Mitä jos SINULLE kävisi näin, mitä tekisit? *Rehellisesti*

[m]

Abortin tekisin.En halua enää raskaaksi.

 

[minä]

Ei tarvis ees miettiä muita vaihtoehtoja,tekisin ehdottomasti abortin!

 

[nöppönen]

Luulisi että jokainen joka on raiskattu, ottaa katumuspillerin ja otattaa sukupuolitautitestit

vaan kun ei se mene niin. moni ei puhu mitään eikä tee mitään.. toisaalta raiskaus voi tapahtua myös suojatusti.

 

[Lasisilmä]

Todennäköisesti pitäisin. Tilanne olisi kamala, mutta en kykenisi aborttiin. Uskon, että lapsi kestäisi sen, kun saisi kuulla taustansa. Lähipiirissäni on näin käynyt ja lapsi on erittäin kiitollinen äidilleen, vaikka asia koskettaakin.

Mie henk.koht. tekisin abortin.

Mutta tuossa edellisessä vastauksessa kalskahti tosi ikävästi korvaan yks juttu.
Että sen raiskaajan ja raiskatun lapsi "on erittäin kiitollinen äidilleen.."
Siis musta aivan kamala tilanne..Että se lapsi "joutuu" tuntemaan syyllisyyttä omasta syntymästään, ja sitämyöten on KIITOLLINEN omalle äidilleen.. Siis todella surullista. En mie meinaa etteikö tässä jokainen olis omalle äiteelleen kiitollien. Mutta uskosin että ilmeisen eri syistä.
Siis ymmärskö kukaan mitä mie tarkotan? :/

Mä tuskin kertoisin lapselle totuutta ihan sen takia ettei ala tuntea syyllisyyttä. Kertoisin hänen saaneen alkunsa yhden yön jutusta ja että en tiedä miehestä muuta kuin etunimen joten häntä ei pysty löytämään. Ei kaunista tuokaan, mutta parempi kuin kuulla olevansa seurausta raiskauksesta.

Just tätä mie tarkotin. Että kuka oikeesti menee sille lapselle kertomaan, että "sinä oot saanu alkus raiskauksesta!"
Ikipäivänä en ymmärrä, että jos sen lapsen on sitten päättänyt pitää,niin ehdointahdoin aiheuttaa sille tuollasen tilanteen..Siis että pitää olla kiitollisuudenvelassa omalle äidillee, ettei se mua abortoinut.

 

[No]

Todennäköisesti pitäisin. Tilanne olisi kamala, mutta en kykenisi aborttiin. Uskon, että lapsi kestäisi sen, kun saisi kuulla taustansa. Lähipiirissäni on näin käynyt ja lapsi on erittäin kiitollinen äidilleen, vaikka asia koskettaakin.

Mie henk.koht. tekisin abortin.

Mutta tuossa edellisessä vastauksessa kalskahti tosi ikävästi korvaan yks juttu.
Että sen raiskaajan ja raiskatun lapsi "on erittäin kiitollinen äidilleen.."
Siis musta aivan kamala tilanne..Että se lapsi "joutuu" tuntemaan syyllisyyttä omasta syntymästään, ja sitämyöten on KIITOLLINEN omalle äidilleen.. Siis todella surullista. En mie meinaa etteikö tässä jokainen olis omalle äiteelleen kiitollien. Mutta uskosin että ilmeisen eri syistä.
Siis ymmärskö kukaan mitä mie tarkotan? :/

Mä tuskin kertoisin lapselle totuutta ihan sen takia ettei ala tuntea syyllisyyttä. Kertoisin hänen saaneen alkunsa yhden yön jutusta ja että en tiedä miehestä muuta kuin etunimen joten häntä ei pysty löytämään. Ei kaunista tuokaan, mutta parempi kuin kuulla olevansa seurausta raiskauksesta.

Just tätä mie tarkotin. Että kuka oikeesti menee sille lapselle kertomaan, että "sinä oot saanu alkus raiskauksesta!"
Ikipäivänä en ymmärrä, että jos sen lapsen on sitten päättänyt pitää,niin ehdointahdoin aiheuttaa sille tuollasen tilanteen..Siis että pitää olla kiitollisuudenvelassa omalle äidillee, ettei se mua abortoinut.

Ja kun lapsi haluaa saada mahdollisimman paljon lisätietoja tästä yhdenyön jutusta löytääkseen isänsä, sinä sanoisit mitä? Kun lapsi raivostuisi ja väittäisi sinun salailevan tietoja, sanoisit mitä? Kun lapsi kyselisi sukulaisilta, tuttavilta, ystäviltäsi saadakseen johtolankoja isästään, sanoisit mitä?

Ihan näin kaverin isänselvitysyrityksiä seuranneena, ei se "jou yhdenyönjuttu nimeltä Veijo" riitä ihan kaikille vastaukseksi, kun halu tietää juuristaan on kova.

 

[MiiskuMuikkunen]

Raiskus sinäänsä jo suuri psyykkisesti raskas kokemus, ja siihen abortti vielä päälle... hmm. No jos elämäntilanne nykyinen, kaksi lasta ja mies, niin en kyllä pitäisi... :/ Mutta jos olisin ihan yksin, eikä olisi lapsia ennestään, niin ehkä pitäisinkin...

 

[punapaita]

Ehdottomasti abortti.

 

[Kiekuva Kinkku]

Tätä ei tarvitse edes miettiä: Abortti ilman muuta!

 

[PipariSuu]

Tosi vaikea sanoa. Riippuisi hyvin paljon siitä, miten itse pystyisin henkisesti menemään asian ohitse. Itse en varmaan pystyisi tekemään aborttia, mutta koska en ole tuollaiseen tilanteeseen joutunut, niin en voi sanoa varmaksi mitä tekisin. En tiedä edes pitäisinkö lapsen, jos en aborttia pystyisi tekemään vai adoptoisinko pois...

 

[Minttuhirviö]

Luultavasti synnyttäisin lapsen ja antaisin adoptoitavaksi.

 

[Lasisilmä]

Todennäköisesti pitäisin. Tilanne olisi kamala, mutta en kykenisi aborttiin. Uskon, että lapsi kestäisi sen, kun saisi kuulla taustansa. Lähipiirissäni on näin käynyt ja lapsi on erittäin kiitollinen äidilleen, vaikka asia koskettaakin.

Mie henk.koht. tekisin abortin.

Mutta tuossa edellisessä vastauksessa kalskahti tosi ikävästi korvaan yks juttu.
Että sen raiskaajan ja raiskatun lapsi "on erittäin kiitollinen äidilleen.."
Siis musta aivan kamala tilanne..Että se lapsi "joutuu" tuntemaan syyllisyyttä omasta syntymästään, ja sitämyöten on KIITOLLINEN omalle äidilleen.. Siis todella surullista. En mie meinaa etteikö tässä jokainen olis omalle äiteelleen kiitollien. Mutta uskosin että ilmeisen eri syistä.
Siis ymmärskö kukaan mitä mie tarkotan? :/

Mä tuskin kertoisin lapselle totuutta ihan sen takia ettei ala tuntea syyllisyyttä. Kertoisin hänen saaneen alkunsa yhden yön jutusta ja että en tiedä miehestä muuta kuin etunimen joten häntä ei pysty löytämään. Ei kaunista tuokaan, mutta parempi kuin kuulla olevansa seurausta raiskauksesta.

Just tätä mie tarkotin. Että kuka oikeesti menee sille lapselle kertomaan, että "sinä oot saanu alkus raiskauksesta!"
Ikipäivänä en ymmärrä, että jos sen lapsen on sitten päättänyt pitää,niin ehdointahdoin aiheuttaa sille tuollasen tilanteen..Siis että pitää olla kiitollisuudenvelassa omalle äidillee, ettei se mua abortoinut.

Ja kun lapsi haluaa saada mahdollisimman paljon lisätietoja tästä yhdenyön jutusta löytääkseen isänsä, sinä sanoisit mitä? Kun lapsi raivostuisi ja väittäisi sinun salailevan tietoja, sanoisit mitä? Kun lapsi kyselisi sukulaisilta, tuttavilta, ystäviltäsi saadakseen johtolankoja isästään, sanoisit mitä?

Ihan näin kaverin isänselvitysyrityksiä seuranneena, ei se "jou yhdenyönjuttu nimeltä Veijo" riitä ihan kaikille vastaukseksi, kun halu tietää juuristaan on kova.

Yksinkertaisesti sanoisin, että juttu oli vaikkapa sitten se yhdenyönjuttu laivalla. Mies ulkolainen.
Nimestä ei harmainta hajua.
Lapsi saisi mulle raivota ihan rauhassa. Ennemmin kestäisin sen, kuin sen, että lapsi tuntisi sisimmässään kiitollisuutta siitä etten häntä ole abortoinut, ja että isänsä on joku hullu raiskaaja.

 

[been there]

Hakisin jälkiehkäisypillerit heti teon jälkeen. Jollei sekään auttaisi, niin kaipa sitten olisi pakko aborttia harkita. Mitä vastaisin tuollaisesta tapauksesta syntyneelle lapselle, kun hän kysyisi isästään? "Joku outo ukko, joka kävi pusikossa käsiksi. En tiedä nimeä, kun poliisit ei saaneet kiinni."

 

[HelloShitty]

nappaisin jälkiehkäisytabun heti tapahtuman jälkeen niin ei tarvis meittiä vaihtoehtoa.

 

[Perhoinen84]

tekisin abortin,en ajattelisi yhtään sen enempää....se olisi parempi tuossa vaiheessa pitää tunteet ja järki erikseen

 

[Kokemuksesta tiedän]

nappaisin jälkiehkäisytabun heti tapahtuman jälkeen niin ei tarvis meittiä vaihtoehtoa.

Ei ne aina toimi..

 

[Aamuäree]

Abortti.

 

[leobard]

tekisin abortin. ei paljon tarviis miettii asiaa...

 

[Black Diamond]

Abortti koska henkisesti en kestäisi pitää lasta.Eikä olis varaakaan.

 

[jeps1]

Tää taitaa olla taas näitä juttuja joihin ei voi sanoa varmaa vastausta, ainakaan myönteistä, jollei joudu tuohon tilanteeseen ihan irl.
Kauniita ajatuksia voi olla nyt siitä miten ei antaisi lapsen alulle saamis-tilanteen vaikuttaa loppuelämään, mutta menisikö sittenkään kaikki niin.
Tai sitten se varma abortoitsija niin siinäkin voi mieli tehdä tepposet.

Ainoa mikä tässä lohduttaa niin on se, että tuollaisen tapahtuman jälkeen jälkiehkäisy on aina saatavilla.

 

[Sopraano]

En abortoisi. Kantaisin lapsen ja hänen synnyttyään, jos asia olisi kamalan vaikea vielä mulle, antaisin adoptioon. Mutta jos ei, niin pitäisin.

 

[ehkä tähän on vaikea vastata jos ei ole raiskattu]

Jos olisin tullut kaiken paskan päälle raskaaksi, en olisi harkinnut hetkeäkään vaan olisi abortoinut 100%.
Se taakka mitä raiskattu kantaa lopun elämää ja se tieto ettei tekijää saatu kiinni, se pelko. En, enkä muuten usko, että kukaan haluaa siitä elävää muistoa VAIKKA lapsi onkin viaton, mutta silti.

 

[vieras]

Todellakin tekisin abortin! Jokaisella lapsella on oikeus isään, mutta tuossa tapauksessa sillä isällä ei ole oikeutta elämään!!!! :kieh:

 

[r u u s a]

Ei musta ole jo alkunsa saaneita lapsia eliminoimaan.

Sitten olisin, niin ikävää kuin se onkin, yhdeksään kuukautta raskaana ja sen jälkeen nauttisin vauvastani.

(lapset ovat ihania, raskausaika syvältä )

 

[Näkymätön Ninni]

Uskaltaiskohan..

Nooh.. Minut raiskattiin kun olin just täyttänyt kolmetoista ja neitsyt siis vielä, menin sekaisin, vuoden olin "horroksessa" mutta siis silloin ajattelin että olisin vauvan pitänyt ettei olisi ollut vauvan vika ja toisaaltaan varmaan toivoinkin joskus että olisin ollut raskaana, mutta siis olinkin lapsi silloin vielä.

Nykyään en varmastikaan kykenisi pitämään ja siis menisin ottamaan jälkiehkäsypillerin samalla kun tehtäisiin tutkimus, silloin ei varmaan tollasia pillereitä ollut..

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Ellei jälkiehkäisy olisi tehnyt tehtäväänsä, tekisin abortin. Tekisin nytkin, jos ihan "normi vahinko" sattuisi.