Menee vähän offtopic, mutta alkoi kiinnostaa. Osaatko sanoa, miksi näytät iloiselta ja vitsikkäältä, jos sinulta ei siltä tunnu? Jotenkin ajattelee, että lapsi tai nuori saattaisi tehdä noin, mutta miksi aikuinen?
Kuten sanottu, kysyn, koska kiinnostaa. Okei, sanoit, että ihmiset kaikkosivat elämästäsi, mutta valitettavasti he ovat vääriä ihmisiä. Tai varmaan joku heistä voisi olla oikeakin, mutta on toisaalta inhimillistä heidän taholtaan ihmetellä, jos toisen käytös yhtäkkiä muuttuu tyystin. Siihen voi olla vaikeampi suhtautua kuin siihen, että olisit alunperin ollut synkkä tyyppi.
Totta helvetissä sun pitäisi saada olla oma itsesi. Mutta odotatko, että joku telepaattisesti näkee sinun voivan pahoin, jos hampaat irvessä yrität esittää voivasi hyvin?
Ehkä eniten siksi, että on yksinäisempää ja ahdistavampaa tulla hylätyksi omana itsenään, kuin tulla hylätyksiä jonain mielikuvana.
Myönnän siis kyllä, että roolin tarkoitus on myös suojella minua. Tai oikeastaan ennen kaikkea sen on tarkoitus suojella minua.
Minä siis kyllä tiedostan toisaalta, että tapani ajatella on "vääristynyt". Se, että koen, ettei minulla ole oikeutta olla oma itseni, minun tunteeni tulevat aina muiden tunteiden jälkeen, minun pitää aina huolehtia muista, minun pitää aina olla kuormittamatta muita.
Siis tiedostan, ja tavallaan kiistänkin noiden ajatusten järkevyyden. Se ei vaan koskaan tule konkreettiseksi minulle, kun koko maailma tuntuu antavan samaa viestiä.
En sanoisi niin radikaalisti, että olisin yhtäkkiä muuttunut täysin toisenlaiseksi. En silloin kertonut täyslaidallisesti, miltä minusta tuntuu ja mitä koen. Mutta huomasin, yksi toisensa jälkeen, ettei kukaan kyennyt ottamaan edes pientä murenta todellisesta minusta vastaan.
On helppo sanoa, että ne ihmiset eivät sitten vain olleet sinua varten. Mutta tuntuu rehellisesti sanottuna pahemmalta, jos ei ole ketään. Se on laiha lohtu sekin.
Tiedän olevani hyvin herkkä, en yksinkertaisesti kestä nykyisen kaltaisessa maailmassa muiden ihmisten keskellä, jos en suojele itseäni. Jokin välimuoto olisi kyllä terveempi.
Mutta on ollut surullista nähdä, kuinka yksin jää silloin, kun ei jaksakaan olla olkapäänä jollekin toiselle tai ei jaksa olla hauska.
Mulla oli paljon kavereita yläasteella ja lukiossa. Yksikään niistä ei ole pitänyt yhteyttä muhun koulun jälkeen. En usko, että yksikään kauhistuisi itsemurhastani, paitsi sosiaalipornon vuoksi.