Ä
"äippä"
Vieras
Huoh. Olen tätä miettinyt ja miettinyt.
Lasten isä on alkoholisti, eikä ole nähnyt heitä yli puoleen vuoteen lainkaan. Esikoinen on kohta 3v. ja nuorempi 1,5v.
Minusta tuntuu että ei kauaa mene niin esikoinen alkaa kysellä isästään koska olen huomannut että leikeissään hän jo puhuu iseistä ja osoittelee kirjasta "tuossa on äiti, tuossa pikkusisko ja tuossa isi". Lapsiraukkahan ei kyllä ymmärrä vielä että hänellä jossain isä on.
Mutta mitäs sitten kun hän alkaa isästä kyselemään? Mitä ihmetta voin sanoa 3-vuotiaalle? Haluaisin olla mahdollisimman totuudenmukainen ja realistinen. En siis halua mollata isää mutta en myöskään rakentaa ruusunpunaisia pilvilinnoja siitä että isä välittäisi ym koska sitä hän ei tee. Joku joskus ehdotti minulle että voisin selittää että isällä sairaus jonka takia ei kykene olemaan lasten kanssa. Mutta sekään ei oikein tunnu oikealta minusta. Esikoinen muistaa kyllä jollain tasolla tämän ihmisen, koska esim osoittaa missä tämä asuu jos satumme ajamaan ohitse (puhuu kuitenkin hänestä nimeltä, ei isänä).
Olisiko kellään kokemusta tai edes viisaita neuvoja/mielipiteitä miten saisin asiasta kerrottua ilman että kauheasti sekoittaisin pienen ihmisen ajatuksia?
Lasten isä on alkoholisti, eikä ole nähnyt heitä yli puoleen vuoteen lainkaan. Esikoinen on kohta 3v. ja nuorempi 1,5v.
Minusta tuntuu että ei kauaa mene niin esikoinen alkaa kysellä isästään koska olen huomannut että leikeissään hän jo puhuu iseistä ja osoittelee kirjasta "tuossa on äiti, tuossa pikkusisko ja tuossa isi". Lapsiraukkahan ei kyllä ymmärrä vielä että hänellä jossain isä on.
Mutta mitäs sitten kun hän alkaa isästä kyselemään? Mitä ihmetta voin sanoa 3-vuotiaalle? Haluaisin olla mahdollisimman totuudenmukainen ja realistinen. En siis halua mollata isää mutta en myöskään rakentaa ruusunpunaisia pilvilinnoja siitä että isä välittäisi ym koska sitä hän ei tee. Joku joskus ehdotti minulle että voisin selittää että isällä sairaus jonka takia ei kykene olemaan lasten kanssa. Mutta sekään ei oikein tunnu oikealta minusta. Esikoinen muistaa kyllä jollain tasolla tämän ihmisen, koska esim osoittaa missä tämä asuu jos satumme ajamaan ohitse (puhuu kuitenkin hänestä nimeltä, ei isänä).
Olisiko kellään kokemusta tai edes viisaita neuvoja/mielipiteitä miten saisin asiasta kerrottua ilman että kauheasti sekoittaisin pienen ihmisen ajatuksia?