Mitä ajattelette ujosta ihmisestä?

[maanvaiva]

Menen lukkoon ihmisten kanssa. Jopa "hyvää huomenta" meinaa tarttua kurkkuun ja toisinaan jää sanomatta koska en uskalla (!).

Mitä ajattelisitten ihmisestä joka ei katso teidän suuntaankaan eikä puhu mitään jos ei sitten joku tule jotain kysymään, mutta vastaukset ovat vain hyvin asiallisen neutraaleja.

 

[kk]

Harmi että usein tällainen ihminen tulee leimattua töykeäksi tai ylpeäksi

 

[jaa]

Kyllä minä tunnistan ujon jo olemuksesta, usein on arka liikkeissään ym. Harvoin ainakaan ajattelen mitään kielteistä, yritän jututtaa sillä tästä suusta riittää juttua

 

[kk]

Minäkin luulin tunnistavani, mutta pari ujoa ihmistä (nykyisin hyvää ystävääni) vaikuttivat aluksi tylyiltä (ei vain minun mielestäni). Onneksi jaksoimme tututstua toisiimme.

 

[vrr]

Itse tykkään ujoista ihmisistä. Usein he ovat todellisia helmiä, kun/jos pääsee paremmin tutustumaan. Ujot osaavat yleensä kuunnellakin toista ihmistä, kun taas "supersosiaaliset" eivät monesti välitä toisen jutuista pätkääkään kunhan saavat itse olla äänessä.

Mulla ei ole mitään kiirettä tehdä tuttavuutta pikaisesti, mutta ujon ihmisen kanssa saattaa olla hankalaa, jos hän ei koskaan edes hymyile. Silloin voi olla vaikeaa erottaa onko ihminen ujo, tyly vai eikö hän vain kaipaa seuraani.

 

[fhhg]

Tuu käymään meillä, laitan sulle kivan kampauksen ja jutellaan kaikesta

t. äiti ja 4kk vauva

 

[Istafra]

Juttelen samoin kuin muillekin. Minusta ujous on aivan liian aliarvostettu ominaisuus nykyään.

 

[Istafra]

Itse tykkään ujoista ihmisistä. Usein he ovat todellisia helmiä, kun/jos pääsee paremmin tutustumaan. Ujot osaavat yleensä kuunnellakin toista ihmistä, kun taas "supersosiaaliset" eivät monesti välitä toisen jutuista pätkääkään kunhan saavat itse olla äänessä.

Mulla ei ole mitään kiirettä tehdä tuttavuutta pikaisesti, mutta ujon ihmisen kanssa saattaa olla hankalaa, jos hän ei koskaan edes hymyile. Silloin voi olla vaikeaa erottaa onko ihminen ujo, tyly vai eikö hän vain kaipaa seuraani.

Totta.

 

[kata]

Itsekin olen todella ujo, jos en tunne ihmisiä. Monet, jotka ovat oppineet tuntemaan minut, ovat sanoneet, että luulivat aluksi, että olen tosi ylimielinen ja luulen itseäni jollain lailla paremmaksi, kuin muut, joka ei todellakaan ole totta.

 

[maanvaiva]

jos joku on mulle tullut juttelemaan itse niin sitten yleensä lopuksi o tullut kommentti "olet ihan erilainen kuin luulin..." kuulemma vaikutan ylpeältä ulospäin kun en kuitenkaan kyyristele ja tapanani on kävellä nopeasti.

Eivätkä puheeni esim. kokoustilanteessa auta asiaa kun tarkoitus olisi sanoa 2 lausetta ja saan sanotuksi vain sen yhden tämä joko a) muuttaa kokonaan viestin merkityksen b) vaikutan idiootilta, joten ei sitten tee enää mieli avata suutansa ollenkaan.

Pahinta on se syyllisyyden tunto kun tekisi mieli tarjota joillekin ihmisille apua mutta olen kuin halvaantunut pelosta...mistä sitten sätin itseäni pään sisällä "mitä sie tyhmä tuollaista pelkäät!"

 

[Istafra]

Ujouteen auttaa parhaiten kai hakeutuminen ujostuttaviin tilanteisiin aktiivisesti. Vähitellen pääset tilanteen ja ujoutesi "herraksi". Älä turhaan säti itseäsi. Sinä et pidä ujoudestasi, mutta se seurueen suupaltti saattaa puheellaan peitellä jotakin myös :hug:

 

[Orion-]

Minäki oon tommone...

Varsinki anoppisuhteen takia harmittaa että oon tämmöne, nimittäin 4 vuotta sitte tapasin ekan kerran ja sen jälkeen useita useita kertoja, pitkään oli viikoittain, nyt asutaan melkeen naapurissa, ni silti en tunne sen paremmin ku sillon muutaman kerran jälkeen... :/ Asiaa ei auta yhtään se, että anoppiki on vähäsanainen.

Muaki varmaan pietään jotenki ylimielisenä tai jotain...Joskus. No ehkä mä kyllä joskus oonki sitä, mutta vain jossain typerissä ajatuksissa, tai no viime aikoina ollu, en kai mä normaalisti. Joskus jää ne kohteliaat sanat sanomatta, ne ei vaan tuu ulos, ja sit pian on liian myöhäistä. Tai jos jossain keskustelussa oiski jotain sanottavaa johonkin, ni usein tilanne ehtii mennä ohi ennen ku saa sanottua. Etsin liian pitkään sopivaa rakoa, pelkään että keskeytän tai puhun päälle.

 

[Orion-]

jos joku on mulle tullut juttelemaan itse niin sitten yleensä lopuksi o tullut kommentti "olet ihan erilainen kuin luulin..." kuulemma vaikutan ylpeältä ulospäin kun en kuitenkaan kyyristele ja tapanani on kävellä nopeasti.

Eivätkä puheeni esim. kokoustilanteessa auta asiaa kun tarkoitus olisi sanoa 2 lausetta ja saan sanotuksi vain sen yhden tämä joko a) muuttaa kokonaan viestin merkityksen b) vaikutan idiootilta, joten ei sitten tee enää mieli avata suutansa ollenkaan.

Pahinta on se syyllisyyden tunto kun tekisi mieli tarjota joillekin ihmisille apua mutta olen kuin halvaantunut pelosta...mistä sitten sätin itseäni pään sisällä "mitä sie tyhmä tuollaista pelkäät!"

Niin tuttua! :/

 

[klö]

Tuo on ihan tuttua, että helpotkin sanat takertuvat kurkkuun ja avun tarjoaminen on tosi vaikeaa. Sitten syyttelee itseään, kun ei saa sitä apua tarjottua.

 

[maanvaiva]

Juuri tuollaiset asiat tekee tästä tuskallista: haluaisin olla kohtelias, avulias ja muutenkin ystävällinen...tehdä hyvää toisille,
mutta pelkään ettei apuani kaivata/teen enemmän haittaa kuin hyötyä ja puhetilanteissakin mietin pitkään monelta kantilta ettei sanojani vaan voi tulkita väärin --> muut ei jaksa odottaa että sanonko mitään vai en tai ovat jo jossain toisessa aiheessa menossa.
Joten niinpä vain päädyn seisokelemaan ja kuuntelemaan muiten juttelua, he sitten taas katsovat minua oudosti että mitä siinä seisokelen, miksen mene muualle jos kerran minulla ei ole asiaa.

 

[Venla]

Kuulostaa tutulta. Mulla ujous on vaikuttanut myös itsetuntoon Mutta yritän tsempata itseäni edes vähän rohkeammaksi, sosiaalista ja puheliasta musta ei saa tekemälläkään, mutta jos edes vähän rohkeammaksi pystyisi muuttumaan

 

[Venla]

Ja ihanaa lukea, että muilla ujoilla on juuri samanlaisia tilanteita elämässä

 

[PsychoKiller]

Olin ennen TOSI ujo. Englantiin muutettuani olen huomaamattani muuttunut sosiaaliseksi ja osaan small-talkata, mikä ei ennen olisi tullut kysymykseenkään. Huomaan ujot ihmiset (liikkeet on usein varovaisia, kuten joku jo mainitsi) ja yritän parhaani mukaan jututtaa ja pitää keskustelua yllä.

Muoks: En todellakaan ole edelleenkään mikään supersosiaalinen, mutta oman mittapuuni mukaan ihan tarpeeksi sosiaalinen. Se riittää.

 

[maanvaiva]

up

 

[MiuMui]

Menee hermo jos ihminen ei "lämpiä" minulle kovin nopeasti. Olen kai jonkun mielestä supersosiaalinen koska jään helposti suustani kiinni ventovieraankin kanssa jos vain tilaisuus.,
On se hyvä että meitä on moneen lähtöön

 

[PipariSuu]

No riippuu ihmisestä. Jos ujous näkyy ulospäin esim. naama punertava, kädet hikoilee, stressiliikkeitä yms. niin sitten yritän keskustella sellaisista asioista, jotka olisi toiselle helpompia. Jos keskustelusta ei tule mitään niin annan sen olla.

Jos taas ujous ei tule esille mitenkään paitsi lyhyillä sanan-kahden vastauksella, kun keskustellaan, eikä toinen jatka asiaa mitenkään, niin luultavasti ajatettelen, ettei toista huvita keskustella ja lopetan puhumisen sille. Mitäpä sitä suotta puhumaan, jos toinen ei tee elettäkään sen eteen.

 

[.]

Menen lukkoon ihmisten kanssa. Jopa "hyvää huomenta" meinaa tarttua kurkkuun ja toisinaan jää sanomatta koska en uskalla (!).

Mitä ajattelisitten ihmisestä joka ei katso teidän suuntaankaan eikä puhu mitään jos ei sitten joku tule jotain kysymään, mutta vastaukset ovat vain hyvin asiallisen neutraaleja.

En mitään. Miksi pitäisi ajatella jotain erityistä. Sitten kun tutustun ihmisen persoonaan, niin muodostan siitä mielipiteeni, jos yleensä mitään muodostan. En näe, että olisi minun tehtäväni ajatella kenestäkään "oudosta" ihmisestä mitään sen kummempaa.

 

[moi]

Mä olen aina ollut ujo. Joskus ihan tajun ujo. Enää en niin paljon, lasten takia on joutunu käymään neuvoloissa, soitella jokapaikkaan ja on kerhoissaki tullut käytyä kun he kaipaa ikäistään seuraa. Nykyään osaan jopa puhua! Silti vielä usein tulee tilanteita, että on vaikea keksiä sanomista. Sitten ku jotain sanon, niin takeltelen sanoissa ja puhun hiljaa ja epäselvästi. Voi luoja et silloin hävettää! Varsinkin miehiä ujostelen ja se hävettää, siis ujostelu yleensä. Esim. mun sydän hakkaa ja saattaa jopa kädet täristä kun puhun vieraan ihmisen kanssa. Inhottavaa. Olen kuitenkin hyväksynyt tavallaan tän ujouden ja käyn esim. kerhoissa enkä enää pakoile niitä. Usein sit vaan istun jossain nurkassa yksin ja katson ku lapset leikkii. Hymyillä sentään osaan, joten toivottavasti mua ei pidetä tylynä ja ylpeänä :/

 

[feger]

Minä olen äärimmäisen ujo ihminen. Joskus pelkästään oudommassa kaupassa käynti tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Mutta kas kummaa, heti kun vedän työvaatteet päälle, koko ujous karisee pois. En voi käsittää, miten työminäni on tosi rohkea.

 

[Rukoilijasirkka]

No ajattelen jokaisesta ujosta ihmisestä ihan erikseen, sen mukaan mimmoisia ne muuten on.

Ujoihin ei ehkä tutustu niin nopeasti, mutta se ujous sitten varmaan katoaa, kun on tutumpi.