Mitä ihmettä mä teen? Lapsen nukkumaan käyminen on yhtä helvettiä!

["a.p"]

Meiilä lapsi nyt melkein 4v. Meillä nukahtamisevaikeudet 1,5 vuotta sitten kun jätimme silloiselta 2,5 vuotiaalta tutin pois. Eka ilta ilman tuttia meni ok, sen jölkeen ei oikein ole mennytkään. Ollaan kokeilu kaikki, ja varmaan moneen kertaan. Välillä ollut parempia jaksoja, mutta sitten taas paluu entiseen. On ollut hermot kireellä yhdellä sun toisella (on myös isoveli joka tarvii nukkurauhan) eikä nukuumaanmeno ole todellakaan ollut kivaa puuhaa. Jäpikkä on NIIN kovapäinen.

Nyt ollaan saatu joku tasapaino, kun siirrettiin tämä ongelmaisempi meidän sänkuun nukahtamaan. tarvitsee vierelleen aikuisen, tähän ollaan päädytty. Kun ei prkl pysy sängyssään 5 sek kauempaa. Kun ollaan 1,5 v kokelitu useita keinoja ja mikään ei toimi, niin sitten valitaan se tapa, jossa vähiten tulee kaikille kiukkua. Nukahtaminen kestää vähintään 0,5 -1h. Aina, kaikissa olosuhteissa. Se me kärsitään, jotta saadaan rauha taloon. Meillä kyllä tuolla tapauksella on hyvin tod-näk- neurologista häikkää, joka vaikeuttaa nukahtamista.

Ei tästä varmaan sulle apua ollut, mutta tiedät ette ole ainoa uniongelmien kanssa painiva. Tsemppiä!

Voimia ja tsemppiä teille!!!

 

[Birgitte]

Lapsi juoksuttaa sinua, koska näkee, että se tepsii. Anna päivisin huomiota, niin ei tarvitse iltaisin sitä hakea. Eli tee lapsesi olo turvalliseksi kotona, touhua lapsen kanssa päivisin, anna hänen nähdä, että hän on tärkeä. Siinä sääntö numero yksi.

Sääntö numero kaksi on se, että ilmoitat selvästi milloin alkaa hiljaisuus. Kun poistut huoneesta, sanot hyvää yötä ja ilmoitat lapselle, että hiljaisuus ja unirauha alkaa siitä hetkestä. Jos lapsi aloittaa elämöinnin ja nousee ylös, viet takaisin sänkyyn ja poistut mitään sanomatta huoneesta. PYSY TYYNENÄ JA RAUHALLISENA KOKO AJAN, vaikka kuinka ottaisi hermoon! Jos lapsi huutelee juomista tai pissaamista ja hyppii ylös: älä anna juotavaa, jos olet antanut juotavaa ennen nukkumaanmenoa. Jos pitää käydä pissalla, älä puhu lapselle sinä aikana mitään ja palauta sänkyyn HETI. Älä anna nousta pissalle toista kertaa. Jos pyytää, se on pelkkää jekutusta, älä usko. Jos lapsi kysyy jotain, voit ensimmäisellä kerralla toistaa, että hiljaisuus on alkanut, nyt ei puhuta enää mitään. Sen jälkeen hiljenet täysin. Jos lapsi elämöi vuoteessaan, huutelee jotain tai lauleskelee, älä reagoi millään tavalla. Reagoi vain ja ainoastaan ylösnousuihin ja niihinkin minimaallisin elein. Jatkat tätä vaikka se kestäisi aamuyöhön.

Jos se kestää aamuyöhön, herätä lapsi aamulla siihen aikaan mihin yleensä heräätte huolimatta siitä, kuinka väsyneitä sinä tai lapsi itse ovat. Tämä on siis sääntö numero kolme: rytmi ei saa mennä sekaisin, vaikka lapsi oikuttelisi aamuyöhön. Pidä kiinni heräämisajoista, vaikka se tuntuisi kuinka julmalta. Voit antaa lapselle poikkeuksellisesti pienet päiväunet päivällä, mutta älä anna unien kestää liian kauan, etteivät vaikeuta yöunille menoa.

Voin luvata, että tällä menetelmällä lapsi ei jaksa kauan temppuilla. Menetelmä on tosi rankka sekä sinulle että lapselle, mutta kun sen kerran jaksaa läpi käydä, ongelma poistuu.Todennäköisesti joku haukkuu minut pystyyn, kun tällaista ehdotan, mutta oma as-lapseni, joka kärsi todella vakavista uniongelmista 3-vuotiaaksi asti, pääsi eroon nukkumaanmenojuoksuistaan nimenomaan tällä systeemillä.

 

[Birgitte]

Vielä yksi ehdotus. SULJE SILMÄSI. Jos lapsi nousee toistuvasti ylös, aina kun olet vienyt lapsen takaisin sänkyynsä ja poistunut huoneesta, istu välittömästi alas, rentouta hartiat, sulje silmät, ja hengitä syvään. Tyhjennä ajatukset kaikesta, vaikka se rauha kestäisi vain pienen hetken. Se auttaa pitämään maltin, usko pois. Se oli ainoa keino, jolla itse pysyin järjissäni sen rumban ajan.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";27822977]En nyt ensisijaisesti lähtisi tuon ikäistä lasta enää opettamaan syliin nukahtamiseen. Ja tosiaan en tahtoisi myöskään siihen nukuttamis-rumbaan enää. Sekin oli suurimmalta osalta yhtä pelleilyä ja siitä päästiin niin kovin kivuttomasti eroon silloin.
En usko, että kyse on mistään peloista, lapsi ei ole koskaan mitään sen suuntaista antanut ainakaan ymmärtää. Uskoisin, että kyse on uhmaamisesta (komentelee minua, huutaa, ettei aio nukkua tai pysyä sängyssä jne.), ja siksi en tahtoisi "antaa periksi".[/QUOTE]

Mitä teet, kun lapsesi nukkuu? Miksei se voi nukkua siinä lähellä? Nukahtaa, kun nukahtaa. Teet sitä, mitä teet.

 

["vieras"]

Lapsi juoksuttaa sinua, koska näkee, että se tepsii. Anna päivisin huomiota, niin ei tarvitse iltaisin sitä hakea. Eli tee lapsesi olo turvalliseksi kotona, touhua lapsen kanssa päivisin, anna hänen nähdä, että hän on tärkeä. Siinä sääntö numero yksi.

Sääntö numero kaksi on se, että ilmoitat selvästi milloin alkaa hiljaisuus. Kun poistut huoneesta, sanot hyvää yötä ja ilmoitat lapselle, että hiljaisuus ja unirauha alkaa siitä hetkestä. Jos lapsi aloittaa elämöinnin ja nousee ylös, viet takaisin sänkyyn ja poistut mitään sanomatta huoneesta. PYSY TYYNENÄ JA RAUHALLISENA KOKO AJAN, vaikka kuinka ottaisi hermoon! Jos lapsi huutelee juomista tai pissaamista ja hyppii ylös: älä anna juotavaa, jos olet antanut juotavaa ennen nukkumaanmenoa. Jos pitää käydä pissalla, älä puhu lapselle sinä aikana mitään ja palauta sänkyyn HETI. Älä anna nousta pissalle toista kertaa. Jos pyytää, se on pelkkää jekutusta, älä usko. Jos lapsi kysyy jotain, voit ensimmäisellä kerralla toistaa, että hiljaisuus on alkanut, nyt ei puhuta enää mitään. Sen jälkeen hiljenet täysin. Jos lapsi elämöi vuoteessaan, huutelee jotain tai lauleskelee, älä reagoi millään tavalla. Reagoi vain ja ainoastaan ylösnousuihin ja niihinkin minimaallisin elein. Jatkat tätä vaikka se kestäisi aamuyöhön.

Jos se kestää aamuyöhön, herätä lapsi aamulla siihen aikaan mihin yleensä heräätte huolimatta siitä, kuinka väsyneitä sinä tai lapsi itse ovat. Tämä on siis sääntö numero kolme: rytmi ei saa mennä sekaisin, vaikka lapsi oikuttelisi aamuyöhön. Pidä kiinni heräämisajoista, vaikka se tuntuisi kuinka julmalta. Voit antaa lapselle poikkeuksellisesti pienet päiväunet päivällä, mutta älä anna unien kestää liian kauan, etteivät vaikeuta yöunille menoa.

Voin luvata, että tällä menetelmällä lapsi ei jaksa kauan temppuilla. Menetelmä on tosi rankka sekä sinulle että lapselle, mutta kun sen kerran jaksaa läpi käydä, ongelma poistuu.Todennäköisesti joku haukkuu minut pystyyn, kun tällaista ehdotan, mutta oma as-lapseni, joka kärsi todella vakavista uniongelmista 3-vuotiaaksi asti, pääsi eroon nukkumaanmenojuoksuistaan nimenomaan tällä systeemillä.

Olet täysi pelle. Toivottavasti et tee töitä vieraiden lasten parissa. Täysi pelle olet.

 

["vieras"]

Vielä yksi ehdotus. SULJE SILMÄSI. Jos lapsi nousee toistuvasti ylös, aina kun olet vienyt lapsen takaisin sänkyynsä ja poistunut huoneesta, istu välittömästi alas, rentouta hartiat, sulje silmät, ja hengitä syvään. Tyhjennä ajatukset kaikesta, vaikka se rauha kestäisi vain pienen hetken. Se auttaa pitämään maltin, usko pois. Se oli ainoa keino, jolla itse pysyin järjissäni sen rumban ajan.

No, sinähän se vasta tosi pelle olet.

 

[riiviöiden äiti]

Rupeaa olemaan voimat täysin loppu, enää ei voi kun itkeä. Ihan niin kun joka ilta nykyään. Tekisi mieli takoa nyrkeillä seinää ja mä olen normaalisti maailman rauhallisin ihminen. Apua?!
Lapsi on nyt 3v. Nukkuu omassa sängyssä. En saa häntä pysymään sängyssä ja hän ei ole hetkeäkään hiljaa. Raahaan takaisin sänkyyn ja käsken olla hiljaa, ja tuota sitten jatkuukin n. 2,5-3h per ilta. Ja tätä on jatkunut n. 3-4 kuukautta. Viimeiset pari viikkoa olen ollut niin loppu tuota pelleilyä, että tosiaan en voi kun itkeä ja repiä hiuksia päästäni.
Mitä mä teen? Miten te saatte lapsenne nukkumaan ilman jumalatonta showta??

Minua kiinnostaa mitä tapahtuu kun lapsi lähtee sängystä? Sanoit että palautat, mikä on loistavaa. Mutta sanotko aina jotain? Jos "kaikki on jo kokeiltu" , niin kokeile seuraavaa, edes 3 iltaa:
1. Rutiinit, eli iltasatu, peittely , suukko ja hyvänyön toivotukset. Poistu huoneesta,
2. ensimmäisen kerran kun lapsi tulee sängystä pois, sanot "nyt nukutaan, hyvää yötä" ja palautat suoraan sänkyyn. Ei mitään muuta.
3. Kerrat 2-300 kun lapsi poistuu sängystä, palautat vain sänkyyn ja poistut. Älä katso silmiin, älä puhu, älä vastaa. Yritä olla vaikuttamatta vihaiselta, liiku vaikka korostetun hitaasti ja rauhallisesti, niin et ole uhkaavan tuntuinen. Jos pään sisällä kiehuu, älä anna sen näkyä, hoe vaikka mielssäsi jotain älytöntä mantraa tyyliin "kauraleipä on vaaleaa ja hyvää"
Jos ei kolmessa illassa ala edes sängystäpoistumiset vähenemään, niin joku mättää oikeasti ( tai et noudattanut ohjeita kirjaimellisesti).
Tule kertomaan miten kävi,

p.s. 1.,2. ja 4. lapsi on meillä toiminut näillä keinoin . 3. vei aikaa muutaman kuukauden, mutta linja ei silloin pitänytkään, vaan erehdyimme esim . vastaamaan kysymyksiin yms.

 

["a.p"]

Lapsi juoksuttaa sinua, koska näkee, että se tepsii. Anna päivisin huomiota, niin ei tarvitse iltaisin sitä hakea. Eli tee lapsesi olo turvalliseksi kotona, touhua lapsen kanssa päivisin, anna hänen nähdä, että hän on tärkeä. Siinä sääntö numero yksi.

Sääntö numero kaksi on se, että ilmoitat selvästi milloin alkaa hiljaisuus. Kun poistut huoneesta, sanot hyvää yötä ja ilmoitat lapselle, että hiljaisuus ja unirauha alkaa siitä hetkestä. Jos lapsi aloittaa elämöinnin ja nousee ylös, viet takaisin sänkyyn ja poistut mitään sanomatta huoneesta. PYSY TYYNENÄ JA RAUHALLISENA KOKO AJAN, vaikka kuinka ottaisi hermoon! Jos lapsi huutelee juomista tai pissaamista ja hyppii ylös: älä anna juotavaa, jos olet antanut juotavaa ennen nukkumaanmenoa. Jos pitää käydä pissalla, älä puhu lapselle sinä aikana mitään ja palauta sänkyyn HETI. Älä anna nousta pissalle toista kertaa. Jos pyytää, se on pelkkää jekutusta, älä usko. Jos lapsi kysyy jotain, voit ensimmäisellä kerralla toistaa, että hiljaisuus on alkanut, nyt ei puhuta enää mitään. Sen jälkeen hiljenet täysin. Jos lapsi elämöi vuoteessaan, huutelee jotain tai lauleskelee, älä reagoi millään tavalla. Reagoi vain ja ainoastaan ylösnousuihin ja niihinkin minimaallisin elein. Jatkat tätä vaikka se kestäisi aamuyöhön.

Jos se kestää aamuyöhön, herätä lapsi aamulla siihen aikaan mihin yleensä heräätte huolimatta siitä, kuinka väsyneitä sinä tai lapsi itse ovat. Tämä on siis sääntö numero kolme: rytmi ei saa mennä sekaisin, vaikka lapsi oikuttelisi aamuyöhön. Pidä kiinni heräämisajoista, vaikka se tuntuisi kuinka julmalta. Voit antaa lapselle poikkeuksellisesti pienet päiväunet päivällä, mutta älä anna unien kestää liian kauan, etteivät vaikeuta yöunille menoa.

Voin luvata, että tällä menetelmällä lapsi ei jaksa kauan temppuilla. Menetelmä on tosi rankka sekä sinulle että lapselle, mutta kun sen kerran jaksaa läpi käydä, ongelma poistuu.Todennäköisesti joku haukkuu minut pystyyn, kun tällaista ehdotan, mutta oma as-lapseni, joka kärsi todella vakavista uniongelmista 3-vuotiaaksi asti, pääsi eroon nukkumaanmenojuoksuistaan nimenomaan tällä systeemillä.

Huomiota lapsi saa minulta koko päivän (ja puoli yötäkin ), joten siinä ei voi olla ongelmaa. Me teemme yhdessä melkolailla kaiken, lapsi on hyväntuulinen ja kiltti päivisin, eikä suurempia ongelmia yleensä olekkaan päivällä.

Mä voisin olla valmis kokeilemaan tota systeemiä. Ihan vaan siksi, että paremmalta tuo kuulostaa kuin nykyinen meininki. Olen nähnyt kai tuon saman tyylin jossain lastenkasvatukseen liittyvässä ohjelmassa?

 

["vieras"]

Minua kiinnostaa mitä tapahtuu kun lapsi lähtee sängystä? Sanoit että palautat, mikä on loistavaa. Mutta sanotko aina jotain? Jos "kaikki on jo kokeiltu" , niin kokeile seuraavaa, edes 3 iltaa:
1. Rutiinit, eli iltasatu, peittely , suukko ja hyvänyön toivotukset. Poistu huoneesta,
2. ensimmäisen kerran kun lapsi tulee sängystä pois, sanot "nyt nukutaan, hyvää yötä" ja palautat suoraan sänkyyn. Ei mitään muuta.
3. Kerrat 2-300 kun lapsi poistuu sängystä, palautat vain sänkyyn ja poistut. Älä katso silmiin, älä puhu, älä vastaa. Yritä olla vaikuttamatta vihaiselta, liiku vaikka korostetun hitaasti ja rauhallisesti, niin et ole uhkaavan tuntuinen. Jos pään sisällä kiehuu, älä anna sen näkyä, hoe vaikka mielssäsi jotain älytöntä mantraa tyyliin "kauraleipä on vaaleaa ja hyvää"
Jos ei kolmessa illassa ala edes sängystäpoistumiset vähenemään, niin joku mättää oikeasti ( tai et noudattanut ohjeita kirjaimellisesti).
Tule kertomaan miten kävi,

p.s. 1.,2. ja 4. lapsi on meillä toiminut näillä keinoin . 3. vei aikaa muutaman kuukauden, mutta linja ei silloin pitänytkään, vaan erehdyimme esim . vastaamaan kysymyksiin yms.

Ymmärrän nyt helposti, miksi nimimerkkisi on Riiviöiden äiti. Koska olet tehnyt itsellesi riiviöitä, ja olet heidän äiti.

Mutta muista, että kauraleipä on vaaleaa ja hyvää.



Olet pelle, ja olen aikuisten oikeasti pahoillani lastesi puolesta. Sinulla ei pitäisi olla lapsia, ja mietin vain, kuka "mies" on ruikkinut sisääsi.

Epäilen vahinkoa. En luonnon valintaa. Ehkä jopa hormonivalimisteita, väärää ruokavaliota, alkoholia, ja ylipainoa. Pelle.

Säälin lapsiasi. Pelle.

 

["minä vaan"]

No mä oon vähän tiukkis äiti, mutta tekisin niin että menisin samaan aikaan nukkumaan lapsen kanssa. Valot pois ja pää tyynyyn. En reagoisi mitään lapsen touhuihin. Purisin hammasta peiton alla, että pysyisin hiljaa. Odottaisin että lapsi tylsistyy touhuihinsa ja nukahtais. Enkä tosiaan olis huomaavinanikaan koko lasta, nukkuahan piti. Seuraavana iltana sama juttu.

 

[riiviöiden äiti]

Lapsi juoksuttaa sinua, koska näkee, että se tepsii. Anna päivisin huomiota, niin ei tarvitse iltaisin sitä hakea. Eli tee lapsesi olo turvalliseksi kotona, touhua lapsen kanssa päivisin, anna hänen nähdä, että hän on tärkeä. Siinä sääntö numero yksi.

Sääntö numero kaksi on se, että ilmoitat selvästi milloin alkaa hiljaisuus. Kun poistut huoneesta, sanot hyvää yötä ja ilmoitat lapselle, että hiljaisuus ja unirauha alkaa siitä hetkestä. Jos lapsi aloittaa elämöinnin ja nousee ylös, viet takaisin sänkyyn ja poistut mitään sanomatta huoneesta. PYSY TYYNENÄ JA RAUHALLISENA KOKO AJAN, vaikka kuinka ottaisi hermoon! Jos lapsi huutelee juomista tai pissaamista ja hyppii ylös: älä anna juotavaa, jos olet antanut juotavaa ennen nukkumaanmenoa. Jos pitää käydä pissalla, älä puhu lapselle sinä aikana mitään ja palauta sänkyyn HETI. Älä anna nousta pissalle toista kertaa. Jos pyytää, se on pelkkää jekutusta, älä usko. Jos lapsi kysyy jotain, voit ensimmäisellä kerralla toistaa, että hiljaisuus on alkanut, nyt ei puhuta enää mitään. Sen jälkeen hiljenet täysin. Jos lapsi elämöi vuoteessaan, huutelee jotain tai lauleskelee, älä reagoi millään tavalla. Reagoi vain ja ainoastaan ylösnousuihin ja niihinkin minimaallisin elein. Jatkat tätä vaikka se kestäisi aamuyöhön.

Jos se kestää aamuyöhön, herätä lapsi aamulla siihen aikaan mihin yleensä heräätte huolimatta siitä, kuinka väsyneitä sinä tai lapsi itse ovat. Tämä on siis sääntö numero kolme: rytmi ei saa mennä sekaisin, vaikka lapsi oikuttelisi aamuyöhön. Pidä kiinni heräämisajoista, vaikka se tuntuisi kuinka julmalta. Voit antaa lapselle poikkeuksellisesti pienet päiväunet päivällä, mutta älä anna unien kestää liian kauan, etteivät vaikeuta yöunille menoa.

Voin luvata, että tällä menetelmällä lapsi ei jaksa kauan temppuilla. Menetelmä on tosi rankka sekä sinulle että lapselle, mutta kun sen kerran jaksaa läpi käydä, ongelma poistuu.Todennäköisesti joku haukkuu minut pystyyn, kun tällaista ehdotan, mutta oma as-lapseni, joka kärsi todella vakavista uniongelmista 3-vuotiaaksi asti, pääsi eroon nukkumaanmenojuoksuistaan nimenomaan tällä systeemillä.

Tämä oli hyvä, omaa vastausta kirjoitin kun sinä vastasit lähes samoin linjauksin
Minulla taas as-lapsi on ollut helpoin, mutta tämä toimii kyllä kaikkiin ( tai sitten suosittelen käymään lääkärissä varmuuden varuiksi)

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";27823038]Mitä teet, kun lapsesi nukkuu? Miksei se voi nukkua siinä lähellä? Nukahtaa, kun nukahtaa. Teet sitä, mitä teet.[/QUOTE]

No menen esim. sinne suihkuun. Otanko lapsen sylissä mukaan sinne "nukkumaan"? Raahaan telkkarin makkariin, jos haluaisin katsoa sitä? Tai tietokoneen? Lapsi ei taatusti nukkuisi.
Ja tähän väliin muistutus: olen TODELLA uupunut juuri nyt.

 

[Birgitte]

[QUOTE="a.p";27823074]Huomiota lapsi saa minulta koko päivän (ja puoli yötäkin ), joten siinä ei voi olla ongelmaa. Me teemme yhdessä melkolailla kaiken, lapsi on hyväntuulinen ja kiltti päivisin, eikä suurempia ongelmia yleensä olekkaan päivällä.

Mä voisin olla valmis kokeilemaan tota systeemiä. Ihan vaan siksi, että paremmalta tuo kuulostaa kuin nykyinen meininki. Olen nähnyt kai tuon saman tyylin jossain lastenkasvatukseen liittyvässä ohjelmassa?[/QUOTE]

Itse muokkasin tämän tyylin meille sopivaksi neuvolasta saadun ohjeistuksen pohjalta. Neuvolassa neuvottiin, ettei pidä reagoida mihinkään. Pehmensin sitä sillä, että kerran pissalle jos pyytää ja juomaa annoin kerran, jos äityi oikein huutamalla huutamaan ja sai kurkkunsa kuivaksi, muutoin en juotavaa antanut lainkaan, koska sai hammaspesun jälkeen vesihörppynsä. Meillä kesti temppuilu tällä systeemillä kaksi iltaa ja sen jälkeen tuska oli ohi. Se kaksi iltaa tuntui tosi pitkältä ajalta silloin, mutta tosi lyhyeltä suhteutettuna niihin lapsen ensimmäiseen kolmeen vuoteen, jotka poika piti minua hereillä nukkumaanmenosta aamuyöhön. Kun ensimmäinen ongelmaton ilta koitti, se tuntui kuin minut olisi sädetetty UFOon, niin epätodellinen onni se oli. Kaikkea hyvää sinulle. Yritä jaksaa. Et takuulla ole ainoa!

 

[Ultramariini]

Olet varmaan jo kokeillut sitäkin, että jätät lapsen sitten täysin huomiotta.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="vieras";27823095]Ymmärrän nyt helposti, miksi nimimerkkisi on Riiviöiden äiti. Koska olet tehnyt itsellesi riiviöitä, ja olet heidän äiti.

Mutta muista, että kauraleipä on vaaleaa ja hyvää.



Olet pelle, ja olen aikuisten oikeasti pahoillani lastesi puolesta. Sinulla ei pitäisi olla lapsia, ja mietin vain, kuka "mies" on ruikkinut sisääsi.

Epäilen vahinkoa. En luonnon valintaa. Ehkä jopa hormonivalimisteita, väärää ruokavaliota, alkoholia, ja ylipainoa. Pelle.

Säälin lapsiasi. Pelle.[/QUOTE]

Minä olen nimimerkkini valinnut kuutisen vuotta sitten, ja silloin vauhdikkaimmillaan oli adhd-poikani ja vilkas tyttäreni. Lapseni ovat ihastuttavia ja empaattisia, eläväisiä, riiviö on sanastossani hellittelynimi.
Ehkä lapseni tuntevat sääliä kaltaisiasi kohtaan, tai ovat onnellisessa asemassa eivätkä edes tiedä kaltaistesi olemassaolosta
Kauraleivästä en välitä, mutta et taida tietää mikä on mantra?

 

[Birgitte]

Minä olen nimimerkkini valinnut kuutisen vuotta sitten, ja silloin vauhdikkaimmillaan oli adhd-poikani ja vilkas tyttäreni. Lapseni ovat ihastuttavia ja empaattisia, eläväisiä, riiviö on sanastossani hellittelynimi.
Ehkä lapseni tuntevat sääliä kaltaisiasi kohtaan, tai ovat onnellisessa asemassa eivätkä edes tiedä kaltaistesi olemassaolosta
Kauraleivästä en välitä, mutta et taida tietää mikä on mantra?

Ei kannata reagoida noihin provoihin Saavat vain lisää intoa.

 

["iikku"]

Meil tuli täs kans levoton vaihe.. mut keksin siihen ratkaisuksi sen että luen lapselle lyhyen kirjan ja sen päälle laitan kasettisoittimesta kuulumaan lyhyen sadun jonka lapsi tuntee (en liian jännittävää). Lapsi yleensä rauhoittuu kuunnellessaan satua ja riittää et huikkaan ovelta "hyvää yötä kauniita unia, nuku hyvin"... ja jätän oven auki

 

["iikku"]

Olen Riiviöiden äidin ja Birgitten kans samaa mieltä!! Tuo on meilläkin ollut ainut keino mikä tepsii! Esikoinen otti lujimmalle.. mut neljäs ei jaksanu enään kuin yhden illan ja 89 palautusta. Se ottaa koville, itkua siinä tuhertaa niin äiti kuin lapsikin ku kokeillaan kumpi on sinnikkäämpi! Mut pitää muistaa et tuo "koulu" käydään koska ajatellaan lapsen parasta. Tietty ei toimi kaikille, mut näille jääräpäille jotka kokeilee luontoaan tuo toimii!
JAKSAMISIA!!
Kolmas meil oli yökuppari ja vaati yöllä palveluja (vettä jne) mut nukkui yön heräämättä ku mä en ollu kotona.. kun kotiuduin alkoi saman yritys.. mut tein selväksi et nyt on loppu

 

[Hertta Pesonen]

Jep, kun ne lapsen kasvaa niistä mussukoista vanehmmiksi niin ne keksii kaikenlaiset temput ja kokeilevat kuinka saavcat vanhemmat pillastumaan tänä iltana...

peesaan riiviöitä ja birgitteä!

 

[been there & still going]

Mitä olette tehneet silloin kun lapsi ei pysy sängyssä sekuntiakaan? Ts. ei ehdi sanomaan "nyt nukkumaanmenoaika, hyvää yötä", puhumattakaan siitä, että ehtisi lapsen huoneesta ulos. Meillä on ollut pahimillaan yksi vahtimassa lapsen sängyn vieressä ja pistämässä "kumoon" samantien kun päänsä nostaa noin kahdessa sekunnissa. Ja tätä on jatkettu kauan ja lapsi tietenkin raivoaa kurkku suorana. Kyllähän se sitten omaan huutoonsa on viim. parissa tunnissa nukahtanut, mutta joka ilta sama juttu. Onneksi olemme nyt löytäneet keinon jolla lapsi nukahtaa, hitaasti, mutta rauhallisesti.

Sanokaas erityisesti erityislapsien vanhemmat, oletteko käyttäneet sylihoitoa nukkumaanmenotilanteissa, että saatte lapsen rauhoitettua nukkumaanmenoon? Meillä tuo vempula saattaa viime kädessä hakea huomiota nukuttavalta aikuiselta vaikkapa yrittämällä nyppiä ripsiä tai sitten ihan vaan potkimalla, jolloin ei voi jättää huomioimatta tilannetta jo vaikka siistä syystä, että minua sattuu.

 

["noo"]

Jos ollaan siinä pisteessä, että sekunttia ei pysy sängyssä, niin kovempi linja, ja tuoli sängyn viereen. Sama mantra, ei mitään ilmeitä lapselle eikä ylimääräistä puhetta. Ei edes katsetta. "Nyt aletaan nukkua" Tai minkä lauseen nyt aiotkin sanoa. Mutta tätä toteutin 2-3 vuotiaalla. Kun pääsee siihen, että sängyssä pysyy kauemmin voi tuolia hinata oven suuntaan. Ja joskus muutama kuukausi siihen meni (periksi ei saa antaa, KOSKAAN, KERTAAKAAN), pääset itsekin pois huoneesta tuolilta istumasta. Sitten päivystys oven lähelle, ja tarvittaessa nopea palauttaminen sänkyyn jos alkaa riekkuminen. Nää kuviot kun tekee lapselle selviksi, niin kaikilla on mukavempaa jatkossa. Lapsikin kokee turvallisuutta siitä, että aikuinen päättää koska on nukkumisaika. Ja mikä parasta ei tarvi hermostua itse, kun vaan jaksaa tehdä nää nukkumishommat selviksi. Jos päästät jonain iltana lapsesi valvoon ja leikkiin olkkariin, niin taas ootte samassa ongelmassa. Säännölliset nukkumisajat ja rytmit päivään.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";27823125]No menen esim. sinne suihkuun. Otanko lapsen sylissä mukaan sinne "nukkumaan"? Raahaan telkkarin makkariin, jos haluaisin katsoa sitä? Tai tietokoneen? Lapsi ei taatusti nukkuisi.
Ja tähän väliin muistutus: olen TODELLA uupunut juuri nyt.[/QUOTE]

Olet myös mielikuvitukseton pelle.

Suihkussa lapsesi ei tarvitse olla sylissä, vaan vaikkapa peitoissa lattialla.
Mikset katso tv:a olohuoneessa, tai missä ikinä toosasi sijaitsee. Ja anna lapsesi nukahtaa lähellesi, vaikkapa sohvalle.
Sama koskee tietokonetta.

Olet pelle. Älä ole seuraava lapsenmurhaaja, pliide.

 

["vieras"]

Täältäkin peesi "riiviöiden äidille" ja "brigittelle". Meillä tyttö oli vähän vaille 2,5 vuotias; kesäloman jälkeen alkoi tuo loputon ravaaminen pois sängystä. Ensimmäisenä iltana kannoin neidin kahden tunnin ajan kolmen sekunnin välein takaisin sänkyyn. Toisena iltana samoin. Sitten lähti rakkain lelu kaniin. Ja tuli lupaus himoitusta duplo-setistä (onneksi se pienempi laatikko;-)). 11 iltaa kesti, loppuvaiheessa puhuttiin enää kymmenistä minuuteista mutta onhan noilla muisti: yhden nätisti nukahdetun illan jälkeen aamulla oli neiti sängyn vierellä: "nyt minä nukahdin nätisti - lähdetään hakemaan ne duplot".
Tuon vajaan kahden viikon aikana tuntui melkoisen usein, että "verisuoni katkeaa päästä" - mutta iltarutiinien jälkeen sanoin kerran "nyt on yö, nyt nukutaan" ja sen jälkeen en enää mitään vaikka kannoin sylissäni riekkuvan lapsen 100 kertaa takaisin sänkyyn.
Sitten tuli vaihe, että tuli joka yö viereen - herkkäunisena heräsin enkä välttämättä saanut enää unen päästä kiinni = unet jäi todellä vähäisiksi; pelastus oli itse paperille piirretty 10 lokeron lokerikko: aamulla sai lokeroon tarran jos ei ollut tullut viereen. Pehmolelu haettiin keittiön seinälle pussiin roikkumaan jo viidennen tarran kohdalla mutta leikkeihin se tuli vasta, kun kaikki tarrat oli "ansaittu". Äidin rauhalliset yöunet kustansivat 4,90 € =D
Vieläkin satunnaisesti näkee pahoja unia - mutta se on "normaalia" ja mielestäni lapselta täysin hyväksyttävää, että satunnaisesti yöllä tulee hakemaan lohtua äidiltä!!!! Jos muuttuu jokaöiseksi, täytyy taas miettiä mikä on paras lähestymistapa aiheeseen - siis jutun pointti taisi olla se, että lapset on lapsia ja "pahat tavat" voi kuitenkin kitkeä pois.
AP:lle ja kaikille muillekin tsempit; meillä nyt hyvä tilanne (en kyllä kovasti uskalla hehkuttaa....)

 

["vieras"]

[QUOTE="iikku";27823230]Olen Riiviöiden äidin ja Birgitten kans samaa mieltä!! Tuo on meilläkin ollut ainut keino mikä tepsii! Esikoinen otti lujimmalle.. mut neljäs ei jaksanu enään kuin yhden illan ja 89 palautusta. Se ottaa koville, itkua siinä tuhertaa niin äiti kuin lapsikin ku kokeillaan kumpi on sinnikkäämpi! Mut pitää muistaa et tuo "koulu" käydään koska ajatellaan lapsen parasta. Tietty ei toimi kaikille, mut näille jääräpäille jotka kokeilee luontoaan tuo toimii!
JAKSAMISIA!!
Kolmas meil oli yökuppari ja vaati yöllä palveluja (vettä jne) mut nukkui yön heräämättä ku mä en ollu kotona.. kun kotiuduin alkoi saman yritys.. mut tein selväksi et nyt on loppu[/QUOTE]

89 palautusta
89 palautusta
89 palautusta
89 palautusta
89 palautusta
89 palautusta

Pelle.

 

["vieras"]

[QUOTE="noo";27823469]Jos ollaan siinä pisteessä, että sekunttia ei pysy sängyssä, niin kovempi linja, ja tuoli sängyn viereen. Sama mantra, ei mitään ilmeitä lapselle eikä ylimääräistä puhetta. Ei edes katsetta. "Nyt aletaan nukkua" Tai minkä lauseen nyt aiotkin sanoa. Mutta tätä toteutin 2-3 vuotiaalla. Kun pääsee siihen, että sängyssä pysyy kauemmin voi tuolia hinata oven suuntaan. Ja joskus muutama kuukausi siihen meni (periksi ei saa antaa, KOSKAAN, KERTAAKAAN), pääset itsekin pois huoneesta tuolilta istumasta. Sitten päivystys oven lähelle, ja tarvittaessa nopea palauttaminen sänkyyn jos alkaa riekkuminen. Nää kuviot kun tekee lapselle selviksi, niin kaikilla on mukavempaa jatkossa. Lapsikin kokee turvallisuutta siitä, että aikuinen päättää koska on nukkumisaika. Ja mikä parasta ei tarvi hermostua itse, kun vaan jaksaa tehdä nää nukkumishommat selviksi. Jos päästät jonain iltana lapsesi valvoon ja leikkiin olkkariin, niin taas ootte samassa ongelmassa. Säännölliset nukkumisajat ja rytmit päivään.[/QUOTE]

Täysi pelle olet. Ihan elämästä vieraantunut pelle.