Lapset ei ole meidän kummankaan toiveissa, eikä noin kun sanot, tule tapahtumaan vielä moneen moneen vuoteen, mutta -niin myötä kuin vastamäessä- on meidän mottomme ja toisiamme tuemme, rakastamme ja hoivaamme. Kuka tietää mitä meille ikinä käy?! -ei kukaan! Hetki kerrallaan, nauttien ja iloiten otamme jokaisen hetken! Kuka tietää kun pariskuntana lähdetään Lappiin, niin tullaanko sieltä peräti sormukset sormissa. Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu! mutta se on varmaa, me olemme löytäneet toisemme ja olemme erittäin onnellisia!