pitäisi ulkoilla joka päivä. Miten se oppii liikkumaan ja toimimaan ulkona, jos ei anneta opetella? Kyllä ulkona liikkuminen ja leikkiminen kehittää karkeamotoriikkaa ihan eri tavalla, kun pleikkarin pelaaminen. Sitä paitsi, eikös suositus ole aikuisellekin, että ulkoilmaa kaksi tuntia päivässä..

Siis ihanko totta olet sitä mieltä että jos lapsi on yli 2v, eikä pääse joka päivä ulos, ei hän opi liikkumaan ja toimimaan ulkona?

Aikamoista.

Oppiihan ne toki sisälläkin, mutta ei siellä mitenkään sellaista motoriikkaharjoitusta saa aikaiseksi kuin pihaleikeissä ja puiston kiipeilytelineissä. Itse uskon myös, että paljon kärryissä istuneet/kuljetetut vauvat oppivat kävelemään myöhemmin kuin sellaiset jotka ovat saaneet mönkiä omaan tahtiinsa lattialla/pihalla eikä heitä ole kahlittu kärryyn istumaan.

no tuosta olen erimieltä, mun tytär joka on istunut suurimman osan ulkoiluista, paiti kesällä vaunuissa oppi juuri kävelemään ja ikää 11kk

Ja mun 6kk puistoilut alottanu käveli yli 1v. Eipä se nopeuttanu mitenkään. Seisomaankin se nous sisällä ihan. Mut tykkäs se silti möyrytä maassa.

Ja meidän muksu otti ensiaskeleensä ilman tukea 9kk iässä. Nyt likka on 10 kk ja kävelee jo ympäri kämppää, kiipeää portaita ylöspäin, nousee syöttötuolissa seisomaan ja kiipeää sohvalle. Eikä ole tämä lapsi ollut ulkona ilman rattaita kun alle 10 kertaa.

Eli ei tosiaan se motoriikka siitä kärsi jos ei ulkoilla vielä näin pienenä. Sitä paitsi jos nyt pakkaan tuon lapsen fleesepukuun + toppapukuun ja isken vielä varrelliset talvikengät jalkaan, niin voin vakuuttaa että se lapsi seisoo sen aikaa kunnes kaatuu ja könöttää sitten siinä niin kauan että joku nostaa syliin.
Eli tällä säällä tarvittavalla vaatemäärällä on oikeastikin jo hankala liikkua kun on kyse näin pienestä, juuri liikkumaan opettelevasta.

 

[adalmiina]

Me ulkoillaan joka päivä! Mulla 3,5 vuotias ja 1v8kk lapset ja aina ollaan oltu ulkona ainakin kerran päivässä, yleensä kahdesti. Ja meillä lapset ite pyytää jo aamupäivällä pihalle. Mä tulisin myös ite hulluksi, jos kökkisin kaiket päivät täällä neljän seinän sisällä...
Kukin tietty tyylillään, mutta kyllä mun mielestä lapsilla on oikeus päästä pihalle purkamaan energiaa ja tuulettumaan päivittäin.