V
Vitriinikaappi
Vieras
Nonni. Sieltä se tuli, eka huorittelu. Kännissä.
Reissussa, josta jouduin palaamaan yksin kun mies lähti. Illalla jätti minut yksin ja huoritteli kun en jäänyt yksin huoneeseen vaan lähdin ulos kuten mieskin.
Viinasta ollaan puhuttu sen sata kertaa. Mies on mennyt hoitoon, ja sieltä tullaan Naltreksoni kourassa ja mennään terassille. Kolme juontikertaa viikossa, kaksi päivää näyttää menevän vieläkin peräkanaa, lupauksista huolimatta. Viimeisiä kertoja ollut kymmeniä, enää en neuvottele, mies tietää mitä tekee ja silti tekee. "Emmäjuonu kun vähän".
Olen kyllästynyt näihin ainaisiin viimeisiin kertoihin. Mies olettaa, keskinäisistä sopimuksistamme huolimatta, että nyt voi juoda miten haluaa kun on oikein lekurin lupa "testata" itsekuria. Jota ei ole. Luuria tulee korvaan joka kerta kun yrittää asioista puhua, samoin ulosmarssia. Kirjallisestikin asioista sovimme, mutta selityksiä riittää, ja kun hän rikkoo sopimustamme, muissa on syy. Ja juomiseenkin aina löytyy; olosuhteet, riita, vitutus, yksinolo, helle. You name it. Pääasia että on syy.
Kun sanon että haluan erota, uhailuja sataa. Soitellaan pitkin yhteisiä tuttuja, työasioilla uhkaillaan, facebookissa kirjoitellaan meidän yksityisasioista. Vanhoja kaivellaan, mutta siis minä en saa tehdä niin. Samasta asiasta jankataan sata kertaa, jopa puolen päivän ajan. Ei tietenkään kasvotusten, vaan samantien viestillä kun ovesta on kävelty.
Haluan erota, mutta pelkään. Mitähän tässä tekisi?
Reissussa, josta jouduin palaamaan yksin kun mies lähti. Illalla jätti minut yksin ja huoritteli kun en jäänyt yksin huoneeseen vaan lähdin ulos kuten mieskin.
Viinasta ollaan puhuttu sen sata kertaa. Mies on mennyt hoitoon, ja sieltä tullaan Naltreksoni kourassa ja mennään terassille. Kolme juontikertaa viikossa, kaksi päivää näyttää menevän vieläkin peräkanaa, lupauksista huolimatta. Viimeisiä kertoja ollut kymmeniä, enää en neuvottele, mies tietää mitä tekee ja silti tekee. "Emmäjuonu kun vähän".
Olen kyllästynyt näihin ainaisiin viimeisiin kertoihin. Mies olettaa, keskinäisistä sopimuksistamme huolimatta, että nyt voi juoda miten haluaa kun on oikein lekurin lupa "testata" itsekuria. Jota ei ole. Luuria tulee korvaan joka kerta kun yrittää asioista puhua, samoin ulosmarssia. Kirjallisestikin asioista sovimme, mutta selityksiä riittää, ja kun hän rikkoo sopimustamme, muissa on syy. Ja juomiseenkin aina löytyy; olosuhteet, riita, vitutus, yksinolo, helle. You name it. Pääasia että on syy.
Kun sanon että haluan erota, uhailuja sataa. Soitellaan pitkin yhteisiä tuttuja, työasioilla uhkaillaan, facebookissa kirjoitellaan meidän yksityisasioista. Vanhoja kaivellaan, mutta siis minä en saa tehdä niin. Samasta asiasta jankataan sata kertaa, jopa puolen päivän ajan. Ei tietenkään kasvotusten, vaan samantien viestillä kun ovesta on kävelty.
Haluan erota, mutta pelkään. Mitähän tässä tekisi?