Mitä ihmettä tehdä ja tätäkö on parisuhde?

[Päätöksenteonvaikeutta]

Seurusteluamme on jatkunut nyt hieman reilut puoli vuotta.

Mies makaa illat ja katsoo telkkaria, minä liikun ja harrastan.
Mies tekee suorittavaa työtä, odottaa eläkkeelle pääsyä (10 v viralliseen eläkkeeseen...)
Minä olen ylempi toimihenkilö mielenkiintoisessa työssä kv-yrityksessä, näköalapaikalla.
Mies on jotenkin antanut periksi, asiat eivät kiinnosta, puhuu paljon "vanhoista hyvistä ajoista"
Minua kiinnostaa monet asiat, uudet jutut, ilmiöt ja trendit.
Mies on suhteissaan ylivarovainen, jopa hieman tunnekylmä, laiskahko - tai no ainakin suhteessaan minuun. Ei kerro oma-aloitteisesti tunteistaan.
Minä olen heittäytyjä, vaikka kuvittelenkin olevani varovainen. Puhun avoimesti tunteistani vaikka kuinka helvetisti pelottaisi.

Kun tapaamme (1-2 krt/vk), meillä on mukavaa yhdessä. Useimmiten teemme ruokaa, katsomme tv:tä, juttelemme niitä näitä. Ja rakastelemme paljon.

Seksi toimii loistavasti, molempien mielestä. Se paranee jatkuvasti.

Ja silti olen onneton. Koen olevani yksin, yksinäinen, suhteessa tähän mieheen. Haluaisin pitää mitä meillä on, mutta tuntea lisäksi kumppanuutta ja yhteyttä toiseen. Haluan tuntea että me olemme pari, olemme "yhdessä maailmaa vastaan", mutta en koe hänen kanssaan mitään sellaista.

Vaadinko ihan liikoja?
Olenkö hölmö kun harkitsen eroa? Mies ei juo, ei käy vieraissa ja sillä on kaikki hampaatkin omia (vitsi).
Olen ihan normaali nätti siisti fiksu nainen, mutta jostain syystä pelkään etten enää koskaan löydä ketään ja varsinkin etten ikinä löydä sellaista miestä jonka oikeasti haluan, eli kaltaistani elämäniloista, kiinnostunutta ja tunteensa näyttävää yksilöä.

Miten ihmeessä tällaisessa tilanteessa pitäisi uskaltaa tehdä päätös erotako vai ei? Miten te ihmiset olette rohjenneet?

Vai olisiko järkevää pitää mies seksiä varten ja etsiä rohkeasti uutta kumppania samanaikaisesti?

 

[äetsäinen]

Minun on aina pakko kysyä ihan ekaksi, että millaiset odotukset laitoit suhteeseenne ihan alussa? Olivatko ne miten korkealla vai oletko ottanut päivän kerrallaan antaen ajan näyttää, minkalaisesta miehestä ja suhteesta on kyse?

Mieltähän saa muuttaa ja olla itseään kohtaan ymmärtäväinen, että tulipahan tehtyä väärä valinta. Jos mies ei tunnu hyvältä, niin ei hän siitä kummene huomiseksikaan. Sinun on löydettävä vastaus sydämestäsi.

Uskon, että opimme toisiltamme ja ehkäpä olet miehen kanssa löytääksesi jotakin uutta itsestäsi aivan kuin mies löytää sinusta. Viestisi perusteella vaikutat kypsemmältä ihmiseltä, joten olisiko vielä kyseessä jonkinlainen sisäänajo ja pikku hiljaa löytäisitte yhteisenkin arjen rytmin? Olette molemmat kiinni vanhassa ja se kuva, mitä kerrot itsestäsi on tavallaan se, joka olet ollut ennen miestä. Millainen nainen olet miehen seurassa? Löytyykö sinusta ihminen, joka jaksaa istua joskus paikallaan tai kerrotko tunteistasi liiankin innokkaasti pystymättä kuitenkaan ottamaan vastaan erilaista mielipidettä sinusta tai oletko hektinen tehopakkaus aina säpäkkänä kiinni kaikessa uudessa? Se, mitä me itse arvelemme itsestämme kannattaa joskus tarkistuttaa vaikkapa hyvän ystävän kanssa olisiko jokin ominaisuutemme liian vahva saade toiset vetäytymään.

Mikään ei estä sinua kysymästä ja kuuntelemasta, mitä mies osaa sinulle kertoa. Hänkin saattaa olla aivan samanlaisissa tuntemuksissa ja tilannetta kannattaisi avata, mutta älä nyt ihan ekaksi ala luennoimaan omista tunteistasi. Arat ihmiset vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä, joten anna toiselle tilaa. Tällä en tarkoita, että sinun pitäisi alistua, mutta jos olet niinkin topakka kuin itseäsi kuvailet jarruta välillä.

 

[ihmettelijä]

Eihän teillä ole mitään muuta yhteistä kuin seksi. Ehdota miehelle, että olette vain fuckbuddyja. En tosiaan näe teillä kummoista syytä jatkaa parisuhdetta, kun jo puolen vuoden jälkeen löydät hänestä noin pitkän listan virheitä.

Tai sitten teette kiireesti lapsen, sehän pelastaa suhteen kuin suhteen

 

[ASD]

...Tai sitten teette kiireesti lapsen, sehän pelastaa suhteen kuin suhteen

Tai sitten katselet hetken josko hänelle alkaisi ilmestyä vakavia terveysongelmia ja äkkiä naimisiin odottamaan perintöä. Sen jälkeen uusi mies.

 

[Päätöksenteonvaikeutta]

millaiset odotukset laitoit suhteeseenne ihan alussa? Olivatko ne miten korkealla vai oletko ottanut päivän kerrallaan antaen ajan näyttää, minkalaisesta miehestä ja suhteesta on kyse?

Millainen nainen olet miehen seurassa? Löytyykö sinusta ihminen, joka jaksaa istua joskus paikallaan tai kerrotko tunteistasi liiankin innokkaasti pystymättä kuitenkaan ottamaan vastaan erilaista mielipidettä sinusta tai oletko hektinen tehopakkaus aina säpäkkänä kiinni kaikessa uudessa?

Nimerkille äetsäinen:
Kiitos fiksusta vastauksesta. Uskon samoin kun sinä että opimme toisiltamme, jokaisessa ihmissuhteessa. Tässäkin suhteessa on näin, puolin ja toisin. Odotukseni olivat alussa korkealla, pikkuhiljaa olen oppinut että osa niistä ei tämän henkilön kanssa välttämättä toteudu (esim. avioliitto) koska miehellä on huonoja kokemuksia menneistä suhteista ja voimakkaat mielipiteet.

Joku viisas sanoi minulle että voi kohdata ihmisen jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin, mutta jos molempien odotukset eivät kohtaa, pitää miettiä pitäisikö lähteä etsimään uudelleen. Vai korjata omia odotuksia.

Tästä kohdallani lienee kysymys: mielessäni on kuva kultturellista pukutyypistä joka lähtee kanssani niin oopperaan kuin lappiin vaeltamaan. Sen sijaan olen löytänyt perusmiehen joka elää moottoripyöräilylle, kulkee farkuissa ja verkkareissa, kuuntelee Jimi Hendrixiä ja seuraa Formuloita.

Kun kohtaamme, se on ihanaa. sitä vain sattuu niin harvoin.

 

[Pirrkko]

Vapaudu hänestä, niin olet avoin uudelle suhteelle. Eihän teillä ole seksin lisäksi mitään yhteistä. Mieti, kun se jää pois, niin olet todella yksinäinen. Kaksin yksin on paljon kurjempi olotila kuin yksin yksin. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta minä löysin oman vakkani tai kanteni 46-vuotiaana. Mies on juurikin tuollainen, että tykkää olla luonnossa, mökillä ja rakastaa oopperaa,yhteisiä koti-iltoja ja lähtee mielellään kaikkeen mukaan. Edellinen miesystävä oli just kuin sinun mies, mutta häntä ei kiinnostanut edes ne mopot. Loppuaikana ei edes seksi, tosin ei minuakaan hänen kanssaan. Jälkikäteen en ymmärä, kuinka jaksoin häntä niinkin kauan, eli reilun vuoden. Kai siksi, että hän vetosi minuun älyllään. Meinasi kuolla pystyyn ja onneksi en tyytynyt häneen, vaikka laillasi mietin, löydänkö enää ketään.

 

[Vapaudu]

Erotkaa. Teillä ei ole mitään yhteistä. Aforismi: ihminen ei ole koskaan niin yksin kuin ollessaan väärässä seurassa.

Erotkaa kokonaan. Sinä päivänä, kun tapaat uuden, sinulle oikeasti sopivan miehen, elämäsi on aika paljon helpompaa jos olet oikeasti vapaa, eikä sinulle ole mitään "vain seksiä"-suhdetta siinä rinnalla. Uusi mieskin varmaan arvostaa sitä enemmän.

 

[Päätöksenteonvaikeutta]

Nimimerkit Pirkko ja Vapaudu: kiitos kommenteista.

Juuri näinhän se on, yksinäisyys on suurinta kun sen kokee toisen kanssa ollessaan. Tunnen itseni nyt jo tosi yksinäiseksi. Haluaisin nähdä useammin kuin kerran tai kaksi viikossa ja kokea yhdessä tekemisen iloa. Miestä ei kiinnosta mikään, on kuulemma myös tämä vuodenaika kun vaikuttaa passivoivasti.

Yritän ehdotella erilaisia asioita, kaikkeen tulee vastaukseksi ei.

Mutta kyllähän minä sen jo tiedän, että eroon tässä valmistaudun. Se on vain älyttömän pelottavaa, jäädä jälleen yksin (erosin edellisestä miehestäni vuosi sitten kun hän petti minua). Olen lähes kauhusta kankeana, taidan odottaa sitä hetkeä kun yksin olo on pienempi paha kuin surullisuus ja jatkuva kaipuu johonkin mitä ei ole.

Pirkko, miten jaksoit eron? Oliko helppoa aloittaa uusi suhde?

 

[Wiltsu]

Se on vain älyttömän pelottavaa, jäädä jälleen yksin (erosin edellisestä miehestäni vuosi sitten kun hän petti minua).

Kokeile olla ainakin vuosi ilman parisuhdetta. Pärjäillä yksin.

 

[Päätöksenteonvaikeutta]

Kokeile olla ainakin vuosi ilman parisuhdetta. Pärjäillä yksin.

Wiltsu, Kiitos kommentistasi.
Pärjään kyllä yksin. Olen elänyt aikuiselämäni aikana vuosia yksin, pärjännyt loistavasti. Ei sitä tarvitse enää harjoitella. Nyt haluan olla parisuhteessa.

Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoida, tarkennan että en tietenkään minkälaisessa vaan (tai laaduttomassa) parisuhteessa, vaan hyvässä sellaisessa. Haluan rakastaa ja tuntea itseni rakastetuksi.

Osa ongelmaani onkin, että pohdin jatkuvasti että vaadinko liikaa? Olenko naivi kun ajattelen että minun pitäisi tyytyä siihen mitä minulla on, koska sekään ei ole ihan huonoa (ei riitoja, pettämistä, liikaa päihteitä, väkivaltaa misään muodossa tms.). Siksi eroaminenkin tuntuu kovin vaikealta: haikailenko jonkin sellaisen perään jota en koskaan tavoita? (Eli perin naisellisesti: onko vika kuitenkin minussa...?)

 

[netissäviihtyjä]

"Siksi eroaminenkin tuntuu kovin vaikealta: haikailenko jonkin sellaisen perään jota en koskaan tavoita? (Eli perin naisellisesti: onko vika kuitenkin minussa...?)"

Selailin tänään Klikkaa mua sarjan viimeisen osan. Katson kotona kunnolla kun ehdin.
Katson myös Kiinteistökuningatar Kaisan hääjuhlan. Siinä nainen joka tietää mitä tahtoo

Ihminen voi muuttaa vain itseään. Vaikka mies olisi kuinka ihanteellinen tavatessa niin vuosien kuluttua tilanne voi olla toinen.

Mainitsit, että miehellä on oma purukalusto tallella.
Kävin tänään hammaslääkärissä ja nyt on kiire teatteriin.

Olen täysin tyytyväinen yksinäisen naisen osaan. En haaveile kuuta taivaalta. Se saa olla taivaalla ja nauraa minulle iloisesti.

Netistä varmasti löydät miehiä rajattomasti. Mutta jaksatko tosiaan käydä deiteillä.
Minä en jaksa käydä edes teatterissa.

 

[Wiltsu]

Wiltsu, Kiitos kommentistasi.
Pärjään kyllä yksin. Olen elänyt aikuiselämäni aikana vuosia yksin, pärjännyt loistavasti. Ei sitä tarvitse enää harjoitella. Nyt haluan olla parisuhteessa.

Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoida, tarkennan että en tietenkään minkälaisessa vaan (tai laaduttomassa) parisuhteessa, vaan hyvässä sellaisessa. Haluan rakastaa ja tuntea itseni rakastetuksi.

Osa ongelmaani onkin, että pohdin jatkuvasti että vaadinko liikaa? Olenko naivi kun ajattelen että minun pitäisi tyytyä siihen mitä minulla on, koska sekään ei ole ihan huonoa (ei riitoja, pettämistä, liikaa päihteitä, väkivaltaa misään muodossa tms.). Siksi eroaminenkin tuntuu kovin vaikealta: haikailenko jonkin sellaisen perään jota en koskaan tavoita? (Eli perin naisellisesti: onko vika kuitenkin minussa...?)

Olen niin saamarin laiska ja saamaton, etten jaksa lukea viestejä taaksepäin, mutta sain kuitenkin jostain ilmeisesti kuvan, että olet puolen vuoden kuluttua erostasi hankkiutunut uuteen suhteeseen, josta haluat nyt puolen vuoden kuluttua eroon.

Olen ihan kevyesti saattanut lukea jotain väärin.

Luuletko, että sinulla on kiire jonnekin? Onko sinulla kiire kuolemaan vai miksi kiirehdit elämää?

 

[AP]

Olen niin saamarin laiska ja saamaton, etten jaksa lukea viestejä taaksepäin, mutta sain kuitenkin jostain ilmeisesti kuvan, että olet puolen vuoden kuluttua erostasi hankkiutunut uuteen suhteeseen, josta haluat nyt puolen vuoden kuluttua eroon.

Olen ihan kevyesti saattanut lukea jotain väärin.

Luuletko, että sinulla on kiire jonnekin? Onko sinulla kiire kuolemaan vai miksi kiirehdit elämää?

Wiltsu luit oikein.

Tarkka huomio. Sisäinen paniikki löytää kumppani, "aloittaa elämä". en tiedä ollenkaan onko tämä reagointia siihen vuosi sitten sattuneeseen eroon, vai mikä minua nyt riivaa. olen jo 40+ vai onko siinä juuri syy? pelkään jääväni yksin jos en nyt heti löydä uutta suhdetta.

kärsivällisyyttä varmaankin kaipaisin. luulen että asiani ovat ihan hyvin mutta pään sisällä kuhisee liikaa nämä parisuhdejutut.

 

[Muistaakseni]

Kokemuksesta voin sanoa, että mielikuvitusrikas ihminen kaipaa aina jotain mitä ei ole, koska ihminen on niin ahne. Ihminen unelmoi melkein mistä vaan eikä näe mitä on olemassa siinä ihan lähellä.

Miehistä on nykyisin aika kova pula, kunnollisia ei helpolla löydä tuollaista kuin sinulla kuuluu olevan. Harvalla sujuu edes seksi. Introvertit ovat monesti hyviä sängyssä ja he ovat hyviä kuuntelijoita. Vastakohdat vetävät puoleensa.
Itse en neuvo jäämään yhden ihmisen ansaan. Etsi juttukaverit ja teatteriseura naisista ja tee miehen kanssa sitä mikä sujuu. Läheisyys kieltämättä lisääntyisi kun olisi toimivaa vuorovaikutusta, mutta sekään ei aina ole sanoja, se on myös tekoja, joita pitää osata tulkita.

Anna miehelle sitä mitä itse eniten haluat, ehkä se saa hänet oivaltamaan ja mieti, millaista miehen elämä on sinun kanssasi. Oletko ihana nainen ja ihana parisuhteen osapuoli?
Moni etsii vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja kun saa niitä, alkaa kaipaamaan rauhaa. Onni tulee lopulta pienistä asioista. Nautitko antamisesta vai saamisesta?

 

[Vaka vanha]

Jos rauta ei enää ole kuuma, niin mitä sitten taotaan? Aattelin vaan, vaik en ihan von aattelinen olekaan...

 

[Se tapahtui]

Edelliset suhteet luovat rasitteita uuteen. Ei ole aina hyvä, että on vertailukohta.

Minä olin pitkässä liitossa ja löysin uuden. Pidin tärkeimpänä ominaisuutena kohtalaista raittiutta ja ennen kaikkea uskollisuutta. Ne sain. Jouduin tinkimään monesta muusta asiasta.

En muuttanut hänen kanssaan asumaan, koska olin kiinni lapsissani ja edellisen suhteen haamuissa. Olin ihastunut vuosia tähän mieheen mutta välillä meinasin polttaa myös päreeni. Ajattelin, että ikinä en muuta tuon miehen kanssa yhteen.

Vuoden kuluivat, lapset kasvoivat ja meidän suhde jatkuu edelleen. Rakastuin miesystävääni vasta keväällä. Yhtäkkiä vaan tunsin, että rakastan häntä. Kaikki hänen vikansa tuntuvat pienemmiltä ja minulla on häntä ikävä kun hän ei ole täällä. Hassua. Olen meinannut erota hänestä ainakin viisi kertaa

Se on totta, että tässä iässä ei ole loputonta valikoimaa hyvistä miehistä.

Tuo etsimäsi pukumies sisältää myös huonoja puolia joita et voi ehkä sietää. Jos ei opi sietämään toisen huonoja puolia täytyy olla vain itsensä kanssa.

 

[aikas hyvin sanottu]

Jos ei opi sietämään toisen huonoja puolia täytyy olla vain itsensä kanssa.

Aika tyhjentävästi sanottu.

 

[Wiltsu]

Jos ei opi tietämään omia huonoja puoliaan, ei opi sietämään toisten huonoja puolia.

Jos ei opi tietämään omia hyviä puoliaan, ei opi näkemään toisten hyviä puolia.

 

[Vaikea viisaus]

Elämänviisautena on hyvää parisuhdetta toivoville ehdotettu hidasta etenemistä fyysisellä tasolla. Olisi hyvä ensin oppi tuntemaan toinen henkisesti, jopa sielultaan.

Toisaalta silloin välttäisi tällaiset tilanteet, ettei toisesta löydä henkistä vastakaikua. Toinen on liian erilainen yhteiseen elämään, intressit ovat ehkä äärilaidoilta. Seksi voi ajan myötä esineellistää toisen eikä siitäkään saa enää tyydytystä sisimpäänsä.

Seksiin on niin helppo jäädä koukkuun ja luulla jopa rakastavansa. Suhteesta on vaikea irrottautua, kun siinä on kiinni fysiikallaan ja soluillaan. Toisaalta, jos tätä molemmat haluavat, niin kaikkihan on täydellistä myös henkisesti. Voi parisuhde onnistua hyvin ilman ihmeempiä mietteitä. Ollaan vain yhdessä, syödään ja naidaan. Useat parit ovat onnellisia noin.

Jos taas toivoo yhteistä henkisyyttä ja älyllistä vastakaikua, niin olisi alkuun kuulosteltava sitä toisesta. On turhauttavaa pettyä omiin toiveisiinsa ja sitten vielä toiseen ihmiseen. Sen toteaminen voi olla julmaa. Epäonnistumisen sietäminen, ero ja itsensä uudelleen likoon laittaminen ei ole helppoa. Toisaalta sellainen varovainen lähestyminen antaa aina helpommin mahdollisuuden perääntymiseen tai suhteeseen, jossa ei ole turhia odotuksia yhteisestä tulevaisuudesta. Voi olla kaveri tai tuttu, jopa ystävä, joka on kiinnostava omana erilaisena itsenään. Mutta siihen ei liity mitään odotuksia parisuhteesta, yhteisestä elämästä, arjesta ja tulevaisuudesta. Tapaillaan vain kaveripohjalta tai sovitusti pelkästään seksisuhteessa. Ei kannata viritellä turhia odotuksia myöskään toisessa.

Puolen vuoden jälkeen on toki vielä helppoa todeta, että on ihmisenä niin erilainen, ettei kannata jatkaa. Pysytään vain ystävinä, kuten lentävä lause kuuluu!

 

[seurustelussa]

Elämänviisautena on hyvää parisuhdetta toivoville ehdotettu hidasta etenemistä fyysisellä tasolla. Olisi hyvä ensin oppi tuntemaan toinen henkisesti, jopa sielultaan.

Toisaalta silloin välttäisi tällaiset tilanteet, ettei toisesta löydä henkistä vastakaikua. Toinen on liian erilainen yhteiseen elämään, intressit ovat ehkä äärilaidoilta. Seksi voi ajan myötä esineellistää toisen eikä siitäkään saa enää tyydytystä sisimpäänsä.

Seksiin on niin helppo jäädä koukkuun ja luulla jopa rakastavansa. Suhteesta on vaikea irrottautua, kun siinä on kiinni fysiikallaan ja soluillaan. Toisaalta, jos tätä molemmat haluavat, niin kaikkihan on täydellistä myös henkisesti. Voi parisuhde onnistua hyvin ilman ihmeempiä mietteitä. Ollaan vain yhdessä, syödään ja naidaan. Useat parit ovat onnellisia noin.

Jos taas toivoo yhteistä henkisyyttä ja älyllistä vastakaikua, niin olisi alkuun kuulosteltava sitä toisesta. On turhauttavaa pettyä omiin toiveisiinsa ja sitten vielä toiseen ihmiseen. Sen toteaminen voi olla julmaa. Epäonnistumisen sietäminen, ero ja itsensä uudelleen likoon laittaminen ei ole helppoa. Toisaalta sellainen varovainen lähestyminen antaa aina helpommin mahdollisuuden perääntymiseen tai suhteeseen, jossa ei ole turhia odotuksia yhteisestä tulevaisuudesta. Voi olla kaveri tai tuttu, jopa ystävä, joka on kiinnostava omana erilaisena itsenään. Mutta siihen ei liity mitään odotuksia parisuhteesta, yhteisestä elämästä, arjesta ja tulevaisuudesta. Tapaillaan vain kaveripohjalta tai sovitusti pelkästään seksisuhteessa. Ei kannata viritellä turhia odotuksia myöskään toisessa.

Puolen vuoden jälkeen on toki vielä helppoa todeta, että on ihmisenä niin erilainen, ettei kannata jatkaa. Pysytään vain ystävinä, kuten lentävä lause kuuluu!

Miehenä on helppo sanoa, että naiset tekevät juuri noin, kuin äiti on sanonut. Epäile, epäile, epäile. Ei ole suuria tunteita, hallitsen tilanteen. Mies lähtee nostelemaan; ei sen näin pitänyt mennä, mieshän oli mkava.

 

[:DDDD]

Jos ei opi tietämään omia huonoja puoliaan, ei opi sietämään toisten huonoja puolia.

Jos ei opi tietämään omia hyviä puoliaan, ei opi näkemään toisten hyviä puolia.

Ajatelma [...].

[Viestiä moderoitu]

 

[VakiElli]

sillä on kaikki hampaatkin omia

Iske hampaat kurkkuun sillä niistä päästään. Tai palkkaa joku paikallinen bandidos hommaan jos et itse uskalla - suostuvat varmaan ottamaan maksun luonnossa niin ei käy edes kukkaron päälle!

 

[Vaikea viisaus]

Miehenä on helppo sanoa, että naiset tekevät juuri noin, kuin äiti on sanonut. Epäile, epäile, epäile. Ei ole suuria tunteita, hallitsen tilanteen. Mies lähtee nostelemaan; ei sen näin pitänyt mennä, mieshän oli mkava.

Mitä tekee mies, jos ei löydä henkistä vastakaikua naisesta? Pidättäytyykö seksistä ja epäilee? Voisin veikata, että isiltä opitun tavan mukaan ei. Mies menee täysillä ja jos ei homma pelitä, niin jatkaa matkaa. Kyllä aina yksi moottoripyörä korvaa, mitä naisen naisen
henkisessä puolessa menettää .

Mies, jolla on vielä hampaat suussa ja seksi sujuu keski-iässäkin, voi toimia juuri noin. Pistää kaiken hyvän fysiikan ja koneiston varaan vielä vuosiksi eteenpäin. Aina on joku tytön hupakko, joka haluaa moottoripyörän kyytiin. Sillä tapaa mies on omillaan. Vie naista/naisia, kuten haluaa. Kuskina ei tarvitse edes keskustella. Nainen on takana hiljaa ja luottaa - ei muuta voi, jos on matkaan lähtenyt.

Ehkäpä aloittaja on tehnyt jonkinlaisen virhearvion nykyhetkeä ajatellen. Nuorena voisi ajatella, että riittää takaritsi ja seksi ja miehen siedettävä ulkonäkö. Suhteen panostus on nytkin - ehkäpä molemmilla - siihen fyysiseen ulkonäköön ja muuhun hyvinvointiin.

Mutta luultavasti fiksu nainen silti epäilee. Hän näkee hieman pitemmälle, sinne eläkeikään. Harva mieskään pysyy ulkoisesti nuorekkaana ja seksuaalisesti vireänä, jos elämässä ei ole sisältöä. Mikä yhdistää sitten? Ruoka, TV:n katselu, omat jutut? Mutta totta puhuen aika monen parin elämä on juuri tuollaista. Tai jopa niin, että nainen on keittiössä ja mies tallissa. Molemmilla on makuuhuoneita myöten oma reviiri, johon on sidottuna, kunnes kuolema erottaa.

 

[parasjoululahja]

Mutta luultavasti fiksu nainen silti epäilee. Hän näkee hieman pitemmälle, sinne eläkeikään. Harva mieskään pysyy ulkoisesti nuorekkaana ja seksuaalisesti vireänä, jos elämässä ei ole sisältöä. Mikä yhdistää sitten? Ruoka, TV:n katselu, omat jutut? Mutta totta puhuen aika monen parin elämä on juuri tuollaista. Tai jopa niin, että nainen on keittiössä ja mies tallissa. Molemmilla on makuuhuoneita myöten oma reviiri, johon on sidottuna, kunnes kuolema erottaa.

Eikös se juuri tätä AP kysellytkin? Että pitäisikö tuon riittää? "Naistenlehtiajatushan" on, että pitäisi pyrkiä johonkin "enempään", löytää parisuhde joka tyydyttää kaikilla tavoin.

Mutta entä jos sellaista ei tunnu löytyvän? Jos vastaan tulee vain näitä "motoristimiehiä" ja muita henkisiä camelbuutseja käyttäviä? Pitäisikö silloin tyytyä siihen mitä saa vai ottaa riski ja jatkaa vielä keski-ikäisenä sitä ikuista etsintää?

AP tuskin on yksin ongelmansa kanssa, eiköhän teitä naisia ole siellä ruudun toisella puolen vaikka kuinka paljon. (Miehiäkin ehkä muutama.)

 

[ymmärrys]

Nimerkille äetsäinen:
Kiitos fiksusta vastauksesta. Uskon samoin kun sinä että opimme toisiltamme, jokaisessa ihmissuhteessa. Tässäkin suhteessa on näin, puolin ja toisin. Odotukseni olivat alussa korkealla, pikkuhiljaa olen oppinut että osa niistä ei tämän henkilön kanssa välttämättä toteudu (esim. avioliitto) koska miehellä on huonoja kokemuksia menneistä suhteista ja voimakkaat mielipiteet.

Joku viisas sanoi minulle että voi kohdata ihmisen jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin, mutta jos molempien odotukset eivät kohtaa, pitää miettiä pitäisikö lähteä etsimään uudelleen. Vai korjata omia odotuksia.

Tästä kohdallani lienee kysymys: mielessäni on kuva kultturellista pukutyypistä joka lähtee kanssani niin oopperaan kuin lappiin vaeltamaan. Sen sijaan olen löytänyt perusmiehen joka elää moottoripyöräilylle, kulkee farkuissa ja verkkareissa, kuuntelee Jimi Hendrixiä ja seuraa Formuloita.

Kun kohtaamme, se on ihanaa. sitä vain sattuu niin harvoin.

Minusta tuo viimeinen lause kertoo selkeesti että olette sen verran erilaisia että joudut koko ajan olemaan nk. varpaillaan miehen toiveisiin nähden . ja Kuitenkin vaistoat että tämä ei ehkä ole ihan parasmahdollinen parisuhde sinulle.

Minä antaisin tuollaisen mökö miehen mennä on oltava tässä iässä jo vähän sellainen että katsoo itsekin mitä ja millaisen ihmisen haluaa vierelleen.

Nyt tapaatte juuri niin harvoin että eroavaisuudet ei niin iske silmille vaikka harmittavatkin ?

Hyvää seksiä voi saada myös fiksulta opperasta ja muustakin menemisestä kiinnostuneelta mieheltä. Sen vuoksi en jäisi tuohon suhteeseen.