Mitä mieltä olet kaverista/ystävästä, joka kertoo kumppanilleen asioita,...

[ex-kaveri]

joita olet hänelle avoimesti ja luottamuksella kertonut? Mitä mieltä olet, jos asioistasi keskustellaan selkäsi takana? Ehkä myös ikävään sävyyn? Onko niin, että asiat, joita kerrot ystävällesi, kuuluvat automaattisesti myös hänen kumppanilleen? Itse olen aina pitänyt sellaista itsestään selvyytenä, että ystävän luottamuksella kertomat asiat kuuluvat vain minulle, ei muille...

Mielestäni ystävän asioiden kertominen toiselle, ei kerro suhteen läheisyyden tasosta, vaan siitä, että suhteessa JUORUILLAAN...mitä mieltä olette?

Itse en haluaisi kertoa asioitani (kipeitäkin) ihmiselle, jonka tiedän puhuvan kaiken miehelleen...ja kenties tekevän yhdessä omia johtopäätöksiään asioista...ei kiitos.

 

[juu]

no en pidä sitä hirveän pahana, jos se mies on 100% luotettava ja kuunteleekin ne jutut vaan hyvää hyvyyttään. tai siis ei oikein edes kuuntele, kun vaimo höpöttää koko ajan. näin on meillä.

Jos joku vartavasten sanoo että ei saa kertoa kenellekään pystyn pitää salaisuuden.

 

[Saraldo]

Jos mulle kerrotaan jotain luottamuksella, en kerro siitä mun miehelleni. Tosin häntä ei edes kiinnosta ystävieni asiat.

 

[sutinasussu]

Ei tulisi mieleenikään kertoa miehelle muiden asioita.

 

[Mrs Shillelagh]

Sanon ihan suoraan, että mulle ei kannata tulla kertomaan asioita, joita ei halua miehenikin tietävän.

 

[vieras]

kyllä meillä puhutaan ainaki. mutta ei niistä sitten etiäpäin kerrota.

 

[Keittiönoita]

Olen oppinut vuosien varrella tietämään, ketkä kavereistani/ystävistäni kertovat asioita eteenpäin. Varauksella suhtaudun aina siihen, jos mulle kerrotaan asioita kolmannesta osapuolesta, koska silloin kaikella todennäköisyydellä tämä kaveri/ystävä kertoo myös mun asioitani kolmansille osapuolille.

Mulla ei ole yhtään sellaista parisuhteessa elävää ystävää, jolle kertoisin mitään sellaista, mitä ei hänen miehensäkin saisi tietää. "Luottoystäväni" ovat joko yksinhuoltajia tai sinkkuja. Ja sellaista ystävää mulla ei olekaan, jolle kertoisin ihan kaiken. Paitsi meidän koira.

Pidän omalla kohdallani kunnia-asiana, että mulle kerrotut asiat pysyvät mun pääni sisällä. Mutta en edellytä sitä muilta, koska monille salaisuuksien pitäminen on kerrassaan mahdotonta. Päätän siis itse, mitä kerron ja kenelle vai kerronko mitään.

 

[V]

Saatan jotain kertoakkin. Mun mies ei jaksa keskittyä edes muhun liittyviin asioihin saati kavereiden kai mun ääni jo alkaa 9 vuoden jälkeen olla sellasta taustahälinää

 

[Juu]

Mä en kerro asioita yhdelle kaverilleni, koska tiedän että menee välittömästi kertomaan miehelleen. Inohttavinta oli kun kerroin kaverilleni mun ja miehen riidasta, hän hölkkäsi heti kertomaan miehelleen joka oli sitten salilla kysyny mun mieheltä että niin, mites sun ja X:n riita, saitteko sovittua. Mies ei hirveesti tykänny.

Ite ei tulis mieleenikään kertoa mulle uskottua asiaa eteenpäin KENELLEKÄÄN, ei miehelleni eikä muille.