M
mielenterveys menee
Vieras
Meillä uhmaikänen 2v3kk.. Aivan mahdoton tapaus!! Ei usko mitään, rikkoo kaiken, heittelee tavaroita, koskee kaikkeen mihin ei saa koskea, muksii pikkusisarustaan (lyö,nipistelee,läpsii,makaa päällä,tökkii silmiin) ym..
Esimerkkinä pari juttua: Tekee kaikkea tuhoa: repii verhot, levittelee vessapaperia, kaivelee laatikot ja levittelee tavarat, heittelee tavaroita päin, hakkaa millon milläkin ikkunoita/seiniä/tasoja, tunkee vessanpönttöön kaikkea, siis KAIKKEA mitä vaan voi taapero keksiä. Sitten ongelman ytimeen, lapsi ei usko MITÄÄN, EI YHTÄÄN MITÄÄN. Kielletään ensin napakasti, ei usko, jatkaa vaan mitä on tekemässä, kielletään uudestaa, ei usko, kolmannen kieltokerran jälkeen lähtee omaan huoneeseen jäähylle, jää sinne huutamaan, tulee pois hetken päästä ja tekee uudelleen. Ja pikkusisarustaan tosiaan muksii, menee päälle makaamaan, ym. Kaikki asiat mitä kielletään, tekee uudelleen hetken päästä/tunnin päästä/viimeistään seuraavana päivänä. Ja ei se mitään jos joskus tekis tuhoja, mutta kun tekee niitä 12h hereillä oloajasta n. 10tuntia. Ja siis eniten tämä, kun ei usko, ei minua, ei isäänsä..
Alkaa järki mennä tuon kanssa pikkuhiljaa, ei ole kiva kieltää ja raivota ja jäähyttää kokoajan, mutta minkäs teet? Ulkoilemme säännöllisesti ja leikimme, joten uskoisin ettei kyse ole mistään energian purkamisestakaan, ja tuollainen on on ollut jo ennenkun pikkusisarus syntyi, joten voiko johtua enää edes mustasukkaisuudesta, koska molemmat saavat samanverran huomioo ja hellyyttä..
Esimerkkinä pari juttua: Tekee kaikkea tuhoa: repii verhot, levittelee vessapaperia, kaivelee laatikot ja levittelee tavarat, heittelee tavaroita päin, hakkaa millon milläkin ikkunoita/seiniä/tasoja, tunkee vessanpönttöön kaikkea, siis KAIKKEA mitä vaan voi taapero keksiä. Sitten ongelman ytimeen, lapsi ei usko MITÄÄN, EI YHTÄÄN MITÄÄN. Kielletään ensin napakasti, ei usko, jatkaa vaan mitä on tekemässä, kielletään uudestaa, ei usko, kolmannen kieltokerran jälkeen lähtee omaan huoneeseen jäähylle, jää sinne huutamaan, tulee pois hetken päästä ja tekee uudelleen. Ja pikkusisarustaan tosiaan muksii, menee päälle makaamaan, ym. Kaikki asiat mitä kielletään, tekee uudelleen hetken päästä/tunnin päästä/viimeistään seuraavana päivänä. Ja ei se mitään jos joskus tekis tuhoja, mutta kun tekee niitä 12h hereillä oloajasta n. 10tuntia. Ja siis eniten tämä, kun ei usko, ei minua, ei isäänsä..
Alkaa järki mennä tuon kanssa pikkuhiljaa, ei ole kiva kieltää ja raivota ja jäähyttää kokoajan, mutta minkäs teet? Ulkoilemme säännöllisesti ja leikimme, joten uskoisin ettei kyse ole mistään energian purkamisestakaan, ja tuollainen on on ollut jo ennenkun pikkusisarus syntyi, joten voiko johtua enää edes mustasukkaisuudesta, koska molemmat saavat samanverran huomioo ja hellyyttä..