Mitä inhooN eniten omassa sukupolvessani

[rallen]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

 

[palma]

Eikä mun tuntemat köyhät ole keskimäärin mitenkään vähemmän itsekkäitä kuin rikkaat. Yhtä lailla oma napa ja oman perheen etu on kaikilla ekana mielessä, niinkuin nyt ihmisillä yleensä. Toki köyhällä on se optio, että voi aina väittää että muka antais omastaan jos olis mitä antaa, vaan varsin kitsaitapa nuo ovat olleet huomioimaan ketään silloinkaan kun se olisi onnistunut ihan ilman mitään aineellisia uhrauksia (esim. lastenhoito- tai muuttoavun muodossa).

Samaa mieltä. Joutavaa länkytystä leimata rikkaat toisten riistäjiksi ja köyhät Maria Magdalenoiksi, koska kuspäitä on joka sosiaaliluokissa. Mitenhän joku hyvätuloinen oikein köyhempiään riistää, kun samalla maksaa 45% veroa tuloistaan?

Turha väittää, etteikö se olisi myös osin itsestä kiinni, miten rahakkaaksi elämänsä saa järjestettyä. Miljonäärejä tulee harvasta, mutta työttömien lapsesta voi helpostikin tulla mukavasti toimeentuleva, jolla on varaa halutessaan hankkia asunto, auto ja lomaosake reilusti ennen eläkepäiviään. Toki voi myös hehkuttaa ikuisella köyhyydellään, mutta asennettaan ei kannata ainakaan lapsilleen siirtää. Voivat vielä alkaa toteuttamaan samaa kaavaa.

 

[ap]

"Pahin mahdollinen on köyhä, joka johonkin merkilliseen subjektiiviseen kansalaisoikeuteen vedoten pyrkii varakkaaman kukkarolle saadakseen samat hyödykkeet itselleenkin. Muuten ei perse penkistä nouse asiantilan muuttamiseksi."
Ei suinkaan armaani, pahin mahdollinen on rikas, joka kuvittelee että johonkin merkilliseen materiaan vedoten voi alistaa kaikki rehellistä työtä tekevät ja vaatimattomat ihmiset (lue: ne, joilla elämässä on muitakin arvoja kuin materia) muka kunnioittamaan ja arvostamaan itseään. Perse ei monellakaan "rikkaalla" penkistä nouse siinä missä esim. tällä köyhällä. Ja vakava sosiaalitapaus: suomalaisen yhteiskuntaopin pitkä oppimäärä on hyväksytysti läpäisty. Tervetuloa itse suomalaiseen todellisuuteen.
Ainiin: olen korkeakoulutettu aina työelämässä ollut yh. Keskimääräiset työtunnit 50 h/vko. En ole tällä päässyt rikastumaan. Enkä kärkykään rikkauksia, mutta nuoleskelemaan en ala!

En ole 40 vuoden aikana törmännyt tällaiseen käsitteeseen kuin rikkaiden nuoleminen. Minä tai kukaan lähipiirissäni ei ole sellaista joutunut harrastamaan. Tuo ettet ole päässyt rikastumaan, ei ole niiden vika, jotka ovat päässeet. Minä uskon siihen, että aika pitkälle jokainen on oman onnensa seppä. Tähän on suomalainen vanha sananlaskukin: Niin makaa kuin petaa.

kyllä moni rikas luulee muiden kumartavan hänelle ja ihailevan. itse en harrasta koska en tunne kuin yhden rikkaan joka oli myös antelias. kaikki muut rikkaat varastaisivat sen viimeisen sentin köyhältä lapselta ja vaatisivat kunnioitusta koska ovat mielestän niin erinomaisia.

 

"Pahin mahdollinen on köyhä, joka johonkin merkilliseen subjektiiviseen kansalaisoikeuteen vedoten pyrkii varakkaaman kukkarolle saadakseen samat hyödykkeet itselleenkin. Muuten ei perse penkistä nouse asiantilan muuttamiseksi."
Ei suinkaan armaani, pahin mahdollinen on rikas, joka kuvittelee että johonkin merkilliseen materiaan vedoten voi alistaa kaikki rehellistä työtä tekevät ja vaatimattomat ihmiset (lue: ne, joilla elämässä on muitakin arvoja kuin materia) muka kunnioittamaan ja arvostamaan itseään. Perse ei monellakaan "rikkaalla" penkistä nouse siinä missä esim. tällä köyhällä. Ja vakava sosiaalitapaus: suomalaisen yhteiskuntaopin pitkä oppimäärä on hyväksytysti läpäisty. Tervetuloa itse suomalaiseen todellisuuteen.
Ainiin: olen korkeakoulutettu aina työelämässä ollut yh. Keskimääräiset työtunnit 50 h/vko. En ole tällä päässyt rikastumaan. Enkä kärkykään rikkauksia, mutta nuoleskelemaan en ala!

En ole 40 vuoden aikana törmännyt tällaiseen käsitteeseen kuin rikkaiden nuoleminen. Minä tai kukaan lähipiirissäni ei ole sellaista joutunut harrastamaan. Tuo ettet ole päässyt rikastumaan, ei ole niiden vika, jotka ovat päässeet. Minä uskon siihen, että aika pitkälle jokainen on oman onnensa seppä. Tähän on suomalainen vanha sananlaskukin: Niin makaa kuin petaa.

kyllä moni rikas luulee muiden kumartavan hänelle ja ihailevan. itse en harrasta koska en tunne kuin yhden rikkaan joka oli myös antelias. kaikki muut rikkaat varastaisivat sen viimeisen sentin köyhältä lapselta ja vaatisivat kunnioitusta koska ovat mielestän niin erinomaisia.

Kannattaisi varmaan ottaa lääkkeesi ja mennä nukkumaan. Ei sitten aamulla harmita ne lasten lentoliputkaan niin paljoa.

 

[ap]

"Mä tarkotan sitä, että oletetaan saavan samoja etuja kuin rikkaammat, mutta joko ilmaseksi tai sitten vähintään jollakin suurella alella."
Niin mutta tajuatteko te ollenkaan, että lähes kaikki maailman (ja Suomen) rikkaat ovat saaneet rikkautensa muualta kuin rehellisestä työstä: perimällä, keinottelemalla, rikoksilla. Miksi näiden annettaisiin nauttia elämästä hyvällä omallatunnolla enemmän kuin jonkun köyhän. Tämähän juuri on sitä rikkaiden kumartelua ("olet hyvä ja kunnollinen vain koska olet rikas"). Ei muuta kuin rikkaudet uusjakoon! Kaikki on kuitenkin alunperin lähtöisin Äitimaasta, ahneet ne luonnonvarat anasti ja niistä rikkautensa teki.

Ei se kyllä ihan noin mene. Kannattaisi tutustua hiukan suomalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan. Tuskin sinäkään olisit valmis jakelemaan ansaitsemiasi rahoja muille vain siksi, että jonkun mielestä olet keinotellut tai perinyt.

Juuri noin se menee. Suomalaiset rikkaat ovat rikastuneet vain koksa jollekin ei maksettu asiallista korvaust.a teetettiin sikasuuria taloja koristeluin, jotka vaativat vuosia tehdä teetettiin lapiolla pellot, viljeltiin maat toisen (torpparin) selkänahasta.
kukaan ei ole koskaan omalla työllä rikastunut. työllä kyllä rikastuu ja vain työllä. mutta ei omalla. kukaan ei ehdi eikä jaksa niin paljon työtä tehdä että omalla työllä rikastuisi.

Asia näyttäisi sinua kiinnostavan, mutta suu vaahdossa omien väärien mielipiteiden huutaminen ei auta. On vaikea oppia (tai opettaa), jos ei ymmärrä kaikkea asiaan liittyvää. Yhteiskuntatieteistä on hyvä aloittaa.

heh. todella vakuuttavaa on sinun "perustelut". eli minä en ymmärrä mitään. toki ymmärrän ja olen historian oppimäärät lukenut.

No minusta tuntuu näiden kirjoituksiesi perusteella, että sinulla on vähän mennyt puurot ja vellit sekaisin. En toki väittänyt ettet tiedä mitään, mutta en ymmärrä, tai oikeastaan löytänyt perusteluita omille väitteillesi. Haiskahtaa vähän asenteelliseltakin.

no tuota, itse et perusetle mitenkään väitettäsi. toteat vain että näin on. että lue. minä sanon sinulle. lue. ja viisastu:

esim. henning mankell: kiinalainen.
dickensiä ym.

 

[vieras]

Mitä ihmettä tarkoitat oikein tuolla nuoleskelulla, se on jäänyt minulle tässä vähän avoimeksi? Miten se, että kaikki maksavat saman hinnan jostain tuotteesta tai palvelusta, on rikkaiden nuoleskelua tai köyhien alistamista?

Ja joo, olen itsekin köyhä korkeakoulutettu. Mutta tiedostan koko ajan, että vähän erilaisella alavalinnalla voisin olla tällä koulutustasolla ja työtuntien määrällä erittäinkin hyvätuloinen ja minulla olisi ollut hyvät mahdollisuudet tähän ikään mennessä kartuttaa jo aikalailla omaisuutta ihan ilman minkäänlaisia perintöjä. Jos se nyt olisi arvoihini kuulunut, arvostan kuitenkin henkilökohtaisesti enemmän kiinnostuksenkohteitani vastaavaa työtä, vaikka siitä maksetaankin tiettyjen yhteiskunnallis-taloudellisten tosiseikkojen seurauksena surkeasti. Enkä koe silti itseäni mitenkään rikkaiden riistämäksi tai alistamaksi tai koe nuolevani kenenkään persettä.

no tuota, tarkoitan perseennuoleskelulla kaikkea sellaista, että esim. jos joku vähän vilauttaa olevansa rikas, tämä saa kaikkea ilmaista muilta, esim. hänen lapsiaan viedän kilpaa harrastuksiin ja hänelle itselleen annetaan ilmaisuuksia ja hyvänsyuopuutta jne.

jos joku kertoo ostaneensa 10 000 eurolla vauvanvaatetta, saa oikein myönteisen ketjun aikaiseksi täällä ja jos taas joku kehtaa sanoa että on rahapulaa, niin mitä olen ketjuja lukenut alkaa sylkeminen ja sättiminen. (ja ei, minä en ole kirjoittanut näitä, aina on ollut tiliillä rahaa tarpeeksi.

Itse ajattelen opiskelusta niin, että mahdollisesti opiskelemaalla lääkäriksi voisin ollla hyvätuloinen. mutta rikas? tuskin.

muuten en usko koulutuksen tai työnteon vaurastuttavan. moni köyhä tekee ilmaiseksi harjoittelijan pestiä toisensa jälkeen, täyttä työtä, on tukityöpaikkaa jne.

ja suurin osa rikkaista makaa perse homeessa.

Tämä ei kyllä mitenkään vastaa mun kokemustani arkielämästä ja ihmisistä. Päinvastoin jos jollain vaikuttais olevan rahaa, siitä pyrkivät kyllä hyötymään lähipiirissä kaikki, välillä tosi törkeästi ja läpinäkyvästikin. Oikeastaan tähän näyttäisi riittävän jo se, että pienituloisessa opiskelijaporukassa yksi melkein yhtä pienituloinen omistaa auton: kyllä riittää kyydin pummijoita, eikä tietoakaan että kukaan tarjoaisi bensarahaa. Kuvitellaan, että kyllä sillä on varaa bensaan muidenkin kuskaamisiin, kun sillä oli varaa tohon autoonkin.

Tietty vaikka aina tosi avokätisesti tippejä jakava voi saada joskus ilmaisen juoman tai sisäänpääsyn, mutta sen arvo ei ole murto-osaakaan siitä rahamäärästä, mitä hän on ilmaiseksi kohteliaana eleenä jakanut (tämä vain esimerkki, kuten tuo autojuttukin). Jollain tavalla se "ilmainen lounas" on aina maksettava. Ja niitä ilmaisia pieniä kaupanpäällisiä tai erikoiskohtelua ei todellakaan saa pelkästään olemalla rikas, vaan sillä, että osoittaa auliutta käyttää rahojaan vaadittua enemmänkin kyseiseen palveluntarjoajaan.

Ton 10000 euron vauvanvaateketjun positiivisia kommentteja pidin itse pelkkänä huumorina, tuskin kukaan otti tuota aloitusta tosissaan

 

[vakava sosiaalitapaus]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi saa vanhemmiltaan mitään pesämunia. Minä en saanut. Seuraavalla viikolla, kun olin saanut vakituisen työn, astelin pankkiin ja hain lainaa. Koko summan edestä, tosin minulla oli henkilötakaaja. Opiskelin 90-luvulla alaa, josta tiesin irtoavan vähän enemmän rahaa, koska tarvitsin sitä. Elelin aika säästeliäästi ja tein pientä bisnestä välissä ostamalla halvalla ja myymällä vähän kalliimmalla, ja sain asuntolainan 12 vuodessa maksettua.

Vasta vanhemmalla iällä sain lapsen ja päätin alkaa opiskelemaan uudestaan, sitä unelmieni alaa. Mietin pitkään kumpaa haluan, lisää lapsia vai uuden ammatin. Halusin uuden ammatin ja opiskeluun oli varaa, koska asunto oli oma ja pankista saa lainaa tätä varten. Sain myös aikuiskoulutustukea, koska olin jo ollut pitkään töissä.

Minäkin olen nykyisin yh, ja silti pärjään mielestäni oikein hyvin. Elämä on valintoja. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki rikastuisivat tai omistaisivat yhtä paljon, mutta meistä itsestämme se on paljon kiinni millaisen elämän saamme.

 

[Keittiönoita]

"Mä tarkotan sitä, että oletetaan saavan samoja etuja kuin rikkaammat, mutta joko ilmaseksi tai sitten vähintään jollakin suurella alella."
Niin mutta tajuatteko te ollenkaan, että lähes kaikki maailman (ja Suomen) rikkaat ovat saaneet rikkautensa muualta kuin rehellisestä työstä: perimällä, keinottelemalla, rikoksilla. Miksi näiden annettaisiin nauttia elämästä hyvällä omallatunnolla enemmän kuin jonkun köyhän. Tämähän juuri on sitä rikkaiden kumartelua ("olet hyvä ja kunnollinen vain koska olet rikas"). Ei muuta kuin rikkaudet uusjakoon! Kaikki on kuitenkin alunperin lähtöisin Äitimaasta, ahneet ne luonnonvarat anasti ja niistä rikkautensa teki.

Jos kaikki maailman vauraus jaettaisiin tänään tasan jokaiselle maailman ihmiselle, jo ylihuomenna yhdellä olisi taas vähemmän ja toisella enemmän.

 

[vieras]

Mä en tunne juuri ketään, joka olisi vanhemmiltaan saanut minkäänlaista mainittavaa pesämunaa. Ja harvan kotoa muuttaneen vanhemmat myöskään tukevat enää opinnoissa mitenkään, itse niihin on motivoiduttava.

Sen myönnän, että sinulla rallen on käynyt huono tuuri monessa asiassa elämässäsi. Mutta eivät asiat välttämättä olisi mitenkään sen paremmin, vaikka ne vanhemmat ja isovanhemmat olisivat olleetkin elämässäsi.

 

[ap]

"Mä tarkotan sitä, että oletetaan saavan samoja etuja kuin rikkaammat, mutta joko ilmaseksi tai sitten vähintään jollakin suurella alella."
Niin mutta tajuatteko te ollenkaan, että lähes kaikki maailman (ja Suomen) rikkaat ovat saaneet rikkautensa muualta kuin rehellisestä työstä: perimällä, keinottelemalla, rikoksilla. Miksi näiden annettaisiin nauttia elämästä hyvällä omallatunnolla enemmän kuin jonkun köyhän. Tämähän juuri on sitä rikkaiden kumartelua ("olet hyvä ja kunnollinen vain koska olet rikas"). Ei muuta kuin rikkaudet uusjakoon! Kaikki on kuitenkin alunperin lähtöisin Äitimaasta, ahneet ne luonnonvarat anasti ja niistä rikkautensa teki.

Jos kaikki maailman vauraus jaettaisiin tänään tasan jokaiselle maailman ihmiselle, jo ylihuomenna yhdellä olisi taas vähemmän ja toisella enemmän.

tämäkin voi olla totta. mutta rahan uusjako ei tapahtuisi siksi että joku tekisi kovasti työtä, vaan siksi että on liian kilttejä ihmisiä jotka antaisivat omansa pois ja on ahneita ja liskoja perse homeessa makaavia hyväksikäyttäjiä, jotka jollain konstilla saisivat sen kiltin ja ahkeran työpanoksen tai rahan.

 

[vieras]

Mitä sieniä sä ap oikein syöt? Mulle kans...

 

[Keittiönoita]

tämäkin voi olla totta. mutta rahan uusjako ei tapahtuisi siksi että joku tekisi kovasti työtä, vaan siksi että on liian kilttejä ihmisiä jotka antaisivat omansa pois ja on ahneita ja liskoja perse homeessa makaavia hyväksikäyttäjiä, jotka jollain konstilla saisivat sen kiltin ja ahkeran työpanoksen tai rahan.

On myös niitä, jotka myy ja niitä, jotka ostaa. Raha vaihtaa omistajaa. Ei kaikki ole toisen hyväksikäyttöä.

 

[ap]

Mä en tunne juuri ketään, joka olisi vanhemmiltaan saanut minkäänlaista mainittavaa pesämunaa. Ja harvan kotoa muuttaneen vanhemmat myöskään tukevat enää opinnoissa mitenkään, itse niihin on motivoiduttava.

Sen myönnän, että sinulla rallen on käynyt huono tuuri monessa asiassa elämässäsi. Mutta eivät asiat välttämättä olisi mitenkään sen paremmin, vaikka ne vanhemmat ja isovanhemmat olisivat olleetkin elämässäsi.

peesi tälle. on totta että moni saa apua. Mutta on myös paljon vanhemipia, jotka eivät annna mitään apua lapsilleen. vaikka olisivat varakkaita.

ja näille lapsille ei aina käy hyvin.
vakava sosiaalitapaus: missä iässä sinä muutit kotoa pois ja saitko vielä apua sen jälkeen?

 

[rallen]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi saa vanhemmiltaan mitään pesämunia. Minä en saanut. Seuraavalla viikolla, kun olin saanut vakituisen työn, astelin pankkiin ja hain lainaa. Koko summan edestä, tosin minulla oli henkilötakaaja. Opiskelin 90-luvulla alaa, josta tiesin irtoavan vähän enemmän rahaa, koska tarvitsin sitä. Elelin aika säästeliäästi ja tein pientä bisnestä välissä ostamalla halvalla ja myymällä vähän kalliimmalla, ja sain asuntolainan 12 vuodessa maksettua.

Vasta vanhemmalla iällä sain lapsen ja päätin alkaa opiskelemaan uudestaan, sitä unelmieni alaa. Mietin pitkään kumpaa haluan, lisää lapsia vai uuden ammatin. Halusin uuden ammatin ja opiskeluun oli varaa, koska asunto oli oma ja pankista saa lainaa tätä varten. Sain myös aikuiskoulutustukea, koska olin jo ollut pitkään töissä.

Minäkin olen nykyisin yh, ja silti pärjään mielestäni oikein hyvin. Elämä on valintoja. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki rikastuisivat tai omistaisivat yhtä paljon, mutta meistä itsestämme se on paljon kiinni millaisen elämän saamme.

Tässä ei ollut ollenkaan kyse siitä, että kaikki haluaisivat rikastua. On minulla ollut rikastumisen mahdollisuus avioliiton kautta (ei ole läppä!). Valitsin kuitenkin vapauteni (ja köyhyyden), koska en ollut tyyppiin rakastunut. Se mikä tässä ketjussa ärsyttää, on juuri kyseinen "nuoleskelu" mistä nyt olen raivokkaasti joitakin syyttänyt. Eli että et voi kritisoida materian palvontaa leimatutumatta kateelliseksi ja katkeraksi. Samalla periaatteella kaikki lapsettomat, jotka kritisoivat jotakin lapsiperheissä, ovat vain kateellisia. Olen lukenut kaikki - hyvät - argumentit ajatuksella läpi, mutta silti pysyn väitteessäni: rikkauden tavoittelu on yksi suurimmista yleismaailmallisen pahoinvoinnin syistä, ja siksi sen saavuttaneita EI pidä kunnioittaa ja arvostaa. Ei tarvitse aktiivisesti halveksiakaan, mutta todellakaan rikkaus ei tee ihmistä paremmaksi.
Lukekaapa vakavan sosiaalitapauksen ja rallenin viimeiset viestit vielä kerran. Eikö vaan sittenkin jää ajatus, että rallen epäonnistui ja sos tap onnistui? Mutta oliko todella niin..?

 

[vakava sosiaalitapaus]

tämäkin voi olla totta. mutta rahan uusjako ei tapahtuisi siksi että joku tekisi kovasti työtä, vaan siksi että on liian kilttejä ihmisiä jotka antaisivat omansa pois ja on ahneita ja liskoja perse homeessa makaavia hyväksikäyttäjiä, jotka jollain konstilla saisivat sen kiltin ja ahkeran työpanoksen tai rahan.

On myös niitä, jotka myy ja niitä, jotka ostaa. Raha vaihtaa omistajaa. Ei kaikki ole toisen hyväksikäyttöä.

Eläköön markkinatalous

Mä lähden nyt nukkumaan ja suosittelen sitä vakavasti ap:llekin.

 

[ap]

Esim. oman puolison vanhemmat olivat vain haittana miehen opiskelussa, eivät todellakaan motivoineet. heille lukeminen ei ole työtä, joten olivat koko ajan usuttamassa miestä tekemään heille ilmaiseksi työtä kuten remontointia jne.

 

[vieras]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi saa vanhemmiltaan mitään pesämunia. Minä en saanut. Seuraavalla viikolla, kun olin saanut vakituisen työn, astelin pankkiin ja hain lainaa. Koko summan edestä, tosin minulla oli henkilötakaaja. Opiskelin 90-luvulla alaa, josta tiesin irtoavan vähän enemmän rahaa, koska tarvitsin sitä. Elelin aika säästeliäästi ja tein pientä bisnestä välissä ostamalla halvalla ja myymällä vähän kalliimmalla, ja sain asuntolainan 12 vuodessa maksettua.

Vasta vanhemmalla iällä sain lapsen ja päätin alkaa opiskelemaan uudestaan, sitä unelmieni alaa. Mietin pitkään kumpaa haluan, lisää lapsia vai uuden ammatin. Halusin uuden ammatin ja opiskeluun oli varaa, koska asunto oli oma ja pankista saa lainaa tätä varten. Sain myös aikuiskoulutustukea, koska olin jo ollut pitkään töissä.

Minäkin olen nykyisin yh, ja silti pärjään mielestäni oikein hyvin. Elämä on valintoja. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki rikastuisivat tai omistaisivat yhtä paljon, mutta meistä itsestämme se on paljon kiinni millaisen elämän saamme.

Tässä ei ollut ollenkaan kyse siitä, että kaikki haluaisivat rikastua. On minulla ollut rikastumisen mahdollisuus avioliiton kautta (ei ole läppä!). Valitsin kuitenkin vapauteni (ja köyhyyden), koska en ollut tyyppiin rakastunut. Se mikä tässä ketjussa ärsyttää, on juuri kyseinen "nuoleskelu" mistä nyt olen raivokkaasti joitakin syyttänyt. Eli että et voi kritisoida materian palvontaa leimatutumatta kateelliseksi ja katkeraksi. Samalla periaatteella kaikki lapsettomat, jotka kritisoivat jotakin lapsiperheissä, ovat vain kateellisia. Olen lukenut kaikki - hyvät - argumentit ajatuksella läpi, mutta silti pysyn väitteessäni: rikkauden tavoittelu on yksi suurimmista yleismaailmallisen pahoinvoinnin syistä, ja siksi sen saavuttaneita EI pidä kunnioittaa ja arvostaa. Ei tarvitse aktiivisesti halveksiakaan, mutta todellakaan rikkaus ei tee ihmistä paremmaksi.
Lukekaapa vakavan sosiaalitapauksen ja rallenin viimeiset viestit vielä kerran. Eikö vaan sittenkin jää ajatus, että rallen epäonnistui ja sos tap onnistui? Mutta oliko todella niin..?

mä näen yhden eron heti - sä vaikutat katkeralta ja vähän kitkerältä, kun taas vakava sos.tapaus on tyytyväinen elämäänsä eikä sen napaa kaivele muiden rikkaudet.

 

[ap]

tämäkin voi olla totta. mutta rahan uusjako ei tapahtuisi siksi että joku tekisi kovasti työtä, vaan siksi että on liian kilttejä ihmisiä jotka antaisivat omansa pois ja on ahneita ja liskoja perse homeessa makaavia hyväksikäyttäjiä, jotka jollain konstilla saisivat sen kiltin ja ahkeran työpanoksen tai rahan.

On myös niitä, jotka myy ja niitä, jotka ostaa. Raha vaihtaa omistajaa. Ei kaikki ole toisen hyväksikäyttöä.

Eläköön markkinatalous

Mä lähden nyt nukkumaan ja suosittelen sitä vakavasti ap:llekin.

hm. entä se suomen yhteiskuntapolitiikka? haluatko valottaa millä tavalla suomen rikkaat ovat omasta selkänahasta rikastuneet?

vai onko kuitenkin niin että ihminen on rikas koska ajoi toisen niin ahtaalle. piti tehdä sen torpan vastineeksi aaamusta iltaan rikkaalle työtä... jotta tämä sai makoilla perse homeessa.

Joillekin, tai lähes kaikille on aivan käsittämätön ajatus, että jonkun ihmisen elämäntavoite ei ole rikastua. he eivät voi tuota uskoa.

 

[vieras]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi saa vanhemmiltaan mitään pesämunia. Minä en saanut. Seuraavalla viikolla, kun olin saanut vakituisen työn, astelin pankkiin ja hain lainaa. Koko summan edestä, tosin minulla oli henkilötakaaja. Opiskelin 90-luvulla alaa, josta tiesin irtoavan vähän enemmän rahaa, koska tarvitsin sitä. Elelin aika säästeliäästi ja tein pientä bisnestä välissä ostamalla halvalla ja myymällä vähän kalliimmalla, ja sain asuntolainan 12 vuodessa maksettua.

Vasta vanhemmalla iällä sain lapsen ja päätin alkaa opiskelemaan uudestaan, sitä unelmieni alaa. Mietin pitkään kumpaa haluan, lisää lapsia vai uuden ammatin. Halusin uuden ammatin ja opiskeluun oli varaa, koska asunto oli oma ja pankista saa lainaa tätä varten. Sain myös aikuiskoulutustukea, koska olin jo ollut pitkään töissä.

Minäkin olen nykyisin yh, ja silti pärjään mielestäni oikein hyvin. Elämä on valintoja. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki rikastuisivat tai omistaisivat yhtä paljon, mutta meistä itsestämme se on paljon kiinni millaisen elämän saamme.

Tässä ei ollut ollenkaan kyse siitä, että kaikki haluaisivat rikastua. On minulla ollut rikastumisen mahdollisuus avioliiton kautta (ei ole läppä!). Valitsin kuitenkin vapauteni (ja köyhyyden), koska en ollut tyyppiin rakastunut. Se mikä tässä ketjussa ärsyttää, on juuri kyseinen "nuoleskelu" mistä nyt olen raivokkaasti joitakin syyttänyt. Eli että et voi kritisoida materian palvontaa leimatutumatta kateelliseksi ja katkeraksi. Samalla periaatteella kaikki lapsettomat, jotka kritisoivat jotakin lapsiperheissä, ovat vain kateellisia. Olen lukenut kaikki - hyvät - argumentit ajatuksella läpi, mutta silti pysyn väitteessäni: rikkauden tavoittelu on yksi suurimmista yleismaailmallisen pahoinvoinnin syistä, ja siksi sen saavuttaneita EI pidä kunnioittaa ja arvostaa. Ei tarvitse aktiivisesti halveksiakaan, mutta todellakaan rikkaus ei tee ihmistä paremmaksi.
Lukekaapa vakavan sosiaalitapauksen ja rallenin viimeiset viestit vielä kerran. Eikö vaan sittenkin jää ajatus, että rallen epäonnistui ja sos tap onnistui? Mutta oliko todella niin..?

No mutta musta rikkaiden nuoleskelua nimenomaan on se, että köyhät ja keskituloisetkin alkavat tavoitella heidän elämäntyyliään sen sijaan, että perustaisivat elämänsä, onnenlähteensä ja vapaa-ajanviettotapansa epämaterialistiselle pohjalle. Esim. että hyväksyttäisiin, ettei ulkomaanmatkoihin ole meidän perheellä varaa, mutta hyvän loman voi viettää vaikka kotonakin eikä siihen tarvita paljoa rahaa.

Materianpalvonnan arvostelu on minusta aika huteralla pohjalla, jos itse samalla haikailee materiaa ja syyttää erilaisia epäreiluja talouden mekanismeja tai yhteiskunnan rakenteita siitä, että on aineellisesta loistosta jäänyt vähän osattomammaksi kuin joku toinen.

Olen ihan samaa mieltä, että rikkauden tavoittelu on syynä paljoon pahaan. Mutta eivät minusta mitenkään sen vähemmän halveksuttavia ole tätä elämäntapaa kadehtivat ja haikailevat köyhät kuin todelliset rikkaat.

 

[ap]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi saa vanhemmiltaan mitään pesämunia. Minä en saanut. Seuraavalla viikolla, kun olin saanut vakituisen työn, astelin pankkiin ja hain lainaa. Koko summan edestä, tosin minulla oli henkilötakaaja. Opiskelin 90-luvulla alaa, josta tiesin irtoavan vähän enemmän rahaa, koska tarvitsin sitä. Elelin aika säästeliäästi ja tein pientä bisnestä välissä ostamalla halvalla ja myymällä vähän kalliimmalla, ja sain asuntolainan 12 vuodessa maksettua.

Vasta vanhemmalla iällä sain lapsen ja päätin alkaa opiskelemaan uudestaan, sitä unelmieni alaa. Mietin pitkään kumpaa haluan, lisää lapsia vai uuden ammatin. Halusin uuden ammatin ja opiskeluun oli varaa, koska asunto oli oma ja pankista saa lainaa tätä varten. Sain myös aikuiskoulutustukea, koska olin jo ollut pitkään töissä.

Minäkin olen nykyisin yh, ja silti pärjään mielestäni oikein hyvin. Elämä on valintoja. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki rikastuisivat tai omistaisivat yhtä paljon, mutta meistä itsestämme se on paljon kiinni millaisen elämän saamme.

Tässä ei ollut ollenkaan kyse siitä, että kaikki haluaisivat rikastua. On minulla ollut rikastumisen mahdollisuus avioliiton kautta (ei ole läppä!). Valitsin kuitenkin vapauteni (ja köyhyyden), koska en ollut tyyppiin rakastunut. Se mikä tässä ketjussa ärsyttää, on juuri kyseinen "nuoleskelu" mistä nyt olen raivokkaasti joitakin syyttänyt. Eli että et voi kritisoida materian palvontaa leimatutumatta kateelliseksi ja katkeraksi. Samalla periaatteella kaikki lapsettomat, jotka kritisoivat jotakin lapsiperheissä, ovat vain kateellisia. Olen lukenut kaikki - hyvät - argumentit ajatuksella läpi, mutta silti pysyn väitteessäni: rikkauden tavoittelu on yksi suurimmista yleismaailmallisen pahoinvoinnin syistä, ja siksi sen saavuttaneita EI pidä kunnioittaa ja arvostaa. Ei tarvitse aktiivisesti halveksiakaan, mutta todellakaan rikkaus ei tee ihmistä paremmaksi.
Lukekaapa vakavan sosiaalitapauksen ja rallenin viimeiset viestit vielä kerran. Eikö vaan sittenkin jää ajatus, että rallen epäonnistui ja sos tap onnistui? Mutta oliko todella niin..?

mä näen yhden eron heti - sä vaikutat katkeralta ja vähän kitkerältä, kun taas vakava sos.tapaus on tyytyväinen elämäänsä eikä sen napaa kaivele muiden rikkaudet.

hm. just. jos kritisoi rikkaiden takaliston nuoleskelua on katkera ja kateellinen. ja jos veisaa sitä virttä, jokainen on oman onnen seppä ja rikkaat ovat hyviä ja ahkeria, sitä yleisesti hyväksyttyä litaniaa, on optimisteinen hyvä ihmienn.

sitä nuoleskelua taas.

 

[rallen]

"mä näen yhden eron heti - sä vaikutat katkeralta ja vähän kitkerältä, kun taas vakava sos.tapaus on tyytyväinen elämäänsä eikä sen napaa kaivele muiden rikkaudet."
No niinpä toimit just niinkuin sanoin: jos kritisoi, on heti katkera. Etkä tod näk edes näe vaivaa lukea kommentoimiasi viestejä kunnolla (tai ajatuksella, jos kykenet ajatukseen).
Jeesus käytti vertauskuvia ja kun olen vähän kuin Jeesus (sekään ei kerännyt materiaa ja sitä halveksittiin) tässä yks vertauskuva. Ihminen on lihava ja tyytyväinen itseensä sellaisena. Kun se kuitenkin kuulee ihmisten puhuvan, että lihavat ovat aina laiskoja, sitä alkaa harmittamaan moinen, ja yrittää korjata epäkohdan. Sensijaan että ihmiset kuuntelisivat, he ajattelevatkin: nyt osuttiin arkaan kohtaan, tyyppi haluais laihtua, mutta ei siihen pysty, siksi se nyt selittää. PS. En ole lihava. PS2. Tunnen aidosti itseensä tyytyväisiä lihavia.
Ei tainnut metafora mennä perille

 

[ap]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi saa vanhemmiltaan mitään pesämunia. Minä en saanut. Seuraavalla viikolla, kun olin saanut vakituisen työn, astelin pankkiin ja hain lainaa. Koko summan edestä, tosin minulla oli henkilötakaaja. Opiskelin 90-luvulla alaa, josta tiesin irtoavan vähän enemmän rahaa, koska tarvitsin sitä. Elelin aika säästeliäästi ja tein pientä bisnestä välissä ostamalla halvalla ja myymällä vähän kalliimmalla, ja sain asuntolainan 12 vuodessa maksettua.

Vasta vanhemmalla iällä sain lapsen ja päätin alkaa opiskelemaan uudestaan, sitä unelmieni alaa. Mietin pitkään kumpaa haluan, lisää lapsia vai uuden ammatin. Halusin uuden ammatin ja opiskeluun oli varaa, koska asunto oli oma ja pankista saa lainaa tätä varten. Sain myös aikuiskoulutustukea, koska olin jo ollut pitkään töissä.

Minäkin olen nykyisin yh, ja silti pärjään mielestäni oikein hyvin. Elämä on valintoja. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki rikastuisivat tai omistaisivat yhtä paljon, mutta meistä itsestämme se on paljon kiinni millaisen elämän saamme.

Tässä ei ollut ollenkaan kyse siitä, että kaikki haluaisivat rikastua. On minulla ollut rikastumisen mahdollisuus avioliiton kautta (ei ole läppä!). Valitsin kuitenkin vapauteni (ja köyhyyden), koska en ollut tyyppiin rakastunut. Se mikä tässä ketjussa ärsyttää, on juuri kyseinen "nuoleskelu" mistä nyt olen raivokkaasti joitakin syyttänyt. Eli että et voi kritisoida materian palvontaa leimatutumatta kateelliseksi ja katkeraksi. Samalla periaatteella kaikki lapsettomat, jotka kritisoivat jotakin lapsiperheissä, ovat vain kateellisia. Olen lukenut kaikki - hyvät - argumentit ajatuksella läpi, mutta silti pysyn väitteessäni: rikkauden tavoittelu on yksi suurimmista yleismaailmallisen pahoinvoinnin syistä, ja siksi sen saavuttaneita EI pidä kunnioittaa ja arvostaa. Ei tarvitse aktiivisesti halveksiakaan, mutta todellakaan rikkaus ei tee ihmistä paremmaksi.
Lukekaapa vakavan sosiaalitapauksen ja rallenin viimeiset viestit vielä kerran. Eikö vaan sittenkin jää ajatus, että rallen epäonnistui ja sos tap onnistui? Mutta oliko todella niin..?

No mutta musta rikkaiden nuoleskelua nimenomaan on se, että köyhät ja keskituloisetkin alkavat tavoitella heidän elämäntyyliään sen sijaan, että perustaisivat elämänsä, onnenlähteensä ja vapaa-ajanviettotapansa epämaterialistiselle pohjalle. Esim. että hyväksyttäisiin, ettei ulkomaanmatkoihin ole meidän perheellä varaa, mutta hyvän loman voi viettää vaikka kotonakin eikä siihen tarvita paljoa rahaa.

Materianpalvonnan arvostelu on minusta aika huteralla pohjalla, jos itse samalla haikailee materiaa ja syyttää erilaisia epäreiluja talouden mekanismeja tai yhteiskunnan rakenteita siitä, että on aineellisesta loistosta jäänyt vähän osattomammaksi kuin joku toinen.

Olen ihan samaa mieltä, että rikkauden tavoittelu on syynä paljoon pahaan. Mutta eivät minusta mitenkään sen vähemmän halveksuttavia ole tätä elämäntapaa kadehtivat ja haikailevat köyhät kuin todelliset rikkaat.

hm. jos on vuosia viettänyt kaikki lomat onnellisena ja tyytyväisena ja ajattelee kuitenkin että jos nyt kävisimme euroopan lomalla ja huomaa, että kappas, sama hinta lapsisat ja aikuisisat, ei yhtään alennusta alaikäiselle, kuten monissa muissa asioissa, niin heti hyeenalauma hyökkää juuri kuten sinä, että miksi sinun pitäisi saada mitä rikas jne.

 

[ap]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi saa vanhemmiltaan mitään pesämunia. Minä en saanut. Seuraavalla viikolla, kun olin saanut vakituisen työn, astelin pankkiin ja hain lainaa. Koko summan edestä, tosin minulla oli henkilötakaaja. Opiskelin 90-luvulla alaa, josta tiesin irtoavan vähän enemmän rahaa, koska tarvitsin sitä. Elelin aika säästeliäästi ja tein pientä bisnestä välissä ostamalla halvalla ja myymällä vähän kalliimmalla, ja sain asuntolainan 12 vuodessa maksettua.

Vasta vanhemmalla iällä sain lapsen ja päätin alkaa opiskelemaan uudestaan, sitä unelmieni alaa. Mietin pitkään kumpaa haluan, lisää lapsia vai uuden ammatin. Halusin uuden ammatin ja opiskeluun oli varaa, koska asunto oli oma ja pankista saa lainaa tätä varten. Sain myös aikuiskoulutustukea, koska olin jo ollut pitkään töissä.

Minäkin olen nykyisin yh, ja silti pärjään mielestäni oikein hyvin. Elämä on valintoja. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki rikastuisivat tai omistaisivat yhtä paljon, mutta meistä itsestämme se on paljon kiinni millaisen elämän saamme.

Tässä ei ollut ollenkaan kyse siitä, että kaikki haluaisivat rikastua. On minulla ollut rikastumisen mahdollisuus avioliiton kautta (ei ole läppä!). Valitsin kuitenkin vapauteni (ja köyhyyden), koska en ollut tyyppiin rakastunut. Se mikä tässä ketjussa ärsyttää, on juuri kyseinen "nuoleskelu" mistä nyt olen raivokkaasti joitakin syyttänyt. Eli että et voi kritisoida materian palvontaa leimatutumatta kateelliseksi ja katkeraksi. Samalla periaatteella kaikki lapsettomat, jotka kritisoivat jotakin lapsiperheissä, ovat vain kateellisia. Olen lukenut kaikki - hyvät - argumentit ajatuksella läpi, mutta silti pysyn väitteessäni: rikkauden tavoittelu on yksi suurimmista yleismaailmallisen pahoinvoinnin syistä, ja siksi sen saavuttaneita EI pidä kunnioittaa ja arvostaa. Ei tarvitse aktiivisesti halveksiakaan, mutta todellakaan rikkaus ei tee ihmistä paremmaksi.
Lukekaapa vakavan sosiaalitapauksen ja rallenin viimeiset viestit vielä kerran. Eikö vaan sittenkin jää ajatus, että rallen epäonnistui ja sos tap onnistui? Mutta oliko todella niin..?

No mutta musta rikkaiden nuoleskelua nimenomaan on se, että köyhät ja keskituloisetkin alkavat tavoitella heidän elämäntyyliään sen sijaan, että perustaisivat elämänsä, onnenlähteensä ja vapaa-ajanviettotapansa epämaterialistiselle pohjalle. Esim. että hyväksyttäisiin, ettei ulkomaanmatkoihin ole meidän perheellä varaa, mutta hyvän loman voi viettää vaikka kotonakin eikä siihen tarvita paljoa rahaa.

Materianpalvonnan arvostelu on minusta aika huteralla pohjalla, jos itse samalla haikailee materiaa ja syyttää erilaisia epäreiluja talouden mekanismeja tai yhteiskunnan rakenteita siitä, että on aineellisesta loistosta jäänyt vähän osattomammaksi kuin joku toinen.

Olen ihan samaa mieltä, että rikkauden tavoittelu on syynä paljoon pahaan. Mutta eivät minusta mitenkään sen vähemmän halveksuttavia ole tätä elämäntapaa kadehtivat ja haikailevat köyhät kuin todelliset rikkaat.

hm. jos on vuosia viettänyt kaikki lomat onnellisena ja tyytyväisena ja ajattelee kuitenkin että jos nyt kävisimme euroopan lomalla ja huomaa, että kappas, sama hinta lapsisat ja aikuisisat, ei yhtään alennusta alaikäiselle, kuten monissa muissa asioissa, niin heti hyeenalauma hyökkää juuri kuten sinä, että miksi sinun pitäisi saada mitä rikas jne.

siis perhe on viettänyt vuosia lomat suomessa onnellisena ja tyytyväisenä.

 

[rallen]

Ilmeisesti pullasukupolvelle on ihan turha tällaista yrittää selostaa, mutta yritän silti. Joudun käyttämään itseäni esimerkkinä, koska tunnen tapauksen kohtalaisen hyvin. Jäin orvoksi pienenä ja kasvoin lastenkodissa. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Kirjoitin 6 L. Mutta opiskelut jäi koska a)täytyi elättää itsensä b)kukaan ei ollut motivoimassa opiskeluun. Siinä missä muita lapsiperheitä auttoi ja auttaa tässä yhteiskunnassa edelleen isovanhemmat erittäin paljon (tästä on juuri ilmestynyt virallinen tutkimus), minulla ja miehelläni (myös lastenkodin kasvatti, sniif) ei ollut ketään. Tee siinä sitten töitä, ei pelkästä työstä oikeasti jää mitään säästöön, jos sinulla ei ole sitä vanhempien säästämää pesämunaa eikä jatkuvaa apua. Asuntolainaakaan ei saa ilman vakuutta tai takaajia (ja 90 % ensiasunnon takaajina ovat jommankumman vanhemmat). Jäin sitten yksinhuoltajaksi ja jatkoin työssä käyntiä - varmasti enemmän kuin suurin osa kansasta. Yli kolmikymppisenä menin yliopistoon ja luin maisterin paperit. Nousiko tulotaso? Ei. Putosin tulokuoppaan: kaikki lisätienesti vähennettiin etuuksista (ja niillä etuuksilla ei siis edelleenkään rikastu). Siis: en todellakaan ole katkera, mutta täytyy sanoa että ihmisten väärät luulot ärsyttävät. Myönnän olevani marginaali, mutta kansalainen silti. Ja tällainen kansalainen EI omalla työllään rikastu.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi saa vanhemmiltaan mitään pesämunia. Minä en saanut. Seuraavalla viikolla, kun olin saanut vakituisen työn, astelin pankkiin ja hain lainaa. Koko summan edestä, tosin minulla oli henkilötakaaja. Opiskelin 90-luvulla alaa, josta tiesin irtoavan vähän enemmän rahaa, koska tarvitsin sitä. Elelin aika säästeliäästi ja tein pientä bisnestä välissä ostamalla halvalla ja myymällä vähän kalliimmalla, ja sain asuntolainan 12 vuodessa maksettua.

Vasta vanhemmalla iällä sain lapsen ja päätin alkaa opiskelemaan uudestaan, sitä unelmieni alaa. Mietin pitkään kumpaa haluan, lisää lapsia vai uuden ammatin. Halusin uuden ammatin ja opiskeluun oli varaa, koska asunto oli oma ja pankista saa lainaa tätä varten. Sain myös aikuiskoulutustukea, koska olin jo ollut pitkään töissä.

Minäkin olen nykyisin yh, ja silti pärjään mielestäni oikein hyvin. Elämä on valintoja. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki rikastuisivat tai omistaisivat yhtä paljon, mutta meistä itsestämme se on paljon kiinni millaisen elämän saamme.

Tässä ei ollut ollenkaan kyse siitä, että kaikki haluaisivat rikastua. On minulla ollut rikastumisen mahdollisuus avioliiton kautta (ei ole läppä!). Valitsin kuitenkin vapauteni (ja köyhyyden), koska en ollut tyyppiin rakastunut. Se mikä tässä ketjussa ärsyttää, on juuri kyseinen "nuoleskelu" mistä nyt olen raivokkaasti joitakin syyttänyt. Eli että et voi kritisoida materian palvontaa leimatutumatta kateelliseksi ja katkeraksi. Samalla periaatteella kaikki lapsettomat, jotka kritisoivat jotakin lapsiperheissä, ovat vain kateellisia. Olen lukenut kaikki - hyvät - argumentit ajatuksella läpi, mutta silti pysyn väitteessäni: rikkauden tavoittelu on yksi suurimmista yleismaailmallisen pahoinvoinnin syistä, ja siksi sen saavuttaneita EI pidä kunnioittaa ja arvostaa. Ei tarvitse aktiivisesti halveksiakaan, mutta todellakaan rikkaus ei tee ihmistä paremmaksi.
Lukekaapa vakavan sosiaalitapauksen ja rallenin viimeiset viestit vielä kerran. Eikö vaan sittenkin jää ajatus, että rallen epäonnistui ja sos tap onnistui? Mutta oliko todella niin..?

No mutta musta rikkaiden nuoleskelua nimenomaan on se, että köyhät ja keskituloisetkin alkavat tavoitella heidän elämäntyyliään sen sijaan, että perustaisivat elämänsä, onnenlähteensä ja vapaa-ajanviettotapansa epämaterialistiselle pohjalle. Esim. että hyväksyttäisiin, ettei ulkomaanmatkoihin ole meidän perheellä varaa, mutta hyvän loman voi viettää vaikka kotonakin eikä siihen tarvita paljoa rahaa.

Materianpalvonnan arvostelu on minusta aika huteralla pohjalla, jos itse samalla haikailee materiaa ja syyttää erilaisia epäreiluja talouden mekanismeja tai yhteiskunnan rakenteita siitä, että on aineellisesta loistosta jäänyt vähän osattomammaksi kuin joku toinen.

Olen ihan samaa mieltä, että rikkauden tavoittelu on syynä paljoon pahaan. Mutta eivät minusta mitenkään sen vähemmän halveksuttavia ole tätä elämäntapaa kadehtivat ja haikailevat köyhät kuin todelliset rikkaat.

Uskomatonta miten väärin ihmiset tulkitsee asioita, kun haluavat tulkita niitä väärin!!!

 

[vieras]

Voi jeesus teitä ap ja rallen Toinen kuvittelee olevansa jeesus ja toinen on muuten vaan jeesuksen tyhmä.