S
"sekaisin"
Vieras
Eli siis, tiedän ettei muiden mielipiteestä ja ajatuksista tarvitsisi piitata mutta kysyn silti ylläolevan kysymyksen.
Meidän tilanne se, että yhteistä taivalta takana 15-vuotta. Kolme lasta. Mies petti useiden eri naisten kanssa vuosia sitten. Vuosia kestänyt katkeruus ja viha kulminoitui siihen että päätin "kostaa" ja petin myös.
Ainoa vaan, että huomasin siinä, ettei ole oikein toista kohtaan olla niin katkeroitunut ja vihainen, että tekee sellaista. Tajusin myös kuinka onneton olen ollut. Muutimme erilleen.
Tässä on nyt puoli vuotta pian mennyt tätä eroarkea lasten kanssa ja alunperin "sovittiin" että tää harkinta aika kestää kesäkuuhun ja sitten mietitään uudelleen pannaanko lusikat pysyvästi jakoon.
Olemme erikseen käynyt parisuhdeterapeutilla tähän asti, muutaman kerran, ja mies aloittaa vihanhallintakurssin ja joka liittyy nimenomaan perheväkivaltaan. Kerran vuosia sitten oli paha tilanne ja se oli fyysistä. Sen jälkeen henkistä väkivaltaa...
Mies on kovasti minua kaivannut takaisin ja lupaa kaikkensa koko ajan, että hän muuttuu ja hakee apua. Hän on sitä hakenutkin.
Huomaan itse nyt ajattelevani, että voisimme mennä terapiaan kohta yhteiskäynnille. Kaipaan kumminkin miestä vaikka puolivuotta sitten en sietänyt olla hänen lähellään.
Kun mietin tulevaisuutta, en osaa ajatella itseäni siihen yksin tai kenenkään muun kanssa.
Mies ei ole tänä eroaikana säätänyt kenenkään kanssa, itsellä pari säätöä ollut, joissa ei kuitenkaan ole tunnetta mukana.
Haluaisin palata yhteen takaisin ja mieskin haluaa, mutta pelottaa. Ja sekin vielä että mitä muut tästä ajattelee?
Sen toki jo huomasin että jyvät valikoitui akanoista, ystävistä siis, eron hetkellä, ja jotkut jäivät, jotkut ei, ja varmaan uusi valikoituminen tulee, jos yhteen palataan... mutta...
Meidän tilanne se, että yhteistä taivalta takana 15-vuotta. Kolme lasta. Mies petti useiden eri naisten kanssa vuosia sitten. Vuosia kestänyt katkeruus ja viha kulminoitui siihen että päätin "kostaa" ja petin myös.
Ainoa vaan, että huomasin siinä, ettei ole oikein toista kohtaan olla niin katkeroitunut ja vihainen, että tekee sellaista. Tajusin myös kuinka onneton olen ollut. Muutimme erilleen.
Tässä on nyt puoli vuotta pian mennyt tätä eroarkea lasten kanssa ja alunperin "sovittiin" että tää harkinta aika kestää kesäkuuhun ja sitten mietitään uudelleen pannaanko lusikat pysyvästi jakoon.
Olemme erikseen käynyt parisuhdeterapeutilla tähän asti, muutaman kerran, ja mies aloittaa vihanhallintakurssin ja joka liittyy nimenomaan perheväkivaltaan. Kerran vuosia sitten oli paha tilanne ja se oli fyysistä. Sen jälkeen henkistä väkivaltaa...
Mies on kovasti minua kaivannut takaisin ja lupaa kaikkensa koko ajan, että hän muuttuu ja hakee apua. Hän on sitä hakenutkin.
Huomaan itse nyt ajattelevani, että voisimme mennä terapiaan kohta yhteiskäynnille. Kaipaan kumminkin miestä vaikka puolivuotta sitten en sietänyt olla hänen lähellään.
Kun mietin tulevaisuutta, en osaa ajatella itseäni siihen yksin tai kenenkään muun kanssa.
Mies ei ole tänä eroaikana säätänyt kenenkään kanssa, itsellä pari säätöä ollut, joissa ei kuitenkaan ole tunnetta mukana.
Haluaisin palata yhteen takaisin ja mieskin haluaa, mutta pelottaa. Ja sekin vielä että mitä muut tästä ajattelee?
Sen toki jo huomasin että jyvät valikoitui akanoista, ystävistä siis, eron hetkellä, ja jotkut jäivät, jotkut ei, ja varmaan uusi valikoituminen tulee, jos yhteen palataan... mutta...