Mitä käy lapsille jos molemmat vanhemmat kuolevat?

[poikienäiti84]

Siis tätä olen miettinyt ihan hirveästi, että mihin poikamme joutuisivat jos mieheni kanssa molemmat kuolisimme... Voiko lapsista tehdä jonkinlaista "testamenttia", toiveita kenelle lapset toivottaisiin sijoittuvan ja kenelle ehdottomasti ei.

Toivoisimme että siskoni tai äitini ottaisi lapsemme jos näin kävisi koska he ovat lapsillemme läheisimpiä ja lähisuvuissamme tasapainoisimpia ihmisiä.

Ja ehdottomasti emme haluaisi miehen vanhemmilleerityisesti äidille lapsiamme. Hän on katkassut muhun välinsä ja siinä samalla myös poikiimme, jos olemme samaa aikaa jossain niin on kuin poikiamme ei olisikaan vaikka vanhempi pojista yrittää jotain hänelle puhua jne. Ja hän kurittaa omaa lastaan fyysisesti ja on kerran myös tyttärensä tytärtä erittäin kovalla otteella kurittanut.

Nyt hirveä pelko siitä jos jotain käy pojat joutuisivat tuon miehen äidin luokse...

 

[ok]

Tietääkseni voi tehdä testamentin ja kannattaakin. Satavarmaa ei ole että toteutuu, mutta kai vanhempien tahto painaa hyvin paljon.

 

[vieras]

Lapsia ei voi "testamentata". Sosiaaliviranomaiset päättävät lasten sijoituksesta, mutta sukulaiset otetaan ensimmäisenä huomioon. Isovanhemmat eivät automaattisesti lapsia saa, jos ovat iäkkäitä.

 

[lisko]

Siis, tietääkseni Suomessa se vanhempien tekemä testamentti ei oo mitenkään viranomaisia sitova asiapaperi. Eli voivat sijoittaa lapset parhaaksi katsomallaan tavalla testamentista huolimatta. Mutta kai sitä yleensä nyt jotenkin kuitenkin pyritään noudattamaan, jos on kohtuullinen. Tekisin paperin, jossa antaisin omat ehdotukseni ja myös selkeästi ilmaisisin keiden en haluaisi lapsiani saavan. Tosin siinä kannattaa miettiä lasten parasta. Jos kyse on omasta katkeruudestasi appivanhempia kohtaan, mutta he kuitenkin isovanhempina olisivat kyvkkäitä lapsia rakastamaan ja huoltamaan(enemmän kuin lastenkodin henkilökunta), ei kannata heitä sulkea lasten elämästä pois siinä surkeassa tapauksessa, että lapset ovat jo vanhempansa menettäneet.

 

[lisko]

Ah, luinkin paremmin aloituksen. Ei tosiaan tunnu mummo olevan hyvä vaihtoehto huoltajaksi.

 

[no]

Kyllä "terveistä" perheistä tuleville sijoituslapsille aina koti löytyy.

 

[Trinsessa]

Me ollaan miehen kanssa tehty selväksi että jos meille jotain kävisi niin toivoisimme että lapset menisi miehen siskolle. On muutenkin nuori, hyväpalkkainen ja vakityö sekä äiti itsekkin joten estettä sille tuskin tulisi?

 

[vatruska]

Me olaan sovittu veljeni kanssa, että ottaa lapset ,jos jotakin meille käy. Siitä on tehty paperi,mutta ei se ole pätevä. Se antaa vaan osviittaa meidän toiveesta. Vanhempamme on jo sen verran iäkkäitä, ettei ne jaksaisi lasten hoitoa. Mutta kyllä meillä on niin vahva suku,että toistemme lapset hoidetaan jos pakkotilanne sen vaatii.

 

[poikienäiti84]

Toi ikäkysymys meitä tässä huolettanut koska äitini on 53 vuotta vanhempi kuin nuorempi poika, eikös adoptiolapsen ja vanhemman ikäero saa olla korkeintaan 50 vuotta? Miehen äiti on 10 vuotta nuorempi kuin mun äiti ja hänellä on itsellään 2,5 vuotias tytär. Mietitty vain sitä että katsotaanko tällainen lapsiperheen elämää viettävä isovanhempi paremmaksi...
Hän on tosiaan hemmotellut pienen tyttönsä piloille, ei mitään säännöllisyyttä, ei joka päivä lämmintä ruokaa koska lapsi ei halua, syö mielummin jätskiä pullaa jne. Menee nukkumaan useana iltana viikossa vasta puolenyön jälkeen, päiväunia nukkuu jos itse menee nukkumaan tai nukahtaa autoon. Ei selkeitä sääntöjä ja sitten kun äidillä menee hermot niin saa kyytiä kunnolla. Lisäksi miehen äiti pitää kovasti alkoholista...

Mutta ei viranomaiset tiedä totuutta ja helppo heille on esittää. Miehen äiti on lisäksi ollut perhepäivähoitajana ja parhaillaan töissä päiväkodissa lastenhoitajana.

Ja siis syy miksi katkaisi välinsä oli kun kielsin hänen tytärtä menemästä koko ajan konttaavan kuopuksemme päälle makaamaan tai istumaan. Olin kuulemma kiukkuinen tytölle vaikka ihan asiallisesti asiasta sanoin. Niin tässä syy myös, oma tytär saa vapaasti kiusata muiden lapsia... Olen yrittänyt 3 kertaa tehdä sovinnon mutta miehen äiti ei suostu kanssani asiaa sopimaan.

 

[poikienäiti84]

Ja jotenkin toivoisin lasten päätyvän ihmisille joille ovat jo nyt todella rakkaita. Siskoni rakastaa lapsiani yli kaiken, omia ei vielä ole, mutta on sanonut että mielummin adoptoisi lapsen kuin tekisi biologista koska haluaisi antaa kodin jollekkin sitä tarvitsevalle eikä välttämättä tehdä lisää lapsia tähän maailmaan niin uskoisin hänen rakastavan lapsiamme yhä vaikka omiakin saisi. Hän ei ole vielä työelämässä, valmistuu nyt keväällä, mutta hyvä koulutus ainakin on ja jos vaan alan töitä saa tulee olemaan ihan hyvä tuloinenkin. Ikää hänellä nyt on 23v.

 

[poikienäiti84]

Me olaan sovittu veljeni kanssa, että ottaa lapset ,jos jotakin meille käy. Siitä on tehty paperi,mutta ei se ole pätevä. Se antaa vaan osviittaa meidän toiveesta. Vanhempamme on jo sen verran iäkkäitä, ettei ne jaksaisi lasten hoitoa. Mutta kyllä meillä on niin vahva suku,että toistemme lapset hoidetaan jos pakkotilanne sen vaatii.

Missä tällaisen paperin voi tehdä tai minne se pitäisi toimittaa että tiedettäis sellasen olevan olemassa?

 

[vatruska]

Me olaan sovittu veljeni kanssa, että ottaa lapset ,jos jotakin meille käy. Siitä on tehty paperi,mutta ei se ole pätevä. Se antaa vaan osviittaa meidän toiveesta. Vanhempamme on jo sen verran iäkkäitä, ettei ne jaksaisi lasten hoitoa. Mutta kyllä meillä on niin vahva suku,että toistemme lapset hoidetaan jos pakkotilanne sen vaatii.

Missä tällaisen paperin voi tehdä tai minne se pitäisi toimittaa että tiedettäis sellasen olevan olemassa?

Ollaan ihan itse tehty ja allekirjotettu ja vanhemmatkin on nimensä siihen laittanut. Molemmilla on omat kopiot.

 

[Valaja]

Minä toivon sosiaalitoimen löytävän meidän katraalle kodin. Toivon, että lapsia ei eroteta. Sukulaiset ei näitä huoli enkä haluais lapsia kenellekään heistä. Toivon siis heidän pääsevän sijoitukseen hyvään kotiin.

 

[vieras]

Meilläkin on ollut puhetta asiasta sekä oman siskoni että miehen siskon kanssa. Siis ollaan puhuttu, että jos kävisi jotain niin toivoisimme lasten pysyvän perhepiirissä ja jatkossakin tekemisissä molempien puolten sukulaisten kanssa. Meillä varmaan lapset menisivät miehen siskolle ja samoin miehen siskon lapset tulisivat meille. Ja oman siskoni lapset tulisivat meille. Mutta nämä ovat vain puhetta, toivottavasti ei ikinä tule tarvetta miettiä näitä asioita tosi paikassa.

 

[vieras]

Ei kai sosiaalitoimi voi päättää, että lapseni sijoitettaisiin jonnekin tuntemattomaan perheeseen jos esim. siskoni olisi halukas adoptoimaan?

 

[asdf]

Ei kai sosiaalitoimi voi päättää, että lapseni sijoitettaisiin jonnekin tuntemattomaan perheeseen jos esim. siskoni olisi halukas adoptoimaan?

Mun käsittääkseni sukulaisista etitään ensin. Ja usein jo heti kuoleman jälkeen laitetaan sukulaisten luo jos vaan onnistuu.

 

[BootyPeppi]

Oheishuolto sopimus kannattaa tehdä. Se on sitova ja viranomaiset eivät voi asiaan puuttua.

 

[sossuna ollut]

Sillä vanhempien tekemällä paperilla on se merkitys että se perhe tietysti sosiaaliviranomaisten toimesta katsotaan ensin. Eli jos se perhe on kykenevä lapsista huolehtimaan niin sitten lapset sinne. Jos taas sossujen mielestä ei ole niin sitten mietitään muita sukulaisia. Jos sukulaisia ei ole niin sitten etsitään muu paikka. Vaikka vanhemmat ja perhe nyt sopisivat asian, ja vanhemmat kuolevat siitä vaikka viiden vuoden päästä, perheen tilanne voi olla aivan toinen eivätkä he voikaan huolehtia lapsista, siksi sitä keskinäistä sopimusta ei voida pitää ehdottoman sitovana vaan tilanne pitää aina katsoa sitten kun se eteen tulee.

 

[haikaileva]

Olen lapsi. 14- vuotias. Aloin koko kysymystä miettimään muutama päivä sitten. Entäs jos vanhempani kuolisivat. Mitä minulle tapahtuisi ? Itse haluaisin mennä veljeni ja hänen kihlattunsa luokse. Olen hyvissä väleissä heihin, ja vaikka he asuvat pienessä kerrostalossa, nukkuisin vaikka lattialla, kunhan en joutuisi minnekkään lastenkotiin. Se olisi painajainen. Isovanhempani ovat vanhoja, enkä haluaisi että minusta tulisi vaivaa heille. Muiden sukulaisteni luona vierastaisin.. Kumpa voisin jotenkin jo varmistaa sen, että jos vanhempani lähiaikoina kuolisivat (jota en tietystikkään toivo) pääsisin veljelleni asumaan..

 

["kopsu"]

Olen lapsi. 14- vuotias. Aloin koko kysymystä miettimään muutama päivä sitten. Entäs jos vanhempani kuolisivat. Mitä minulle tapahtuisi ? Itse haluaisin mennä veljeni ja hänen kihlattunsa luokse. Olen hyvissä väleissä heihin, ja vaikka he asuvat pienessä kerrostalossa, nukkuisin vaikka lattialla, kunhan en joutuisi minnekkään lastenkotiin. Se olisi painajainen. Isovanhempani ovat vanhoja, enkä haluaisi että minusta tulisi vaivaa heille. Muiden sukulaisteni luona vierastaisin.. Kumpa voisin jotenkin jo varmistaa sen, että jos vanhempani lähiaikoina kuolisivat (jota en tietystikkään toivo) pääsisin veljelleni asumaan..

Toivottavasti vanhemmillesi ei käy mitään pahaa koskaan, mutta kysymykseesi että mihin joutuisit: Olet sen ikäinen, että oikeudessa kuullaan myös sinun mielipidettäsi asiasta (muistaakseni ikäraja n,12 tässä asiassa) ja voit esittää toiveen päästä veljesi luokse asumaan mikäli hänkin siihen suostuu Tavallisesti ikäisesi toive otetaan vahvasti huomioon päätöstä tehdessä.

 

[järkyttävää?]

eli siis valtio omistaa meidän lapset koska sossut saa päättää mihin lapset sijoitetaan, vanhempien kuoleman jälkeen?

 

["noo"]

Ja jotenkin toivoisin lasten päätyvän ihmisille joille ovat jo nyt todella rakkaita. Siskoni rakastaa lapsiani yli kaiken, omia ei vielä ole, mutta on sanonut että mielummin adoptoisi lapsen kuin tekisi biologista koska haluaisi antaa kodin jollekkin sitä tarvitsevalle eikä välttämättä tehdä lisää lapsia tähän maailmaan niin uskoisin hänen rakastavan lapsiamme yhä vaikka omiakin saisi. Hän ei ole vielä työelämässä, valmistuu nyt keväällä, mutta hyvä koulutus ainakin on ja jos vaan alan töitä saa tulee olemaan ihan hyvä tuloinenkin. Ikää hänellä nyt on 23v.

Onko teillä jotain vakavia sairauksia tai vaarallisia harrastuksia? Musta tuntuu erikoiselta, että mietit tätä näin paljon. Varmasti jokaiselle tulee mieleen, että mitä jos... Mutta eiköhän tuo ole todella epätodennäköistä noin yleensä.