Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei siinä mitään, on jos on. Mutta näin vanhempana naisena sanoisin, että tuskin kukaan 35-v nainen ottaa kauhean tosissaan mitään, mitä on ajatellut 23-vuotiaana. Siinä ehtii tapahtua niin paljon. Joten kovasti uhoamista aiheesta pitäisin hassuna.
jos itse on ollut ihan typerä teinipissis vielä 23vuotiaana niin se ei todellakaan tarkoita sitä että kaikki muutkin sen ikäiset ovat. itse olen nuorena lapset saanut ja silloin kun ikätovereitani katselin niin ei käynyt ollenkaan kateeksi heidän touhunsa, he käyttäytyivät edelleen sillä tavalla kuin minä käyttäydyin yläasteella, ei mitään vastuuta elämästä saati toisten elämästä. monet myös munailee oikein olan takaa opiskeluaikoinaan, tulee rikosrekisteri,luototiedot menevät ym. ym. huomataan opintojen jälkeen että ollaankin aivan väärällä alalla ja sitten aletaan opiskelemaan uutta alaa.
sain esikoiseni ollessani 19 ja kuopuksen ollessani 21, ennen esikoisen syntymää oli amislukio takana ja hyvät paperit taskussa, sitten kun lapset menivät päiväkotiin niin jatkoin opintojani, ja valmistuinkin hyvissä ajoin, minä maltoin pysyä kotona lukemassa lasten kanssa kun opiskelutoverit riekkuivat milloin missäkin bileissä. nyt minulla on hyvä työ, lapset ovat ehtineet jo alasteen loppupäähän ja talovelkakin on miltei maksettu, sama mies on pysynyt rinnalla ja toivon mukaan pysyy loppuelämän, ja nyt taas palaan ikätovereihini jotka ovat vaihtaneet miehiä kuin sukkiaa´n ja olleet baareilemassa monet vuodet, heistä yksi on kuollut, toinen eronnut pienen vauvan äiti, kolmas sitten kärsii lapsettomuudesta, ja niin edelleen. eli ei se elämä aina niilläkään ihmisillä hyvin mene jotka malttavat vauvakuumeilun ja odottavat sen 10vuotta ennen kuin tekevät suuriä päätöksiä. Ja mikä yhdistääkään miestä ja naista enemmän kuin lapsen syntymä ja sen pienen nyytin kasvun ja kehityksen seuraaminen yhdessä.
Ja ikää minulla silloin 24v. Ja ihan innolla odotamme uutta tulokasta, ei sitä sitten tiedä tulisiko neljäs sitten joskus..
no kiitos :/
