E
eräs
Vieras
Ollaan erottu lasteni isän kanssa,muutin syyskuussa toiseen kaupunkiin,ajatus muutosta ei kauheesti innostanut,inhoan tätä koko tuppukylää,täällä ei ole mitään,ketäään,ei töitä,pelkkiä ahdistuneita ihmisiä,ostin oman asunnon ja nyt jo kaduttaa,en tiedä mikdi muutin,jotenki kesällä tuntui et kaikkikaatuu päälle,mulla meni tod.huonosti exänkanssa ja tää oli tällanen tilapäisratkaisu,en ajatellutkaan että tänne jään pysyvästi. mun elämä on jämähtänyt siitä hetkestä ku tänne muutin,en saa mitään aikaseksi,siis mitään,en edes halua täältä uusia kavereita,tää kaupunki tappaa mut ennen pitkää. mulla on niinkova ikävä sinne mistä lähdin,missä mulla on kaikki,mun sydän kaipaa jka hetki sinne ja tää ei tästä muutu,tää ei oo mikään asennekysymys,mulla on täällä kaupungissa menneisyys ja tosi ikävä sellainen,kaikki kärsii tästä. Muutin tänne koska mun vanhemmat asuu täällä ja ei tästä nyt niin kovin pitkä matka tuonne kotikaupunkiin ole (100km) missä mun kaikki ystävät ja rakkaat sukulaiset asuu,Mä vihaan itteeni et muutin tänne.mä voisin tehdä vaikka itsemurhan tänne,ainut este että mun vanhemmat on takaamassa mun lainan ja jos nyt myyn asuntoni missä oon asunut vajaa 4kk niin mun vanhemmat loukkaantus ja pahasti.