mitä ihmettä nyt teen? naapurin lapsi ollut täällä tuntitolkulla, kotonaan ei ole ketään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kuplavolkkari"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="A.p";29086040]
käskin kuitenkin ilmoittaa ensi kerralla tai ainakin vaihtaa sen hiivatin autonsa! [/QUOTE]

Käskit sitten vaihtaa auton, sen sijaan että olisit vain antanut puhelinnumerosi, jotta voi jatkossa ottaa yhteyttä kun tarvitsee...? :D
 
  • Tykkää
Reactions: Sankkuli
[QUOTE="hmh";29086082]Mä en tätä nyt tajua. Miten niin järjestäneet vaikeuksiin? Mitä ajat takaa?[/QUOTE]

Luitko ketjua? Hetihän täällä oltiin käskemässä soittaa poliisit ja sossut!
 
Jotenkin minä en usko tätä - en edes palstamammoista. Ei KUKAAN odottele ja ihmettele asiaa noin kauan, kun on pieni lapsi kyseessä. Tekisin kaikkeni asian selvittämiseksi ja kai siitä lapsestakin huomais jotain.

Ei lapsi vaan voi olla huoletonna, jos vanhemmista ei ole tietoakaan.

On olemassa tosi erilaisia perheitä ja vanhempia. Ihan oikeasti olen lastensuojelussa töissä ollessani sen huomannut että monille lapsille on helpotus jos pääsevät pois kotoaan. "Aikuisen nälkä" on paha ja kotona ei ole kaikki hyvin. :/
 
[QUOTE="hmh";29086044]Jäi nyt vähän epäselväksi, että olivatko kaikki osapuolet tähän tilanteeseen tyytyväisiä, ja onko kirjoittaja sitä mieltä että noin sen pitäis mennäkin?

Minusta kuulostaa kammottavalta.[/QUOTE]

No aika WTF-fiilis tuli itsellenikin, kun anoppi kertoi tarinaa (katseltiin anopin äidin vanhoja valokuva-albumeita, josta löytyi kuva anopista ja tästä vauvasta.)
 
[QUOTE="vieras";29086120]Luitko ketjua? Hetihän täällä oltiin käskemässä soittaa poliisit ja sossut![/QUOTE]

No mä en tajua mitä vaikeuksiin saattamista siinä sitten on. Tottahan sitä hätääntyy jos pieni lapsi on kadottanut äitinsä. Ja poliisi on se kuka etsii kadonneita henkilöitä, ja sosiaalitoimi se joka selvittää missä on esimerkiksi lapsen toinen vanhempi.

Toki tuossa kuvatussa tilanteessa olisi viisivuotiaan äidin ollut hyvä itse käydä ilmoittamassa naapurissa minne on menossa ja vaihtaa myös ne puhelinnumerot, niin koko hötäkkää ei olisi syntynyt. Jos siihen tarvitaan sosiaalitoimi kertomaan äidille että näinkin hei voisi tehdä, niin sitten tarvitaan. Eikä se ole mitään vaikeuksia, vaan neuvontaa sille kuka sitä tarvitsee.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
[QUOTE="vieras";29086293]Ketju poistetaan kohta asiattomana. Syy: Jollakin voi oikeasti olla huoli lapsesta.[/QUOTE]

Et oo lukenu tarkemmin. Lapsi löytyi jo ja äiti nauroi. Aloittaja ei sit jaksanu sinnikkäästi viedä provoaan uudelle tasolle.
 
näitä perheitä joissa lapset on yksin on ihan joka lähtöön, ikävä kyllä :(
meillä on paikkailtu, vessatettu, ruokittu ja pidetty sadetta enemmän ja vähemmän kun naapuristossa vanhemmat asioilla ja harrastamassa illat pitkät ja lapset itsekseen.
kännykkäaika ontuu ja kun tuli syksy ja pimeät illat niin kyllä noita yksin kotoilijoita tuntuu riittävän.
omat lapset on niin arkoja ettei kävis mielessäkään lähteä jumppaan ja jättää tenavaa itsekseen, mutta kun kaikki tuntuu välittävän vaan itsestään.
iso huoh!
 
[QUOTE="Sini";29085875]Miksi et etsi numeroa osoitteen kautta?
Miksi olet vihainen etkä huolissasi?[/QUOTE]

Vihaisuuden syyt tulivat jo selkeästi ilmi tämän provoilijan eräässä viestissä, jossa totesi lapsen tuhoavan hänen tyttärensä sipsejä ja karkkeja ;)

Minkälainen äiti ei tarjoa ruokaa kylässä olevalle lapselle?

Ja kuka on niin tyhmä että sanoo paria tuntia tuntikausiksi?

Ja millainen äiti on niin hysteerinen että passittaa perjantainakin lapsen kaverit pois että pääsee klo KUUSI rauhoittumaan?

Let me laugh! :laugh:
 
Entisajan tapauksista. Mummoni äiti kuoli hänen ollessaan pieni ja isä joutui vankilaan kun mummo oli 7v. Ei oltu korvessa sen kummemmin ruvettu järjestämään sijaiskotia. Mummo kertoi että ihan itse pakkas vaatteensa ja talsi muutaman kilometrin naapuriin missä asuikin sitten täysi ikäiseksi asti..
 
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mutta ihan karmea tilanne.. itse olisin kuvitellut jo kaikkein pahinta eri vaihtoehdoin. Minäkin muuten väitin tarhassa että ai miten nii mikä mun äidin nimi on??? Mun äidin nimi on äiti tietenkin.
Tuosta tytöstä tuli mielee et jos vaikka olis karannu hoidosta ( vuorohoitopäiväkoti..)
Tai äidillää haikka diabetes ja hypoglykemioissaa tajuttomana.. asunnon pimeyden olisin päätelly johtuvan siit että sairauskohtaus on tullu jo päivällä..

Eikä aplle kannata olla vihainen hänen "vihaisuudestaan". Huoli voi näyttäytyä/sekaantua vihaisuuteenkin. Niihä huolestunu vanhempi voi ensin huutaa teinilleen puhelimeen ett misdä helvetin perkeleessä sää olet kello on neljä aamulla!!!! Ja sitten huojentua perään että no hyvä kun edes nyt ilmotat olevas hengissä.

Mutta nii, eipä siin olis kohta muuta suttanu kuin soittaa eded 112een. Ihan sillä ettei synny mitää väärinkäsityksiä.. ja että apua sit saa jos hätä tulee.

Mutta pyydähän se tyttö ja äiti kylää joku ilta..ja antakaa tytöille se yökyläily =)
 
Meillä oli 90-luvun taitteessa "lainalapsi". Tuli jonkinlaisella sijoituksella, tarkoitus oli, että tuo aivan vastasyntynyt olisi ollut meillä vain viikon. En tiedä tarkalleen koko kuviota, koska olin itse vähän päälle 10-vuotias vasta. Lapsi meni siis biologisille vanhemmilleen takaisin. Viikon sijasta oli meillä kaksi kuukautta. Sen jälkeen palautui vanhemmilleen.

Ja kyllä näitä katoajia on muutenkin. Meillä on sellainen koti, että ovet on melkein aina auki tulijoille. Ja niitä tulijoita on paljon, lapsia jotka pitäisi vanhempien mielestä pärjätä yksin mutta eivät pärjää. Ja sellaisia tilanteita, joissa lapsi on tullut "tunniksi kylään", mutta vanhemmista ei kuulu mitään eikä heitä saa kiinni, ja lapsi tullaan hakemaankin vasta viiden tunnin päästä.

Yksi lapseni kaveri on täällä meilkein päivittäin. Ja kyllä on niin jatkuvaa aikuisen hyväksynnän ja huomion hakemista, että ei voi olla ihan kaikki kunnossa, tai ei ainakaan saa tarvitsemaansa huomiota kotoa.
 
En tiiä oliko provo vai ei,mutta en yhtää epäilis etteikö näin olis voinu käydä..Mulla on 7v tyttö ja luokalle on tullut uusi tyttö,kenen äitiä en tunne ollenkaan,tää tyttö on käyny meillä jo monta kertaa,eli tulevat suoraa koulusta meille.No tänään kanssa tulivat ja tytöt sanovat että täätyttö saa olla meillä puoli viiteen asti.eli vähän jälkee 12 oli meillä ja siitä puoli 5,ajattelin et aika pitkään saa olla..No söivät välipalaa muutamaan otteeseen,mutta ajattelin,että ruokaa en nyt tarjoo,asuu pari sadan metrin päässä meistä ja äiti on kotona..No,puoli viideltä äiti soitti tytölle,että saa olla vielä tunnin...Siis,multa ei kukaa vaivautunu kysyy,et sopiiko kenties mulle tää juttu,ei sillä tein pihahommia,mutta silti!Kait tää äiti olettaa,että mä ruokin hänen lapsensa,kun ei koko aikana pyytäny lastaa syömään.Ja koulussa olivat syöneet 10:30,eli aika pitkä aika olis olla ilman syömistä..Lapsi oli siis meillä sen 5 ja puloli tuntia.
Meillä on 4 lasta ja kavereita käy tosi paljon,aina annan välipalaa ja ruokaakin,jos on sovittu,et viipyy pidenpään..mä en ite antais lapseni olla täysin itselle tuntemattomassa huushollissa noin pitkää ja soittelisin välillä syömään kotiin..Outoa mun mielestä tältäkin äidiltä..Mutta siis,kyllä näitä tuntuu löytyvän oikeesti,lapsi naapuriin ja ite saa olla rauhassa!
 
Itselle on lapsena monet kerrat käynyt niin, että ei ole ollut ketään kotona. Itse en ruokaa ikinä kehdannut pyytää ja kun sitä tarjottiin, otin iloisena, mutta häpeillen sen vastaan. Oi jos joku olisi minun käskenyt painua kotiin syömään ja sanoa, että tänne ei saa jäädä yöksi, niin olisi yhä enemmän hylätty olo tullut. Voisit vähän ap miettiä mitä sille pienelle lapselle sanot, vaikka mielessä miettisitkin muuta. Ja eihän se sinun vastuu ole, mutta mietippä vähän miltä siitä pikkutytöstä tuntuu. Oksettavaa.
 
Tässä on yksi syy siihen, miksi minä en ota 5vuotiaan lapsen kavereita kylään, ennenkuin olen itse sopinut siitä vanhempien kanssa ja vaihtanut puh.numerot keskenämme. Tuon ikäiset mun mielestä vaatii vielä saattamisen toisen luo, ellei sitten samassa talossa asu. Hyvä että asia ratkesi hyvin, jatkossa varmista ne numerot ja luvat ennenkuin otat ketään kylään...
 
Tuosta ruuan antamisesta tuli mieleeni. Oma äitini on sellainen ettei hän koskaan halunnut tarjota ruokaa muille lapsille. Ja nyt kun omilla lapsillani on kavereita, ja jos äitini on silloin paikalla hän pystyy sanomaan suoraa näille lapsieni kavereille että pitävät sormensa pois heidän esim. sipsipussista. Mulle se on häpeä ja tunne miten pienisydämminen hän on. Vaikka olen äitini "oppien" mukaan itse kasvanut, meillä ei syödä toisen edessä jos ei voida tarjota myös vieressä olevalle.
 
provo kai tää lienee. itse olen aina selvillä, missä lapseni on. nyt lähdin muun perheen kanssa näyttelyyn jyväskylään, ja yläasteelainen jäi kotiin ja meni kouluun. no ei vastannut viestiin kahdeksan aikaahn aamulla, ei myöskään puoli kymmenen, puhelin ilmoitti, että siihen ei saa yhteyttä. huoli iski. lopulta kymmeneltä soitin luokanvalvojalle, ja selitin asian, selvis, että tyttärellä oli suunnistusta. ja laitto sitten viestin mulle heti, kun oli koululle sieltä tullut
 
Jotenkin oli elämä ennen rauhallisempaa eikä turhaan stressaannuttu. Itse lapsena ollessani viisikymmentäluvulla, -hui miten kauan sitten, asuttiin, ja edelleenkin suurella omakotialueella. Lapsia vilisi ja juoksi vuorollaan missä sattui. Muistan hyvin miten meilläkin kävi yksi tyttönen naapurista leikkimässä. Kun äiti pyysi syömään, niin kyllä pöydällä oli lautanen pienelle vieraallekin. Tyttö kehui, että olipa hyvää ja valitti, että saa kotona vaan luusoppaa. Kyllähän se oli pieni valhe ja se meillä ymmärrettiin. Ja jos sattui, että itsekin oli jossain iltapäiväkahvin aikaan, niin kyllä annettiin pullaa ja kahviakin jos halusi. Siihen aikaan lapset joi kahvia.
Jos viivyttiin liian kauan, niin nätist sanottiin vaan, että jos nyt lähtisit kotiin. En muista, että koskaan olisi ollut tilannetta, että lapsi olisi itkien tullut valittamaan yksinoloa tai yksin olemistaan.
No silloin, niinkuin sanoin, oli aika parempi eikä kaikenmaailman pelottelut olleet vielä lyöneet itsensä läpi. Rauhallisuutta vaan ja heti kaiken pahimman ajattelun poissulkeminen olisi kaiken parasta.
 
[QUOTE="jaahas";29086061]Ja sä uskot, ettei tällästä ole voinut tapahtua "ennen vanhaan"?

Mä taas uskon että tälläisiä ja samankaltaisia tapauksia on useampia, sotien aikana ja jälkeen..[/QUOTE]

Tuossa luki 60-luvulla. Koskas ne sodat täällä Suomessa käytiinkään? :D Sodan aikaisessa poikkeustilanteessa varmaan mahdollista, että minne tahansa on napsittu orvoiksi ja yksin jääneitä lapsia. Onhan niitä myytykin, evakoita isoihin taloihin piioiksi ja rengeiksi.

Mun oma isänikin on syntynyt 50-luvulla ja itsekin ollut sukulaistensa hoivissa paljon, mutta ei nyt ihan kuitenkaan vauvana ventovieraaseen naapuriin vietynä ja vuosikausiksi sinne jätettynä.
 
Tuossa luki 60-luvulla. Koskas ne sodat täällä Suomessa käytiinkään? :D Sodan aikaisessa poikkeustilanteessa varmaan mahdollista, että minne tahansa on napsittu orvoiksi ja yksin jääneitä lapsia. Onhan niitä myytykin, evakoita isoihin taloihin piioiksi ja rengeiksi.

Mun oma isänikin on syntynyt 50-luvulla ja itsekin ollut sukulaistensa hoivissa paljon, mutta ei nyt ihan kuitenkaan vauvana ventovieraaseen naapuriin vietynä ja vuosikausiksi sinne jätettynä.

Eikös 60-luku ole sotien jälkeen?
 
Itselle on lapsena monet kerrat käynyt niin, että ei ole ollut ketään kotona. Itse en ruokaa ikinä kehdannut pyytää ja kun sitä tarjottiin, otin iloisena, mutta häpeillen sen vastaan. Oi jos joku olisi minun käskenyt painua kotiin syömään ja sanoa, että tänne ei saa jäädä yöksi, niin olisi yhä enemmän hylätty olo tullut. Voisit vähän ap miettiä mitä sille pienelle lapselle sanot, vaikka mielessä miettisitkin muuta. Ja eihän se sinun vastuu ole, mutta mietippä vähän miltä siitä pikkutytöstä tuntuu. Oksettavaa.

Oksettavaa sanoa lapselle, että menee omaan kotiinsa syömään? Ei minusta. Ihan normaalia se on.
 
[QUOTE="hmh";29086279]No mä en tajua mitä vaikeuksiin saattamista siinä sitten on. Tottahan sitä hätääntyy jos pieni lapsi on kadottanut äitinsä. Ja poliisi on se kuka etsii kadonneita henkilöitä, ja sosiaalitoimi se joka selvittää missä on esimerkiksi lapsen toinen vanhempi.

Toki tuossa kuvatussa tilanteessa olisi viisivuotiaan äidin ollut hyvä itse käydä ilmoittamassa naapurissa minne on menossa ja vaihtaa myös ne puhelinnumerot, niin koko hötäkkää ei olisi syntynyt. Jos siihen tarvitaan sosiaalitoimi kertomaan äidille että näinkin hei voisi tehdä, niin sitten tarvitaan. Eikä se ole mitään vaikeuksia, vaan neuvontaa sille kuka sitä tarvitsee.[/QUOTE]

Ja sä luulet että sossu olisi vain käynyt ilmoittamassa että näinkin voi tehdä?
Eiköhän perhe olisi jäänyt tarkkailuun eikä se sossuasiakkuus nyt järin mieltä ylentävältä tunnu, oli perheessä sille tarvetta tai ei.
 
Itselle on lapsena monet kerrat käynyt niin, että ei ole ollut ketään kotona. Itse en ruokaa ikinä kehdannut pyytää ja kun sitä tarjottiin, otin iloisena, mutta häpeillen sen vastaan. Oi jos joku olisi minun käskenyt painua kotiin syömään ja sanoa, että tänne ei saa jäädä yöksi, niin olisi yhä enemmän hylätty olo tullut. Voisit vähän ap miettiä mitä sille pienelle lapselle sanot, vaikka mielessä miettisitkin muuta. Ja eihän se sinun vastuu ole, mutta mietippä vähän miltä siitä pikkutytöstä tuntuu. Oksettavaa.

En minä ainakaan halua, että kukaan ruokkii minun lapsiani kysymättä minulta. Pieni lapsi ei osaa kertoa ruokavaliostaankaan.

No, omani ovat olleet aina sillä tavalla kylässä, että ruokailut on sovittu etukäteen. Mutta monesti meillä on ollut lähellä asuvia kavereita kylässä, ja ovat sitten halunneet syödä meillä. Siinä vaiheessa on soitettu kotiin ja kysytty ruokailusta, eihän sitä voi muuten tietää missä vaiheessa kotona on ruokailu.

Satunnaisia vieraita voi ruokkia silloin tällöin. Nyt taas kun erään lapseni kaveri on meillä päivittäin, syö meillä aina välipalan ja usein vaatii päivällistäkin, olen alkanut laittaa ruokailujen aikana kotiin. En voi päivittäin kustantaa kuitenkaan yhdelle ylimääräiselle lapselle välipalaa ja päivällistä. Yhdessä ateriassa se ei paljon tunnu, mutta jos kuukauden aikana tulee 20 välipalaa ja ateriaa, niin se on liikaa.
 
[QUOTE="vieras";29086131]No aika WTF-fiilis tuli itsellenikin, kun anoppi kertoi tarinaa (katseltiin anopin äidin vanhoja valokuva-albumeita, josta löytyi kuva anopista ja tästä vauvasta.)[/QUOTE]

Sellasta se oli elämä ennen vanhaan...vielä enemmän 1900-luvun alussa huutolaislasten aikaan...

Kaikki lapset eivät myöskään suinkaan saaneet traumoja siitä . .että kasvattajana oli joku muu kuin oma vanhempi. Saattoivat elää hyvänkin lapsuuden, osa. Osalla taas oli ihan kauheaa, sai jyrsiä luuta tuvan nurkassa kun perheen omat lapset söivät pöydässä kunnon ruokaa. Ja kaikkea on siltä väliltä.
 

Yhteistyössä