V
"vieras"
Vieras
En rakasta miestäni, en ollenkaan. Korkeintaan koen jonkunlaisia kaverillisia tunteita ja lisäksi ehkä vaan tottunut toisen läsnäoloon. En vaan saa aikaiseksi erota kun säälin miestäni.
Ja se on väärin. Ei kai säälistä pitäisi kenekään kanssa olla. En saa sanottua että haluan erota. Pelkään että hän romahtaa ja pelkään mikä helvetti siitä alkaa. Joko elän tässä ja näin, lasten takia, mutta silloin en elä itselleni vaan toisille. Mun elämä menee näin hukkaan. Mies on ihan ok; hoitaa raha-asiat, ei juo/hakkaa/petä, sellainen tasainen ihminen. Mutta lastenkasvatuksessa menee asiat ristiin, arvot on täysin erilaiset ja rakkaus on osaltani täysin hukassa. Lisäksi tuntuu ettei kunnioitusta ole miehen puolelta; suoraan hän ei sitä sano mutta sanoista ja teoista sen toisinaan huomaa. Olen väsynyt. Ihan liian väsynyt.