Mitä mä nyt teen?

[Apua]

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja minulla on myös epävakaapersoonallisuus. Nyt jo pitemmän aikaa huonoa kautta ja ahdistaa aivan mielettömästi. Raha-asiat on perseellään kun en ole jaksanut laskeskellä mitä visaa vingutan ja kuukauden pääästä on tulossa sellainen lasku mitä en saa enään maksettua.

Mies minulla on, ei lapsia. Mies on kiltti ja muuten ihana, mutta meillä ei ole juuri seksiä. Petän miestäni. Epävakaapersoonan omistajana en edes tunne pettämisestä syyllisyyttä, joskus tunnen syyllisyyttä siittä etten tunne syyllisyyttä. Tunnen itseni huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, vaikka todellisuudessa olen vain sairas.

Lääkäri ehdotti sairaalaa. En haluaisi lähteä koska kaikki luulee, että minulla kaikki ok. Peitän aina pahan oloni ja ahdistuneisuuteni. Lähipiirini pitää minua väsymättömänä tarmonpesänä, joka on aina valmis auttamaan. He pitävät minua myös kilttinä ja kuuliaisena. En saa hoidettua enään mitään asioita, laskuja, huushollia, tapaamisia, olen aivan loppu. Milloinkohan nämä kulissit kaatuvat?

Mieleni tekisi viilleelä itseään, se helpottaa. Mutta ääneen puhuttuna se kuulostaa todella typerältä. Haluaisin vain kadota tästä maailmasta... jonnekkin kauas, missä ei ole ketään eikä mitään.

 

[vieras]

Kuuluuko tähän nyt vastata, että voimia ja haleja ym. lässytyksiä?

 

[Joxu]

Eli laitat pettämisen pelkästään sairauden piikkiin, niinkö? Eli tapaat jonku miehen jossain ja sit huomaat heti et sun sairaus alkaa vaikuttaa ja hups sit petätki miestäs ja toistat kuvion monta kertaa. Jos kerta noin hirveen sairas oot niin mikset hankkiudu johki hoitoon?? Toi viiltely juttu kuulostaa ihan joltain teinien jutuilta joilla on hirvee uhma koko maailmaa vastaan.

 

[Minä]

Mene sinne sairaalaan. Et voi syyttää sairauttasi epäreiluista teoista ja samalla sanoa tietäväsi että olet sairas, mutta et valmis tekemään sille mitään. Tuo on erittäin itsekästä vain kulissien takia antaa muiden kärsiä ja hakea sit sympatiaa täältä voivottelemalla sairauksia. Ryhdistäydy.