Mitä hyvää siinä on että lapset tehdään alle kaksvitosena?

[merjaska]

Minä ainakin haluan/halusin nuorena jo oman perheen, elämän ja vastuuta. En kokenut mitään intoa tai saanut mitään tyydytystä nuoruusajan "huolettomasta elämästä". Musta mua ei oo vaan tarkotettu riekkumaan kaupungilla ja baareissa pitkin yötä. Mitä tuohon suunnitteluun ym tulee, niin kyllä voidaan miehen kanssa vielä kaksistaan reissailla, mutta ei kyllä haluta. On ihanaa kokea uusia ja hauskoja asioita koko perheen voimin. Eikä meidän myöskään tarvitse stressata mistään kyläilyistä ynnä muista. Onnistuu ne ilman suunnitteluakin, ainoa kun lähdetään eteläpohjanmaalle sukuloimaan niin se kyllä sovitaan pari päivää ennen, että tietävät että ollaan tulossa

 

[pinkypie]

Minä olen 26 vuotias ja mun tyttö on reilut 4v. Olen äärettömän onnellinen siitä että sain lapseni nuorena. Musta on ihanaa ajatella että kun lapseni on täysi-ikäinen niin olen sitten kuitenkin itse vasta nelikymppinen, eli elämää on vielä vaikka kuinka edessä. Minä ainakin jaksoin tosi hyvin valvoa yöt vauva-aikana ja mitä tuhon rupsahtamiseen tulee niin olen nyt timmimmässä kunnossa entä ennen raskautta. Äidiksi tulon jälkeen tunsin itseni oikeasti naiseksi isolla n:llä! Kiinnitän enemmän huomiota ulkonäkööni ja olemukseeni,en todellakaan ole antanut itseni rupsahtaa! Itseasiassa näytän paljon nuoremmalta mitä olen mikä on kyllä vain hyvä asia. Miehen kanssa ollaan entistä läheisempiä ja seksielämä on mitä ihaninta. En ole koskaa ollut mikään bilehile, mutta lapseni ei kyllä estä sitä jos silloin tällöin tahdon käydä baareilemassa kavereitteni kanssa, lapsi on silloin ihanan isänsä hoidossa. Totta kai kaksinkeskeinen aika miehen kanssa on vähentynyt lapsen tulon myötä, mutta sen tilalle on tullut se ihana perhe-elämä. Ja kyllä me tarvittaessa saadaan myös sitä kaksinkeskeistä aikaa, ei ole ongelma. Ennemmin itse tein lapsen nuorena entä vaikka vasta 10 vuoden päästä. Silloin minulla on jo teini-ikäinen lapsi, jonka kanssa olen jo saanut kokea monia ihania (ja ei niin ihania ) juttuja.

 

[Ceres]

Voivoi, toivottavasti minuun tai tuohon miekkoseen ei iske vauvakuume alle kaksvitosena :kieh:

 

[nuorehko äiti]

minä en ymmärrä sitä kun ihmiset tuntuvat hyvin usein ajattelevan, että elämä loppuu kun saa lapsia... Kyllä kai sellaiset joka viikonloppu-hurvittelut loppuvatkin, mutta sekö sitä elämää sitten on? Mielestäni elämää on juuri se tavallinen arki ja suoraan sanottuna se on paljon nautittavampaa kun on ihana perhe jonka seurassa sitä viettää. Toki välillä on mukavaa irtautua arjesta, mutta ei se juhliminen yksistään elämää ole. Lastenkin kanssa voi keksiä mukavia irtautumisia arjesta. Todella surullista jos ei osaa irrotella muulla tavalla kuin vain aikuisille sopivilla tavoilla (alkoholin kera, baarit ja bailaamiset).

Anteeksi, että meni vähän ohi aiheen, tuli vain mieleen

 

[Orion-]

Vapauden mennä ja tulla miten haluaa vaihtaisin milloin vain äitiyteen. Enhän mä edes käytä sitä vapautta eikä mieskään, kotikissoja ollaan molemmat. Lapsi antais sisältöä ja haastetta elämään, sekä tietysti paljon rakkautta.

 

[Ceres]

Minä en siis todellakaan ole mikään bilehile, kerran pienen elämäni aikana juomalla juonut alkoholia. Sen suhteen lapset sopisivat mulle hyvinkin nuorena, mutta jotenkin on kivempaa kun etenee rauhassa. Yhteenmuuttaminen,opiskelua, kihlat,matkustelua, naimisiin meno ja sitten ne lapset. Mitä odottamista siinä on kun kaikki on jo tapahtunut 25-vuotiaana?

 

[Ceres]

Minä en siis todellakaan ole mikään bilehile, kerran pienen elämäni aikana juomalla juonut alkoholia. Sen suhteen lapset sopisivat mulle hyvinkin nuorena, mutta jotenkin on kivempaa kun etenee rauhassa. Yhteenmuuttaminen,opiskelua, kihlat,matkustelua, naimisiin meno ja sitten ne lapset. Mitä odottamista siinä on kun kaikki on jo tapahtunut 25-vuotiaana?

 

[Ceres]

Minä en siis todellakaan ole mikään bilehile, kerran pienen elämäni aikana juomalla juonut alkoholia. Sen suhteen lapset sopisivat mulle hyvinkin nuorena, mutta jotenkin on kivempaa kun etenee rauhassa. Yhteenmuuttaminen,opiskelua, kihlat,matkustelua, naimisiin meno ja sitten ne lapset. Mitä odottamista siinä on kun kaikki on jo tapahtunut 25-vuotiaana?

 

[Ceres]

Minä en siis todellakaan ole mikään bilehile, kerran pienen elämäni aikana juomalla juonut alkoholia. Sen suhteen lapset sopisivat mulle hyvinkin nuorena, mutta jotenkin on kivempaa kun etenee rauhassa. Yhteenmuuttaminen,opiskelua, kihlat,matkustelua, naimisiin meno ja sitten ne lapset. Mitä odottamista siinä on kun kaikki on jo tapahtunut 25-vuotiaana?

 

[Paatunut Parahdus]

Kysytään näin. Mitä huonoa olisi tehdä lapsia nuorena?

Kysehän on lopulta siitä, miten asiat itselleen järkeistää ja järjestää. Siinä missä se toiselle on melkein vapauden riistoa, toiselle se on elämän paras päätös. Silloin elämä järjestetään sen mukaan. Nuorena lapsen saaminen ei ole siis sen enempää kirous kuin vanhana. Kyse on siitä, miten me yksilöinä haluamme asian itsellemme perustella.

 

[u]

Minä en siis todellakaan ole mikään bilehile, kerran pienen elämäni aikana juomalla juonut alkoholia. Sen suhteen lapset sopisivat mulle hyvinkin nuorena, mutta jotenkin on kivempaa kun etenee rauhassa. Yhteenmuuttaminen,opiskelua, kihlat,matkustelua, naimisiin meno ja sitten ne lapset. Mitä odottamista siinä on kun kaikki on jo tapahtunut 25-vuotiaana?

Jokainen toki tekee juuri niin kuin itselle ja omalle kumppanilleen sopii. Eiväthän kaikki sitä sopivaa kumppaniaankaan löydä kuin vasta myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu, että näissä kyselyissä pitää aina olla puolustuskannalla sen tähden, että on "tehnyt" lapset alle 30-vuotiaana. Mä en ainakaan kadu hetkeäkään ratkaisujani tämän asian suhteen, mutta ymmärrän toki hyvin senkin, että muut ihmiset tekevät toisenlaisia ratkaisuja.

Mulla seuraava suuri tapahtuma on se, että vaihtamassa totaalisesti alaa. Olen 33-34 -vuotias valmistuessani uudelle alalleni ja minusta on kiva sitten sujahtaa työmaailmaan pysyvästi mukaan, kun perhe on jo perustettuna (mies + kolme lasta). Meillä on valmistumiseni jälkeen alkamassa myös okt-projekti. Siinä nyt pari asiaa, mitä mulla on odotettavissa, vaikka naimisiin meninkin jo 10 vuotta sitten 22-vuotiaana ja lapset olen saanut alle 30-vuotiaana. En mä usko, että mun elämästä tylsää tulee, päin vastoin!

 

[nuorena se onnistuu]

Se on upeaa, kun itsekin on vielä melko nuori ja hyvässä kunnossa myös vartaloltaan useammankin lapsen jälkeen. Parisuhde voi hyvin kun voi keskittyä täysillä puolisoon siinä vaiheessa, kun oma elimistö kukoistaa. Pysyy lastensa asioissa mukana, kun ikäero heihin ei ole hirmuinen.

Toisella tavallakin elämä voi mennä, ja jotkut saavat lapsia neljäkymppisenä. Vaikuttaa, että niillä, keillä on jo ollut lapsia aikaisemmin, ei ole niin suuria vaikeuksia kuin esikoisensa yli 35- vuotiaana saaneilla.

 

[Scarlett O Harava]

Minä en siis todellakaan ole mikään bilehile, kerran pienen elämäni aikana juomalla juonut alkoholia. Sen suhteen lapset sopisivat mulle hyvinkin nuorena, mutta jotenkin on kivempaa kun etenee rauhassa. Yhteenmuuttaminen,opiskelua, kihlat,matkustelua, naimisiin meno ja sitten ne lapset. Mitä odottamista siinä on kun kaikki on jo tapahtunut 25-vuotiaana?

Olipas jotenkin ikävän kuuloonen lause. Se, että nuorella iällä on tehnyt nuo kaikki ei tarkoota sitä, että elämässä ei olisi enää mitään odotettavaa. Jos noin ajattelee, niin kyllä sitten on omassa asenteessa vikaa.

Nuo sun alootuksessa luettelemat syyt tulee kyllä vastaan niillekin jotka saavat lapset vanhemmalla iällä. Mä halusin lapsen ja hänet sain monen vuoden kuumeilun jälkeen, mä kun olen toivonut omaa lasta teinistä asti. Sain likan 24-vuotiaana ja se oli mun unelmien täyttymys. Mä olisin aivan järjettömän katkera jos mulla ei tähän 30 vuoden ikään mennessä olisi yhtäkään lasta.

 

[kokenut]

Minä en siis todellakaan ole mikään bilehile, kerran pienen elämäni aikana juomalla juonut alkoholia. Sen suhteen lapset sopisivat mulle hyvinkin nuorena, mutta jotenkin on kivempaa kun etenee rauhassa. Yhteenmuuttaminen,opiskelua, kihlat,matkustelua, naimisiin meno ja sitten ne lapset. Mitä odottamista siinä on kun kaikki on jo tapahtunut 25-vuotiaana?

Minä ehdin kaikki nuo tekemään vaikka tulin äidiksi 22-vuotiaana.

 

[kielletty]

Ihan yhtälailla tämä on ollut minusta "järkevää" tehdä lapset alle 25-vuotiaana kuin että olisin tehnyt ne joskus myöhemmin. Ei tämä minusta edes ole järkikysymys ollenkaan, vaan se tahto ja halu olla äiti. Se kantaa paljon pidemmälle kuin se, että tekee lapset vain silloin ja siksi, koska niin "kuuluu" tehdä kun elämä on tietyssä pisteessä. Eikä niitä toisekseen edes monesti noin vain tehdä, lapset on lahja.

 

[Impi]

Mä haluaisin tietää, että miten lasten saaminen estää esim. matkustelua tai kavereiden tapaamista? Lasten kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Entä miten kiinnostus kavereita ja matkustelua kohtaan loppuu yhtäkkiä yli 25-vuotiaana?

 

[Impi]

Mä haluaisin tietää, että miten lasten saaminen estää esim. matkustelua tai kavereiden tapaamista? Lasten kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Entä miten kiinnostus kavereita ja matkustelua kohtaan loppuu yhtäkkiä yli 25-vuotiaana?

 

[Molleri]

Ilman lapsia: Voi mennä miten huvittaa, kun ei tarvitse miettiä mihin lapsen pistää ja voi tempasta vaikka reissuun tosta vaan kaksistaan. Pystyy keskittymään puolisoon paremmin ja rahaakin menee vähemmän. Ei tarvii hirveitä etukäteissuunnitelmia jos haluaa nähdä ystäviä tai vanhempia, että aikataulut sopisivat yhteen. Elämä on paljon vapaampaa ilman lapsia. Ja kivaa varmaan kun jo nuorena kaikki paikat repsahtaa ja venyy ja lörpöttää. Onko niitä hyviä puolia nuoressa vanhemmuudessa yhtä paljon kuin huonoja puolia? Vai onko niitä hyviä puolia vähemmän, mutta ne on hmm..laadukkaampia?

Mä oon saanu esikoiseni 19-vuotiaana ja nyt olen jo 2 lapsen äiti, ikää 25. Voin sanoa etten kovinkaan monesta asiasta oo joutunu luopumaan, mikä tosin johtuu sitä että tukiverkkoa löytyy ympäriltä melko paljon. Rahaa lapsiin menee aina yhtä paljon eikä siihen taida ikä vaikuttaa Mitään hirveitä etukäteissuunnitelmia en tee edelleenkään ja nään ystäviä ja vanhempia ihan yhtä lailla. Paikat repsahtaa mutta työllä ne voi saada takaisin ja nekään ei taida olla iästä riippuvaisia asioita. Vanhetessaan paikat kyllä alkaa roikkua ilman lapsiakin

 

[shihtzu]

Minusta ei ole oikeaa ikää tehdä lapsia, jokaiselle se on eri, toiselle sopii lapsen nuorena toiselle vanhempana. Minusta on älytöntä puhua että nuorempana jaksaa paremmin, se on ihan ihmisestä kiinni miten jaksaa oli sitten nuorempi tai vanhempi. Ei mulle 33-vuotiaana esikosien äitinä yövalvomiset ollu mitään hankalia, se on aikalailla vaan asennekysymys. Toinen on toi että hedelmällisyys on parhaimmillaan alle 25-vuotiaana. No kaikki mun kaverit, jotka on saaneet lapsen yli 30v, niin kellään ei ole ollut ongelmia raskautumisen kanssa, oikeastaan tää on ollut vähän turhankin helppoa.
Minä en ollut alle 25-vuotiaana todellakaan valmis lapsentekoon, enkä kyllä oikeastaan alle 30-vuotiaana, mulle on ollut tärkeää se, että mulla on työpaikka ensin ja koti ja sitten tehdään lapsia.

 

[Non compos mentis]

Vai että paikat lörpsähtää... Ehkä se on vain vanhemmalla iällä lapsensa saaneiden ongelma?

Mä voin omasta puolestani sanoa, että stressasin vähemmän kuin monet tuntemani vanhemmalla iällä lapsensa saaneet. En ollut tottunut minkäänlaiseen elintasoon ja kotihoidontuki tuntui minimiäippärahan jälkeen ylelliseltä. En voi sanoa olevani lapsentahtinen kasvattaja, mutta vähemmän tuli hermoiltua ja varsinkin verrattua itseä ja omaa perhettä muihin. Lapset menivät tyytyväisenä lumikasoissa kierrätyskeskuksen toppapuvuissa, enkä ollut reimateceistä koskaan kuullutkaan.

Biologiselta kantilta ajatellen lapsensaanti tapahtui kohdallani optimaalisessa iässä.

 

[pippamama]

Mä en kans ymmärrä miksi elämän pitäisi loppua siihen kun lapsi syntyy... Itse olin 20 kun esikoinen synty eikä mun elämä siihen loppunut. Lapsen kanssa pystyy kyllä kulkemaan. Ei se sitä tarkoita että pitäisi neljän seinän sisälle jäädä.
Matkustelemiseen on luultavasti paremmin rahaa sitten nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä.
MUOKS. Se piti vielä laittaa että mun ei oo tarttenu miettiä että millä me eletään kun jään kotihoidontuelle, koska meidän tulot ei tippunu siinä kohtaa. Jos oisin ollu töissä ennen lapsia niin ois voinu tuntua aika hurjalta tulon tippumiselta....

 

[Stephania]

Minä ainakin kyllästyin siihen ainaiseen menemiseen jo 18-vuotiaana. Olin siinä vaiheessa ja kuitenkin paljon ehtinyt kokea. Lapsen sain 19-vuotiaana. Poikaystävän kanssa yhteistuumin päätettiin että nyt on oikea aika lapselle. Ja ei tuo lapsi elämää rajoita, tuo vaan uskomattoman paljon sisältöä elämään.. Matkusteluun ei nuorempana ollut rahaa, eikä niinkään kiinnostusta, mielummin lähden nyt lapsen kanssa reissuun kun aiemmin yksin tai poikaystävän kanssa.. Kohta on opiskelut päätöksessä, ne olen suorittanut lapsensaannin jälkeen, motivaatiotakin on löytynyt kummasti entistä enemmän.. Kavereita näen päivittäin, ja tuulettumaan pääsen koska vaan, kiinnostusta ei vaan löydy kovinkaan usein.. Kyllä ne asiat järjestyy jos niin tahtoo...

 

[mun muru]

Vanhempana lasten hankkimiseen keksin montakin hyvää syytä. Mutta en keksi hyviä syitä miksi minun olisi pitänyt tehdä lapset alle 25 vuotiaana .
Vanhempana on ainakin viisaampi ja pitkämielisempi ja tuntee itsensä paremmin ja siksi lasten kanssa voi itse niin hyvin.

 

[tiiu]

kaikkee pystyy vielä tekemään ja kokemaan ja oppimaan kun lapset tekee 20-25v. välissä

 

[Non compos mentis]

Vanhempana lasten hankkimiseen keksin montakin hyvää syytä. Mutta en keksi hyviä syitä miksi minun olisi pitänyt tehdä lapset alle 25 vuotiaana .
Vanhempana on ainakin viisaampi ja pitkämielisempi ja tuntee itsensä paremmin ja siksi lasten kanssa voi itse niin hyvin.

Mä tiedän 2 kpl 17-vuotiaana esikoisensa saanutta, nykyisin jo suuremman katraankin hankkinutta, rouvaa, joiden pinnan kestävyyttä ja jaksamista kotona ihmettelin itse ollessani hieman vanhempi kuin he. En usko, että pitkämielisyys tms. lähtee iästä, vaan luonteesta.