Mitä kerron lapsille heidän isästään kun sen aika koittaa?

["äippä"]

Huoh. Olen tätä miettinyt ja miettinyt.

Lasten isä on alkoholisti, eikä ole nähnyt heitä yli puoleen vuoteen lainkaan. Esikoinen on kohta 3v. ja nuorempi 1,5v.
Minusta tuntuu että ei kauaa mene niin esikoinen alkaa kysellä isästään koska olen huomannut että leikeissään hän jo puhuu iseistä ja osoittelee kirjasta "tuossa on äiti, tuossa pikkusisko ja tuossa isi". Lapsiraukkahan ei kyllä ymmärrä vielä että hänellä jossain isä on.

Mutta mitäs sitten kun hän alkaa isästä kyselemään? Mitä ihmetta voin sanoa 3-vuotiaalle? Haluaisin olla mahdollisimman totuudenmukainen ja realistinen. En siis halua mollata isää mutta en myöskään rakentaa ruusunpunaisia pilvilinnoja siitä että isä välittäisi ym koska sitä hän ei tee. Joku joskus ehdotti minulle että voisin selittää että isällä sairaus jonka takia ei kykene olemaan lasten kanssa. Mutta sekään ei oikein tunnu oikealta minusta. Esikoinen muistaa kyllä jollain tasolla tämän ihmisen, koska esim osoittaa missä tämä asuu jos satumme ajamaan ohitse (puhuu kuitenkin hänestä nimeltä, ei isänä).

Olisiko kellään kokemusta tai edes viisaita neuvoja/mielipiteitä miten saisin asiasta kerrottua ilman että kauheasti sekoittaisin pienen ihmisen ajatuksia?

 

["mjää"]

Juuri noin! meillä oikein psykologi neuvoi noin kertomaan. Isä on sairas, eikä voi sen takia tavata. Jos parenee joskus niin katsotaan sitten tapaamista. Lapselle EI saa valehdella, mutta ei tarvitse kertoa kovin tarkkaakaan asiaa. Hänelle varmasti riittää vielä tieto siitä että, isänsä on kovin sairas.

 

[Sandrine]

Mikset halua sanoa että isä on sairas? Sehän on kuitenkin totta..

 

["äippä"]

Niin no. Ehkä ajattelin asian liian aikuismaisesti ja kuvittelin että jos sanon isänsä olevan sairas niin odottaa hänen parantumistaan (kuten esim itse parantuu kuumeesta tms).

 

["Miuku"]

Ja sille sairaudelle kannattaa antaa nimi, alkoholismi. Vaikkei lapsi pysty ymmärtämään mitä se tarkoittaa, on se selkeästi kuitenkin eri sairaus kuin lapsen sairastamat flunssat ja vatsataudit. Lapsi kysyy sen, minkä tahtoo tietää, eli niihin kysymyksiin tulisi vastata, ei sen enempää valistusta aiheesta tms.

 

["Sara"]

Kannattaa tuoda isä puheissa arkeen, isi asuu paikassa x, isillä on siniset silmät, hänellä on semmoinen sairaus kuin alkoholismi ja niin edespäin. Kuva johonkin näkyvälle paikalle. Ja kertoa ihan rehellisesti lapsen tasolla tieten, miksi isiä ei voi tavata.

Ja kun olet rehellinen ihan pienestä asti, se on lapselle osa elämää eikä se sitä enää ihmettele, miksi näin on. Lapsen ajatusmaailma on kuitenkin paljon yksinkertaisempi, kuin aikuisen joten ei se jää miettimään asiaa sen kummemmin. Leikkii varmasti asian ja selvittää päässänsä omalla tavallaan, mutta sitten asiat vaan lapsen mielestä on niinkuin on =)