Mitä eroa yksin/yhteishuoltajuudella?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
Selittäkääpä mulle mitä eroa näillä käytännössä on?Hyötyykö esim.lähi siitä et on yksinhuoltaja?Kumminkin yhteishuoltajuudessakin on käytännössä esim.välimatkojen takia yksinhuoltaja? :headwall:
 
no samat tuet koskee niin yksinhuoltajuutta kuin yhteishuoltajuutta että siinä on molemmat samalla linjalla... esim asumistuessa lapset hyväksytään vain sen vanhemman osalle jossa virallisesti asuvat riippumatta siitä vaikka olisi kuinka 50/50 molemmilla vanhemmilla

ainoa ero on lähinnä vanhempien oikeudesta lapseen nähden.. yhteishuoltajuudessa esim passia ei saa lapselle ilman toisen vanhemman suostumusta.. eli joihinkin virallisiin papereihin tarvii sen toisen vanhemman suostumuksen ja sit taas esim koulu ym jutuissa molemmat vanhemmat ovat yhtäläisesti oikeutettuja saamaan lasta koskevia tietoja esim terveyskeskuksesta ja koulusta..

elatusvelvollisuus ja huoltajuushan ovat myös ihan eri asia.. siinä pätee sama kuin yksinhuoltajuudessa eli se kumman luona lapset ovat kirjoilla on oikeutettu esim asumistukiin ja toimeentulotukeen jossa lapset otetaan huomioon.. ja vaikka olisi yhteishuoltajuus se ei poista etävanhemman elatusvelvollisuutta jos lapsi asuu pääasiassa lähivanhemmalla ja hän maksaa lasten elämiskulut..

mutta siis käytännössä yhteishuoltajuudessa lähivanhempi/etävanhempi tilanne voi olla ihan sama kuin yksinhuoltajuudessakin että etävanhempi näkee lastaan vain hyvin harvoin..
 
YH-isä kertoikin tossa jo kaiken tärkeän,eli juuri sen että yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä että lupa vaaditaan molemmilta vanhemmilta lapseen liittyvissä asioissa. Mielestäni huono homma ja turhan vaikeaa,varsinkin jos vanhemmilla on tulehtuneet välit (toinen vanhempi voi tehdä kiusaa eväämällä asioita jne). Huoltajuus on parempi olla sillä,joka lasta oikeasti myös huoltaa päivittäin. On turhan riskaabelia antaa määräysvaltaa ihmiselle jota ei välttämättä edes tavoiteta hädän hetkellä (esim jos lapsi joutuisi vaikka leikkaukseen joka tulisi yllättäen ja vaadittaisiin lupa siltä etävanhemmalta tai vastaavaa). Yksinhuoltajuus on ehdottomasti parempi.Se minullakin on ja silti isä on lapsen elämässä joka viikko tai vähintään jokatoinen.Välit pysyvät hyvinä ja langat minun käsissä niin asiat tulevat hoidetuiksi ok. ex on ehdottomasti vanhempi hyvä isä,vaikka se huoltajuus nyt onkin vain minulla. :flower:
 
YH-isä kertoikin tossa jo kaiken tärkeän,eli juuri sen että yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä että lupa vaaditaan molemmilta vanhemmilta lapseen liittyvissä asioissa. Mielestäni huono homma ja turhan vaikeaa,varsinkin jos vanhemmilla on tulehtuneet välit (toinen vanhempi voi tehdä kiusaa eväämällä asioita jne). Huoltajuus on parempi olla sillä,joka lasta oikeasti myös huoltaa päivittäin. On turhan riskaabelia antaa määräysvaltaa ihmiselle jota ei välttämättä edes tavoiteta hädän hetkellä (esim jos lapsi joutuisi vaikka leikkaukseen joka tulisi yllättäen ja vaadittaisiin lupa siltä etävanhemmalta tai vastaavaa). Yksinhuoltajuus on ehdottomasti parempi.Se minullakin on ja silti isä on lapsen elämässä joka viikko tai vähintään jokatoinen.Välit pysyvät hyvinä ja langat minun käsissä niin asiat tulevat hoidetuiksi ok. ex on ehdottomasti vanhempi hyvä isä,vaikka se huoltajuus nyt onkin vain minulla. :flower:
 
Etävanhemman kannalta yhteishuoltajuus voi olla viimeinen ja ainoa keino saada edes teoreettisella tasolla "määräysvaltaa" omiin lapsiinsa.

Passia ei tosiaan saa ilman toisen suostumusta. Se taitaakin olla ainoa asia missä viranomaiset kunnioittavat ja noudattavat yhteishuoltajuutta.

Sen sijaan saattaa käydä näin päin: etä hakee passia lapsilleen. Lähi suostuu vain sillä ehdolla, että saa passit itselleen. Etä maksaa kuvat, maksaa passit, ja lomamatkan jälkeen passit menevät lähille.
JOS etä ei olisi suostunut, olisi lähi saattanut kieltää passin myöntämisen.

Kouluasiat ja ihan tavalliset lääkärikäyntiasiat kyllä hoituvat ihan vain lähihuoltajan toimesta, ilman että etävanhempi mitenkään voisi vaikuttaa asioihin tai ilman, että asioista infottaisi etävanhempaa.

Koulusta ei oteta yhteyttä. Miten lapsen koulu menee, millainen todistus.. Etä voi ihan vapaasti soitella koululle ja tiedustelle ja kysellä näitä asioita. Lähi ei kerro, koulusta ei tule yhtään kirjettä, vaikka etä kertoo, että yhteistyö ei toimi eikä hän tiedä mitään lastensa koulunkäynnistä, koska lähi ei informoi. Koulusta luvataan - käytännössä kait kaikenmaailman joulujuhlien ja yhteistyöpäivien , valokuvausten, retkien - maksullisten ja maksuttomien - infot jäävät saapumatta.

Etä voi tietysti soittaa vaikka joka viikko ja kysellä, siihen hänellä on oikeus koska on yhteishuoltajuus...

Jopa pankkitilin voi avata lapselle ilman että yhteishuoltajuudessa olevan etävanhemman allekirjoitusta haetaan. Miten se käytännössä on mahdollista, en tiedä. Mitä potaskaa lähi puhuu pankkivirkailijalle, joka tekee virkavirheen jäämättä siitä ikinä kiinni!? :o


Meidän tapauksessa lapset olisivat vaihtaneet elämänkatsomustietoon ja vaihtaneet sukunimensäkin äidin tyttönimelle, jos yhteishuoltoa ei olisi.

Meidän tapauksessa yhteishuolto on siisä etävanhemman oikeusturva omia lapsiaan kohtaan.

 
Nyt jäi vähän vaivaamaan että mitä pahaa siinä on jos lähi on hankkinut lapselle pankkitilin :o
Minulla on yksinhuoltajuus ja avasin pojalle pankkitilin, virkailija tivasi toisen huoltajan allekirjoitusta, no asia selvisi ja sain tilin avattua. Käsitykseksi jäi että jos on kummankin allekirjoitus niin kummatkin voi käyttää lapsen tiliä ja sehän ei olisi oikein että etä tyhjentäisi lapsen tilin.
 
Mua jäi vaivaamaan miksi lapsilla pitää muka olla etävanhemman sukunimi. Kaikkein parasta että lapsilla olisi äitiensä nimet,koska äitiensä luona lapset yleensä myös asuvat. Typerää roikottaa exän nimeä postiluukussa. :p
 
Minua taas jäi vaivaamaan että lapset olisivat joutuneet vaihtamaan elämänkatsomus tietoon. Kyllä se menee äidin uskontokunnan mukaan lapsen uskonto. Eli jos ei äiti kuulu kirkkoon niin ei siihen sitten kuulu lapsetkaan. Reiluinta olisi lapsen antaa itse päättää haluaako olla ussan tunneilla vai ei. Me emme kuulu kirkkoon ja lapsi sai itse päätää eli hän käy kyllä ussantunnilla koska kaikki muutkin käy.
 
Kyllä se on passien kanssa veivaamista... niitä kun ei saa kun yhden kerrallaan. Eiköhän se ole järkevintä pitää passit siellä missä lapsetkin ja kun lähtee matkalle nin helppo ottaa mukaan. Ja ihan vain tiedoksi kyllä lapsi voi vaihtaa sukunimensä jos itse haluaa vaikka siten vähän vanhempana. Aika säälittävää jos haluaa määräysvaltaa ja isyys on sukunimestä kiinni.
 
Meillä nyt sitten on yhteishuoltajuus...Allekirjoitimme paperit tällä viikolla.
Puhuin miehelle kyllä yksinhuoltajuudestakin, mielestäni se olisi ollut helpoin ja yksinkertaisin tapa hoitaa asiat.
Mies ei suostunut siihen, en odottanutkaan että hän suostuisi ja en todellakaan suostuisi itse jos olisin etävanhempi!
Mies haluaa olla jollain tavalla lasten arjessa mukana ja hoitaa lapsiaan joten mielestäni hänelle myös kuuluu yhteishuoltajuus ja määräysvaltaa lasta koskevissa asioissa.

Avioeron jälkeenkin on vanhempien yhteinen asia päättää vaihtavatko lapset sukunimensä tai osallistuvatko uskonto tunneille.
Tämä tietenkin edellyttää vanhemmilta keskustelu yhteyttä...Ja sitä että etävanhempi on yhteydessä lapsiinsa.
 
No, sieltähän tuli oiken useammasta suusta vai olisiko samat ihmiset eri nimmarin takana, ihan sama.

Mutta kun en noin montaa osaa kopioida, niin vastaan yhteisesti.

Pankkitili lapselle on ok. Hieno asia. Voisihan sille lapsen tilille isäkin rahaa laittaa, vai? Vaan kun isä ei "tiedä" koko tilistä mitään.
Mutta ihan vakavasti sanottuna: pankkitili lapselle on okei, siitä ei ole kysymys, Isä ei vastusta pankkitiliä lapselle. Kysymys onkin siitä, että lain mukaan pankkitilin avaamisessa pitää olla molempien huoltajien suostumus ja allekirjoitus. Ydinperheessä, jossa mol. biologiset vanhemmat asuvat yhdessä lapsen kanssa, se on ihan normaali juttu.

Erotapauksissa yksinhuoltaja joutuu todistamaan että on yh. Yhteishuoltajuuden kyseessä ollen lähi- tai etähuoltaja voi avata sen pankkitilin VAIN jos on toisenkin huoltajan suostumus ja allekirjoitus! JOS virkailija avaa tilin ilman toisen huoltajan suostumusta hän syyllistyy virkavirheeseen!

Passi on myös okei. Minunkin lapsellani on passi, se on siellä missä lapsikin asuu. Mutta minä olen sen ihan itse maksanut ja hankkinut.
Isä hankki etälapsille passin kesän lomamatkaa varen, jonka isä teki lasten kanssa. Lähi suostui passien hankintaan - ja lasten kesälomamatkaan - vain sillä ehdolla että passit tulevat hänelle. Hän ei maksanut edes valokuvia, 5 e / penska automaatissa.
Ihan mielelläni minäkin ottaisin omaan kotiin passit kaikille lapsilleni, jos joku muu heille ne kustantaisi. Ei ihan halpaa ole nimittäin. Mielellään 10 vuoden passi, kiitos. Voisin sitten tehdä lomamatkaa jos siltä tuntuu, ja antaa ne sitten etälle jos siltä tuntuu. Voin vaikka vedättää: maksa uudet goretex-kengät, rahat tilille kiitos, sitten vasta annan passin. Vai mitä?

Sukunimestä: Avoliitossa äiti voi päättää lastensa sukunimen. Asiaa voi miettiä siinä vaiheessa pitkällä tähtäimellä.

Avioliittoa somittaessa on mahdollisuus pitää oma tyttönimensä jos kokee asian olevan tärkeä. Tällöin myös yhteisen lapsen sukunimeksi voi määrätä kumman sukunimen tahansa, jos asia kerran niin tärkeä on.
Avioliitossa lapsiin on automaattisesti yhteishuoltajuus, ja se on sitä myös eron jälkeen, ellei sitä molemmat osapuolet suostu purkamaan. Jos etä on sitä mieltä että ei suostu purkamaan yhteishuoltajuutta, se jää vahtistamattomana voimaan.

Jos avioliitossa ottaa miehensä sukunimen, joka tulee sitten lapsillekin, ja se miehen sukunimi alkaa ärysttää eron jälkeen- ihan vapaasti voi vaihtaa tyttönimelleen tai vaikka keksiä uuden sukunimen itselleen. Mutta lasten sukunimestä on sananvalta myös isällä. MITÄ VÄÄRÄÄ SIINÄ ON? Sekö, että toinen osapuoli -vastapuoli - on isä, mies, etä?!

Jos se isä on niin kamala, isän sukunimi ahdistaa lasta ja äitiä, niin eikös samalla kannattaisi luopua myös elatusmaksuista? Miksi niiden vastaanottaminen ei ahdista?
Ne ovat isän osuus ja isän velvollisuus ja niin edelleen, vai ? Missäs on isän oikeudet? Edes siinä, että lapsilla on sama sukunimi kuin hänelläkin, isällä, koska lapset ovat myös hänen lapsiaan! Vastuu antaa myös oikeuksia. Erotapauksessa tämä pätee myös etävanhemman kohdalla.

Tottakai etäisä voi olla hankala ja semmoisia on. On välinpitämättömiä, hankaloittavia. Jotka tekevät kiusaa yms.

Mutta on myös niinpäin että lähiäiti on se hankala, joustamaton, asioita hankaloittava. Tekee kiusaa lastensa kautta.

Tuntui vain inhottavalta jopa minunkin korviini, kun miehen lapset tulivat tapamaiselle ja hokivat sukunimen vaihtoa: miksi minä en ole Jenna Möttönen? Miksi minun sukunimi ei ole Möttönen? Äiti sanoo että se haluaisi olla taas Möttönen. Jenna Möttönen. Jasmine Möttönen. Me oltaisi sitten Jasmine Möttönen ja Jenna Möttönen ja Liisa Möttönen, äiti olisi sitten Liisa Möttönen.

Tätä joka tapaamisella, viikko toisensa jälkeen. Lapset olivat ihan sekaisin, he olivat vain päiväkoti-ikäisiä!!! Ja lopulta isän ymmärrys ja lempeä hyminä loppui, hän sanoi selkeästi että äitinne voi vaihtaa sukunimensä jos niin haluaa, se ei hänelle kuulu! Mutta teidän sukunimenne on Gröndahl niin kauan kuin se minusta on kiinni!

Siihen loppui lasten ahdistus sukunimipulmasta, siihen loppui aiheesta hoikemimine, he voivat edelleenkin olla saman nimisiä kuin siihenkin asti, ei tarvitse tehdä mitään kummallisia muutoksia ja alkaa suunnilleen miettiä omaa identiteettiä uudelleen - miettiä mitä he ovat - he voivat edelleenkin olla sitä mitä tähänkin asti; Jenna Gröndahl ja Jasmine Gröndahl.

Tuskinpa lasta ahdistaa se, että ovessa on useampia sukunimiä tai että hänellä on isän sukunimi. Lapsi voi vaihtaa nimensä miksi huvittaa kun 18 v täyttää. Lapsi voi olla vaikka ylpeä että hänellä on isän sukunimi !!

Lapsta ahdistaa enemmän se, että aikuinen kippaa lapsen kannettavaksi semmosia huolen asioita, mitä ei lapselle kuulu. Tai oman vihan ja kaunan exäänsä kohtaan tai koko elämää kohtaan ylipäätään.

Psykiatrin vast.otolla ei käy etäisän sukunimestä ahdistuneet aikuistuneet, vaan aikuistuneet, joiden harteille päähuoltaja (lähi) on kipannut oman katkeruutensa .

* Nimet ovat kuvitteellisia eikä tässä tapauksessa oikeita lainkaan*
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.04.2006 klo 16:52 SallaMari kirjoitti:
Meillä nyt sitten on yhteishuoltajuus...Allekirjoitimme paperit tällä viikolla.
Puhuin miehelle kyllä yksinhuoltajuudestakin, mielestäni se olisi ollut helpoin ja yksinkertaisin tapa hoitaa asiat.
Mies ei suostunut siihen, en odottanutkaan että hän suostuisi ja en todellakaan suostuisi itse jos olisin etävanhempi!
Mies haluaa olla jollain tavalla lasten arjessa mukana ja hoitaa lapsiaan joten mielestäni hänelle myös kuuluu yhteishuoltajuus ja määräysvaltaa lasta koskevissa asioissa.

Avioeron jälkeenkin on vanhempien yhteinen asia päättää vaihtavatko lapset sukunimensä tai osallistuvatko uskonto tunneille.
Tämä tietenkin edellyttää vanhemmilta keskustelu yhteyttä...Ja sitä että etävanhempi on yhteydessä lapsiinsa.

Ja sitä, että lähivanhempi antaa etävanhemmallekin niitä oikeuiksia mitä vanhemmuuteen kuuluu, vaikkapa pitää ajan tasalla asioissa että miten menee.

Kiva, että teillä asiat sujuivat ja osaat asettua etän asemaan.

Ihan toisarvoisen pieni juttu mikä voisi olla tärkeää isällekin: koulutodistukset keväällä ja joululomalla isän luo näytille? Edes kopio, jos ei alkuperäistä luota etän käsiin.
Ja valokuvat kerran vuodessa. Ne koulukuvat. Jos ei muuten, niin isi maksaa puolet ja saa puolet. ??
Se olisi kiva ja kohtelias tapa. :heart:
 
Nyt tuosta kirjoittelusta tuli ihan sellainen maku että puluja nussitaan. Kiristystä goretex-kengillä...Ja eipä taida tuolla asenteella paljon lapsen tilille rahaa tulla vaan juuri toisinpäin eli tili tyhjäksi. Päätellen tuosta sukunimi-ahdistuksesta ettei sitten vastaanottaisi elatusmaksuja, voi hyvänen aika sentään, nehän on siis lapsen elättämiseen eikä äidin omiin tarpeisiin. Ymmärrän toki että se on sinulta pois jos miehesi joutuu elatusmaksuja maksamaan.
No jos nyt sitten vaikka teet tuon miehen kanssa lapsen niin muista eron tullessa kieltäytyä kaikesta elatuksesta, pidä sukunimi, maksa kaikille passit, kiristä ne goretex-kengät, älä syyllisty virheeseen ja avaa pankkitiliä, ja jatka edelleen lasten äitien parjaamista.

hyvää kevään jatkoa
 
joo kyllä se myös on niin et jos on sukset pahasti ristissä lapsen toisen vanhemman kanssa ehdottomasti yhteishuoltajuus on todella huno vaihtoehto...
sekin pitäisi huomioida ettei niissä ero/riitatilanteissa ottaisi lapsia kiusanteon välineiks koska eniten siinä ne lapset kärsii... moni (niin etä kuin lähivanhemmatkin) vaan tuntuu kiukuspäissään helposti takertuvan siihen ainooseen välineeseen jolla vielä saa kiinni exästä..
 
Tuli vaan mieleen pitkän kirjeen kirjottajalle, että minä avasin v.2000 lapselleni tilin eikä siihen tarvittu kuin minun nimmari....että onko ajat sitten muuttunna? Vai?
Ja passi käytiin exän kans yhdes hakemas...eikä kukaan kyselly oletteko eronneet...no, olisko siihen kaavakkeeseen tullu kummanki osotteet? En edes muista.
 
Miehelläni ja exällä on yhteishuoltajuus ja passiin on hänenkin nimikirjoitus pyydetty..mutta mieheni avasi kyllä täällä meidän kotipaikkakunnalla lapselle tilin ja ei virkailija mitään äitin nimeä tarvinnut.Tilin käyttöoikeuskin on vain isällä ja lapsella hänen kasvettuaan...
Oman tilin aukaisi siksi koska lapsille annetut rahat äiti otti itselleen,eikä pankkiin niinkuin oli tarkoitus! :kieh:
 
Huhhuh!

Ollaan tässä avomieheni kanssa puhuttu siitä vaihtoehdosta, että ero saattaa olla edessä, lapsi on 1v 3kk... Kauhulla vain luin näitä juttuja tästä pinosta ihmetellen, miten kaksi ihmistä, joilla on yhteisiä lapsia voi suhtautua toisiinsa/lapsiinsa/huoltajuuteen näin lapsellisesti? Me olemme keskustelleet ja ottaneet asioista selvää ja pidämme yhteishuoltajuutta reiluna kauppana. Tottakai yhteisen lapsen asiat voidaan jatkossakin hoitaa yhdessä ja asiallisesti. Vastuullinen aikuinen kykenee siihen lapsensa takia, vaikka mikä olisi. Jos ei pysty, kannattaa hakea jostain jotain apua ITSELLEEN.
 
Mulla on kahden vanhimman lapseni yksinhuoltajuus, isä suostui aikanaan erotessa, jotta asiat hoituisivat helpommin. Emme asu samassa kaupungissa ja olisi hankalaa hommata joka paperiin isänkin allekirjoitus. Huoltajuudesta ei siis ole riidelty ja lapset tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu, isä on myös maksanut elatusmaksut mukisematta. Koulukuvista isä maksaa puolet, samoin osan harrastuskuluista sekä isommista hankinnoista.
Meillä ei siis oikeastaan ole eroa sillä onko yksin- vai yhteishuoltajuus, helpottaa vain asioita, kun tarvitaan vain mun allekirjoitus. Isä kuitenkin kuuluu kiinteästi lasten elämään ja saa tiedot terveydentilasta, koulumenestyksestä yms. Onneksi mun ex-mies on fiksu aikuinen, ei tarvitse turhista tapella. :)
 
Jos välit ovat sopuisat ei ole kovin suurta väliä mutta riitaisessa tapauksessa yhteishuolto on parempi. Silloin vanhemmat pystyvät paremmin riidoista huolimatta huolehtia lapsesta. Kiusantekomahdollisuudet ovat myös suuremmat yksinhuollossa. Lähivanhemmalle on samantekevää mikä on huoltajuusmuoto - etävanhemmalle huoltajuus voi olla hyvinkin tärkeä asia.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.08.2006 klo 13:39 amppari kirjoitti:
Huhhuh!

Ollaan tässä avomieheni kanssa puhuttu siitä vaihtoehdosta, että ero saattaa olla edessä, lapsi on 1v 3kk... Kauhulla vain luin näitä juttuja tästä pinosta ihmetellen, miten kaksi ihmistä, joilla on yhteisiä lapsia voi suhtautua toisiinsa/lapsiinsa/huoltajuuteen näin lapsellisesti? Me olemme keskustelleet ja ottaneet asioista selvää ja pidämme yhteishuoltajuutta reiluna kauppana. Tottakai yhteisen lapsen asiat voidaan jatkossakin hoitaa yhdessä ja asiallisesti. Vastuullinen aikuinen kykenee siihen lapsensa takia, vaikka mikä olisi. Jos ei pysty, kannattaa hakea jostain jotain apua ITSELLEEN.

No kaikki eivät eroa sovussa ja halua toimia asiallisesti. Järkyttyneenä olen minäkin mieheni exän touhuja seurannut, on niin vaikea ymmärtää, miten aikuinen ihminen voi käyttää omia lapsiaan vain pelinappuloina.
 
Mietin tässä että mikäköhän olisi järkevin ratkaisu..? Lapseni syntyy loppuvuodesta. Isän kanssa olemme tekemisissä,mutta emme seurustele tai muutenkaan ole yhdessä. Alkuun kun kerroin raskaudestani isä halusi että teen abortin ja oli muutenkin tyly. Ilmoitin hänelle kumminkin että pidän lapseni ja nyt hän haluaa olla joku `maailman paras isä` ja tahtoo yhteishuoltajuuden. Olen päättänyt että lapselle tulee automaattisesti minun sukunimi ja tahtoisin myös täyden yksinhuoltajuuden. Isälle soisin oikeuden nähdä lastaan niin paljon kuin tahtoo ja osallistua hänen elämäänsä, mutta yhteishuoltajuutta en tahtoisi koska pelkään että siitä aiheutuu liikaa harmia yksinhuoltajuus olisi käytännöllisempää meidän tilanteessa. Isä taas on sitä mieltä että hän ei ole isä jos ei saa yhteishuoltajuutta. Mielestäni nimi paperissa, eli yhteishuoltajuus ei muuttaisi mitenkään sitä että isä olisi enemmän isä kuin silloin jos olen yksinhuoltaja. Säästyisimme vain monelta ylimääräseltä asialta jos saisin olla yh. mitä mieltä te muut olette tästä tilanteesta?
 
Kai se sitten on viimeinen oljenkorsi, jolla pitää lapsesta kiinni, se huoltajuus. Mutta jos oikeasti helpottaa asioita, en ymmärrä mikä pakko se yhteishuoltajuus on.

Yhteishuoltajuudella voi tehdä lähivanhemmalle paljon harmia, kuten taas yksinhuoltajuudella voi tehdä etävanhemmalle.

Minä lähetin lapsen isälle pankista saamani esitäytetyn kaavakkeen koskien lapsen tiliä. Ei ole tuo sitä palauttanut, vaikka palautuskuoren merkkeineenkin laitoin.

Olisimme lapsen kanssa käyneet pikavisiitillä ulkomailla tänä kesänä. Jäi reissu tekemättä, koska herra ei tullut passia kanssani hakemaan.

Minä en käsitä mitä tekee mies huoltajuudella, kun ei tapaa lastaan, ei vastaa puhelimeen, tekstiviesteihin, ei mihinkään, mikä koskee lasta. Mutta huoltajuutta ei anna!

Kauankohan tätä pitää sietää ennenkuin sen huoltajuuden saa?!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.08.2006 klo 22:11 Tiu Piu kirjoitti:
Kai se sitten on viimeinen oljenkorsi, jolla pitää lapsesta kiinni, se huoltajuus. Mutta jos oikeasti helpottaa asioita, en ymmärrä mikä pakko se yhteishuoltajuus on.

Yhteishuoltajuudella voi tehdä lähivanhemmalle paljon harmia, kuten taas yksinhuoltajuudella voi tehdä etävanhemmalle.

Minä lähetin lapsen isälle pankista saamani esitäytetyn kaavakkeen koskien lapsen tiliä. Ei ole tuo sitä palauttanut, vaikka palautuskuoren merkkeineenkin laitoin.

Olisimme lapsen kanssa käyneet pikavisiitillä ulkomailla tänä kesänä. Jäi reissu tekemättä, koska herra ei tullut passia kanssani hakemaan.

Minä en käsitä mitä tekee mies huoltajuudella, kun ei tapaa lastaan, ei vastaa puhelimeen, tekstiviesteihin, ei mihinkään, mikä koskee lasta. Mutta huoltajuutta ei anna!

Kauankohan tätä pitää sietää ennenkuin sen huoltajuuden saa?!!!


Oletko sinä yrittänyt saada yksinhuoltajuutta? Käsittääkseni sinut voidaan "määrätä" yksinhuoltajaksi vaikkei mies suostuisikaan kun toinen huoltaja ei muuta tee kuin kiusaa.
 

Yhteistyössä