Mitä ajattelisit tälläisestä "mummusta"

[vieras]

Voiko mummu tai pappa sitten olettaa, että lapset hoitaisivat heitä, kun oma terveys karisee? Onko se aikuisen lapsen velvollisuus?

 

[vieras]

Anoppi on ihana ihminen, välittävä, läheinen ja kaikin puolin kiva. Rakastaa lapsenlapsiaan yli kaiken. Toisella lapsellaan on kaksi lasta ja meillä kaksi. Mutta kun se on niin pihi, niin pihi!!! Eikä ole meidän lapsien kanssa tarpeeksi.
Meillä ei ole autoa. Asuvat n. 20min matkan päässä. Heillä on kaksi autoa. Anoppi osa-aikaeläkkeellä eli jokatoinen viikko vapaalla. Touhuaa ja harrastaa paljon. Kokoajan jotain menoa! Kesällä pihiydestä huolimatta ajoivat apen kanssa suomessa ties missä milloinkin ja ulkomailla käy kerran vuodessa tai parissa. Asuvat omistusasunnossa joka on maksettu jo pois. Lapsia ei ole kotona enää viemässä rahaa(3 maailmalla).
Aina kun 5v lapseni kysyy voisiko mummulle tulla yöksi niin aina jotain muuta menoa tai syytä ettei sovi. On kyllä pahoillaan. MUTTA kaksi muuta lapsenlasta on usein heillä koska heidän perheellä auto ja heidät ajetaan mummulaan yöksi jne. EIKÄ MUMMU MUKA VOI AJAA 20MIN TÄNNE JA TAKAS??? Tänään muksu taas kysyi voisko tulla. Mummu siihen että voi kulta kun on taas niin paljon tekemistä. Ja kun ei kuulemma viitti huomenna tuoda takas kun ei viitti ajaa kokoajan eestaas. Muka kallista.
Kun mummu joskus käy, on hänellä AINA kiire ja kipasee muiden asioiden lomassa meillä 5-30min ja juoksee taas pois vaikka lapsi pyytää et jääthän mummu jääthän jutteleen mun kaa. On taas pahoillaan mutta menee ja lapsi jää itkeen tai murjottaan.
Aina vain ne kaksi muuta saa mummun aikaa mutta ei meidän esikoinen(joka on kiltti ja reipas lapsi josta mummu pitää todella paljon!). Vain koska EI ole autoa meillä ja hän ei muka voi ajella eestaas. Mihin se rahoja säästää? Hautaan? Sielläkö bensarahoilla on iloa? kyllä kiukuttaa joskus.
Kesälläkin vei kaksi muuta erääseen kivaan paikkaan, maksoi jutut ja sisäänpääsyt mutta meidän muksua ei vie minnekkään.....
Mielipiteitä tai muiden kokemuksia.
Luen myöhemmin, nyt kiire iltatouhuihin.

kuulu sulle anopin tulemiset ja menemiset, saati raha asiat.
Taidat olla rahan perään, rohkeasti vaan kysymään vippiä siltä ihanalta ihmseltä!

 

[kamalaa]

kauas on todella kaikonnut aika jlloin vanhoista ja nuorista sukupolvista välitettiin, turha on mummojen ja pappojen (tai yhteiskunnan) itkeä vanhainkodin sängyssä kun ei lapsenlapset tule katsomaan jos kerran siinävaiheessa kun vielä jaksaisi jotain heidänkanssa tehdä niin on se kuuluisa OMA elämä, OIKEUS nähdä ketä huvittaa ja MILLOIN huvittaa.. siten metsä vastaa kun sinne huudetaan.. mä en ainakaan tunne huonoa omaatuntoa jos mummoja ei kiinnosta lapsenlapsen elämä ja lapsi oppii elämään niin ettei edes halua nähdä mummoaan.. se on mummon häpeä..
joskus aikoinaan oli nimenomaan rikkaus että isovanhemmat osallistuivat nuorenperheen elämään ja antoivat hoitoapua ja kokemuksensa käyttöön ja vastaavasti nuori perhe huolehti isovanhemmista..
toki on hyvä että omaa elämääkin on mutta kumma juttu jos ei kerran tai kaksi viikossa saa järjestettyä aikaa nähdäkseen lapsenlapsia..
meillä onneksi ihana tilanne, eli isovanhemmaty oikeasti välittää, haluavat olla tekemisissä, ei ketään anoppia lukuunottamatta syydä rahaa mutta tärkeintä onkin että syntyy lämmin ja läheinen suhde joka kestää pitkään.. minä ainakin haluan tulevaisuudessa olla mahdollisimman paljon tekemisissä lastenlasten kanssa, ottaa hoitoon ja auttaa noin muuten, ja mikäli saan vain poikia niin koitan olla hyvä anoppi, ja jos ei kemiat miniän kanssa kohtaa niin voin silti käyttäytyä asiallisesti ja olla tekemisissä perheen kanssa heidän pelisäännöillään ( sanoa asiasta vain jos aivan metsään on menossa..)

 

[niin ja vielä]

meillä ei ainakaan ole ongelmaa tuon isovanhempien jaksamisen suhteen kun mummot on nyt 47 ja 54
ja jos lapseni hankkii lapsia vasta 30:nä niin olen 55 eli en mikään ikäloppu.. jaksan leikkiä ja retkeillä

 

[MorbidMama]

Voi ei. Mulle tuli vaan mieleen, etkö sä voisi itse viedä lasta mummulle vaikka teillä ei autoa olekaan, jos se nimittäin on vaan siitä kiinni!?
Ei meilläkään ole autoa, mutta aina mä olen ite toimittanut lapset mummon luo, kun ovat menneet yökylään.Eikä se ole ollut mikään ongelma, mä olen kokenut sen niin että se kuuluu mun toimenkuvaan... =)
Mä luulen että tollaset lastenlasten arvottamis-asiat aiheuttaa paljon murhetta ja eripuraa...kurjaltahan se tuntuu, jos joku lapsenlapsista jää ulkopuolelle ja huomioitta!
Mun mielestä tässä "Eihän isovanhempien pidä, eikä kuulukaan osallistua lastenlasten elämään millään tavalla"-vouhotuksessa on menty liiiiian pitkälle!
Mulle se kertoo vaan sen, että isovanhempien ja lasten välit ei taida olla kovin läheiset!?????
Itse haluan sitten joskus olla sellanen mummi, jolla olis aikaa ja halua touhuta ja auttaa lapsenlapsia, niin taloudellisesti kuin muutenkin! =)

 

[surullinen]

meillä ei ainakaan ole ongelmaa tuon isovanhempien jaksamisen suhteen kun mummot on nyt 47 ja 54
ja jos lapseni hankkii lapsia vasta 30:nä niin olen 55 eli en mikään ikäloppu.. jaksan leikkiä ja retkeillä

Eipä se iästä yleensä ole kiinni, vaan arvoista. Omien lasten isovanhemmat myös nuoria, mutta lapsenlapset on ikävä velvollisuus, samoin kuin omat lapset aikoinaan. Ei kaikkia kiinnosta leikkiä tai viettää aikaa lasten kanssa ja ovat kiinnostuneempia omista menoistaan, tuttavistaan ja asioistaan kuin mummuilusta.
Harmittaahan se, lasten puolesta, kun ovat niin vähän aikaa pieniä, siinä isovanhempikin menettää jotain arvokasta, ehkä se kuolinvuoteella tulee sitten mieleen- tai sitten ei. Ketään ei voi pakottaa välittämään, hoitamaan ja huolehtimaan, eikä me lastenhoitoa ole laskettu isovanhempien varaan.

 

[ymmällään]

meillä ei ainakaan ole ongelmaa tuon isovanhempien jaksamisen suhteen kun mummot on nyt 47 ja 54
ja jos lapseni hankkii lapsia vasta 30:nä niin olen 55 eli en mikään ikäloppu.. jaksan leikkiä ja retkeillä

Eipä se iästä yleensä ole kiinni, vaan arvoista. Omien lasten isovanhemmat myös nuoria, mutta lapsenlapset on ikävä velvollisuus, samoin kuin omat lapset aikoinaan. Ei kaikkia kiinnosta leikkiä tai viettää aikaa lasten kanssa ja ovat kiinnostuneempia omista menoistaan, tuttavistaan ja asioistaan kuin mummuilusta.
Harmittaahan se, lasten puolesta, kun ovat niin vähän aikaa pieniä, siinä isovanhempikin menettää jotain arvokasta, ehkä se kuolinvuoteella tulee sitten mieleen- tai sitten ei. Ketään ei voi pakottaa välittämään, hoitamaan ja huolehtimaan, eikä me lastenhoitoa ole laskettu isovanhempien varaan.

totta tuokin..
en kyllä ymmärrä nain pienen lapsen äitinä että mitä sellaista paitsi jää tässä vaiheessa elämää että pitää ottaa sitä omaa aikaa lapsenlapsien kustannuksella.. töissä ehdin varmasti käymään ja harrastamaankin jos oikein haluan, myös juhliminen ja kulttuurin harrastaminen onnistuu, ei toki joka viikko mutta.. ja sitten kun lapset alkavat olla vanhempia 10-15 ei ole enää ollenkaan niin rajoittavaa, mä olen ainakin tykännyt olla yökylässa kavereilla ja vastavuoroisesti kaverit on ollu meillä,olen ollut isovanhemmilla ja mökillä, ja pärjännyt hyvin muutaman tunnin sisarusten kanssa kotona, ja myös isän kanssa on aikaa viettetty joten äiti on päässsyt tuulettumaan.. joten mistään sellaisesta ei oma äitini ole jäänyt paitsi että sitä pitäisi nyt kovasti yrittää korvata..
ja tosissaan meidät on kasvatettu itsenäiseksi ja järkeviksi ihmisiksi joten äiti on voinut luottaa siihen että 10 vuotias osaa lämmittää ruokaa mikrossa, olen osannut laittaakin ruokaa sen ikäisenä ( ja siis en sen takia että olisi ollut pakko, koska äitini oli kotiäiti) omasta lapsestani ajattelen että viimeistään 15 vuotiaana hänen on osattava ottaa vastuuta elämästään ja näin ollen en kohtele häntä kuin onnetonta pikkulasta..
täytyy kysästä mummoilta että mitä mieltä ne on asiasta mutta veikkaan että vastaus kuuluu: oletko tyhmä, lapsenlapsethan nimenomaan kuuluu siihen omaan elämään, nyt voi nauttia lapsista ilman suurta vastuuta..

 

[surullinen]

oletko tyhmä, lapsenlapsethan nimenomaan kuuluu siihen omaan elämään, nyt voi nauttia lapsista ilman suurta vastuuta.. [/quote]

Näin minäkin ajattelisin, että isovanhempi voisi saada iloa lapsenlapsista, mutta kaikki ei koe näin. Oli minulle pieni yllätys äitinä, että mummot eivät automaattisesti nauti pienten lasten seurasta. Mutta niinhän me ollaan yksilöitä kaikki. Osa isovanhemmista ajattelee, että kun olen omat lapseni hoitanut, olen velvollisuuteni tehnyt. Joillekin lapset on vain velvollisuus, ei ilo.

 

[ymmällään]

se on tosissaan sääli, iloahan niistä enimmäkseen on..
ehkä jotkut sitten kuolinvuoteellaan sitä katuu